Steven Soderberghin elokuva Tartunta kertoo, kuinka tappavan vaarallinen virus leviää räjähdysmäisesti koko maapallolle niin, että ihmiskunta on tuhon partaalla. Kymmenkunta vuotta ennenkoronapandemiaa tullut elokuva näytti, mikä meitä olisi saattanut odottaa, jos oikein huonosti olisi käynyt. Vaikka elokuva kävi elokuvateatterissa jo kolme vuotta sitten, sitä näkee nyt joidenkin mainoskanavien esityksissä.
• • •
Tartunta näyttää tietoiskumaisella tarkkuudella, miten ihmisten huolimattomuus levittää virusta; jokainen ”saastunut” kosketus kännykkään, bussin tukitankoon, perunalastu- tai pähkinäkuppiin ja omiin tai läheisen kasvoihin mahdollistaa viruksen leviämisen. Itse viruksen kuvaamisen sijaan Tartunta kuvaa sen leviämisen seurauksia: ihmisiä kuolee seisaaltaan oksennellen.
• • •
Ohjaaja Steven Soderbergh menee todella suoraan asiaan. Ensimmäisenä saamme kuuloaistimuksen, kun Gwyneth Paltrown esittämä jollekin suuryhtiölle työskentelevä Beth Emhoff yskii ja näemme hänestä punoittavat rasittuneen ja valvoneen näköiset silmät. Hänestä aistii hänen erittävän paljon limaa. Kuvan peittää teksti: Day 2. Tällä kertaa ei siis nähdä heti alkuun perusteellista selitystä siitä, mistä tartuntatauti tulee ja miten se löysi tiensä Paltrown esittämään potilas 0:aan, joka jatkaa yskimistään lentokentällä samalla näpläten viruksisilla sormillaan perunalastuja tms.
• • •
Elokuva näyttää nopeina leikkauksina kontakteja lentokentillä. Ihminen hipaisee toista, joka vuorollaan hipaisee jotakuta muuta. Prosessissa yskitään monilla eri lentoasemilla ja ojennetaan käteistä pesemättömillä tai desinfioimattomilla käsillä. Matka jatkuu eri paikkoihin, mistä todistavat kuvassa vilahtavat kaupunkien nimet, joiden vieressä on asukasluvut. Asukasluvut kertovat meille, millaisia ruumismääriä voimme odottaa näkevämme kaupunkien katuja reunustamassa.
• • •
Aloitus on tyly ja niin tehokas, että on pakko jatkaa katsomista. Näemme supernopeasti tarttuvan taudin vaikutuksia ja sen, ettei tauti jätä jälkeensä muuta kuin kuolleita ihmisiä ja vastaamattomia kysymyksiä, joihin viranomaiset ja tutkijat eivät pysty vastaamaan, koska heiltä puuttuu tietoa ja he ovat itsekin omien tunteidensa vallassa. Pääosiin nousevat Matt Damonin näyttelemä perheenisä ja lääketieteen ammattilaiset (Kate Winslet, Jennifer Ehle ja Lawrence Fishburne), joiden viruksenvastaisen hellittämättömän taistelun seuraaminen on Tartunnanjännittävintä antia. Tartunta-elokuvaa katsoessa käy useammin kuin kerran mielessä, että jos ihmiskunta käyttäytyy näin typerästi, niin se ansaitseekin kuolla.
• • •
Jos elokuvalla on roisto, se on Jude Lawn esittämä Alan Krumwiede, bloggari ja salaliittoteoreetikko, jolle isot lääketehtaat ja kaikki muu media kuin hänen itsensä kaltaiset internet-soturit ovat ison bisneksen tai sukupuuttoon kuolevien valtavirtasanomalehtien hännystelijöitä. Tartunta niin sanotusti toimii draamana. Se havainnollistaa, kuinka iso muutos pandemia olisi arjen rutiineihin. Muita ihmisiä ei saisi koskettaa, eikä tavata, koska virus ei kysy lupaa, se vain leviää. Elokuva kannattaa nähdä muistutuksena siitä, mitä kaikkea olemme unohtaneet samalla kun olemme uskoneet koronatartuntojen olevan ohi.
Tartunta.
Ohjaus: Steven Soderbergh.
Käsikirjoitus: Scott Z. Burns.
Pääosissa: Gwyneth Paltrow, Matt Damon, Tien You Chui, Laurence Fishburne, Jude Law, Marion Cotillard.
Kesto: 1 h 46 min.
Ikäraja: 12.
Ensi-ilta elokuvateattereissa oli jo: 21.10.2011.
Suoratoisto: Prime Video, Viaplay
