Ja taas mennään, saattoi joku sanoa uusimpien koronarajoitusten tullessa 2021 joulun jälkeen voimaan. Eihän siitä ole kuin reilu vuosi, kun viimeksi kirjoitin poikkeusolojen muovaamasta kulttuurialan työnteon mahdottomuudesta. Niin paljon kuin voisinkin marmattaa hallituksen päättämättömyydestä ja aluehallintovirastojen tumpeloinnista ja koronapikatestien saatavuuden puutteen surkeudesta, kirjoitan ihan muusta. Silloin reilu vuosi sittenkin, 18.12.2020 puhuttiin rajoitusten kestämisestä mahdollisesti tammikuun puolivälille.

• • •

Tuolloin joulukuussa 2020 elokuvaensi-iltoja lykättiin ja siirrettiin vauhdilla, joka on nykyään aivan liian tuttua. Joulukuusta 2020 poikkeusolojen kanssa kärvisteltiin seuraavaan kesäkuuhun saakka. Kyllä rajoitusten voimassaolo voi jatkua yhtä kauan nytkin. Jos tämä sen vaatii, niin se vaatii. Tartuntatauti ei tottele toiveita, eikä protesteja. Teattereihin saapuvien ensi-iltaelokuvien käsittely on koko ajan vähentynyt näillä sivuilla. Enimmäkseen se johtuu kiinnostukseni vähenemisestä. Ei suinkaan elokuvaan taidemuotona, vaan saatavilla olevaan ohjelmistoon.

• • •

Tätä sivustoa perustettaessa ajatus ei alun perinkään ollut arvostella kaikkia ensi-iltaelokuvia, vaan vain ne, joita saatan pitää esiin nostamisen arvoisina. Jos nyt jokunen taiteellisesti korkeatasoinen teos on jäänytkin käsittelemättä, niin harmillistahan se on. Tulevina viikkoina ja kuukausina käsitellään enimmäkseen suoratoistoesityksinä nähtäviä elokuvia ja tv-sarjojakin, koska niin monien tv-sarjojen draaman taso, käsikirjoitusten älykkyys ja näyttelijöiden laadukkuus ylittävät moninkertaisesti sen, mitä bulkkitason elokuvateatterielokuvat tarjoavat.

• • • 

Jos pääsen vuonna 2022 yhdellekään elokuvafestivaalille, jonka ohjelmistosta en kerta kaikkiaan voi vaieta sen hienouden takia, niin siitä saatte lukea. Vähät välitän siitä, onko niistä elokuvista yksikään katsottavissa Suomessa, koska upeista kokemuksista on kerrottava muille, jotta niitä voitaisiin ehkä saada tännekin. Mutta niitä odotellessa katsellaan televisioksi kutsutun kodinkoneen tarjoamaa draamaa, oli se sitten normitelkkaria, suoratoistoa tai taattujen klassikkoelokuvien tunnelmointia, koska moni niistäkin voi olla nähtävissä bluray-, dvd-levynä tai suoratoistona. Parhaista niistä voi ja pitää puhua siinä missä klassikkomaalauksista ja -romaaneistakin tyystin klassikkoelokuvien suoratoistokatselun mahdollisuuksista riippumatta. Elokuvaklassikoiden hajaantuminen internetin eri suoratoistopalveluihin olisi oman selvityksensä arvoinen asia. Muutamat palvelut käyttävät satunnaisia leffoja selvästi täkyinä houkuttelemassa historiatietoisimpia katsojia tilaajikseen. Esimerkiksi klassikoiden klassikko, Orson Wellesin Citizen Kane (1941) on katsottavissa peräti seitsemän eri suoratoistopalvelun kautta.