Kutakuinkin kaikki tietävät viimeisimmän parhaan elokuvan Oscar-palkinnon ja kolme muutakin Oscaria voittaneen elokuvan nimen Parasite. Sen ohjaajasta, 50-vuotiaasta Bong Joon-hosta tiedetään parhaiten se mikä Oscar-juhlallisuuksissa näkyi. Hymyileväisestä ohjaajasta välittyi paitsi onnellisuus ja ylpeys myös kiitollisuus. Hän jakeli kiitoksia myös esikuvilleen, joista Dolby Theatren katsomossa istunut Martin Scorsese repesi leveään hymyyn. Bong Joon-ho, josta useimmiten käytetään lyhyempää nimitystä Bong myös hänen kotimaassaan, on nopeasti kerännyt mainetta paitsi aidosti mukavana ihmisenä myös teostensa kautta teräväkatseisena yhteiskunnallisena kommentaattorina. Mukavan ihmisen maine saattaa johtua siitä että viime aikoina hänen saamansa julkisuus on ollut voittopuolisesti myötäsukaista. En tahtoisi latistaa Bongia miksikään niin ankeaksi kuin ” teräväksi yhteiskunnalliseksi kommentaattoriksi”, koska hänen elokuvissaan ja myös Parasitessa on paljon enemmänkin kuin yksi ainoa taso.
• • •
Sosiologiaa Yonsein yliopistossa Soulissa opiskellut Bong aloitti elokuvien tekemisen jo viimeistä edellisenä opintovuonnaan lyhytelokuvilla, joihin hän teki pikkutarkat storyboardit kuten suuresti ihailemansa Alfred Hitchcock. Bong onkin maininnut katselleensa Psykon (1960) monen monituista kertaa ennen kuin teki Parasiten. Ei siis ole sattumaa että kummassakin elokuvassa on talo jonka pitkä portaikko johdattaa salaisuuksien äärelle. Parhaat jutut Bongista ja hänen elokuvistaan kertoo tietenkin hän itse. Parasite-elokuvassa vilautetaan kuuluisan korealaisen arkkitehdin valokuvaa ja hänen väitetään suunnitelleen elokuvassa nähtävän talon. W-lehden haastattelussa Bong tiesi kertoa monien faniensa etsiskelevän Soulista Parasite-elokuvan rikkaan perheen taloa, jota ei ole olemassakaan kuin lavastuksena. Bongia tiettävästi huvittaa kovasti se, että nyt Koreassa on ihmisiä jotka haluaisivat ostaa Parasiten vauraan perheen talon.
• • •
Bongin Oscar-voiton myötä, sen jälkeen ja jo sitä ennen maailman lehdistöön alkoi ilmaantua tarinoita joiden lähteeksi varautuneempi – joku ehkä sanoisi kyynisempi – ihminen voisi luulla Bongin PR-osastoa (en edes tiedä onko hänellä sellaista). Tarinat Bongista ovat lähinnä anekdootteja hänen inhimillisyydestään ja sanalla sanoen mukavuudestaan että niitä kuullessaan on pakko havahtua miettimään itseään ja omaa suhtautumistaan yhteenkään julkisuuden henkilöön jonka väitetään olevan kiva ihminen. Koska ylivoimaisen monissa tapauksissa myönteiset jutut julkkiksista ovat osa jonkin tuotteen tai poliitikon, jotka valitettavan usein ovat läpeensä laskelmoituja tuotteita – myyntikampanjaa, niin ihmekös tuo jos mielessä käy jokunen vähän viileämpikin ajatus.
• • •
Bong-anekdooteista suosikkeihini kuuluu se missä hänestä otetussa kuvassa Oscar-seremonioiden aikana nähdään miten hän laittaa Oscar-patsaistaan kaksi suutelemaan sillä hetkellä jolla Joaquin Phoenix mainitsee kiitospuheessaan homoseksuaalien ihmisoikeudet. Monesti lehtijutut käyttävät lähteenään #bonghivea, ohjaajan ihailijoiden twitteriin ja redditiin luomia fanisaitteja joihin kootaan idolia koskevaa aineistoa. Kun Bongilta on kysytty eivätkö häntä väsytä Parasiten erinomaisuudesta yhä uudestaan tohkeilevat ihmiset, hän on vastannut korealaisella sanonnalla, jonka mukaan kohteliaisuudet, kiitokset ja onnittelut saavat uupuneenkin hevosen tanssimaan. Luovuutensa salaisuudeksi hän on muuten maininnut pyrkimyksen yksinkertaiseen elämäntyyliin: kahvinjuontia, kirjoittamista ja pidättäytymisen liian monien ihmisten tapaamisesta.
