Sain Facebookissa haasteen listata 20 päivässä 20 elokuvaa, jotka ovat tehneet minuun vaikutuksen minkä ikäisenä tahansa. Nykyaikaisena some-hupsutuksena se on ihan yhtä hauska kuin melkein mikä vain. Huomasin ottavani haasteen oudon tosissani. Aloin kaivella muististani psykologisen meriheinän kerrostumia ja kertailin mielessäni mitä olisin vastannut, jos Peter von Bagh -vainaa olisi koskaan kysynyt minulta Sodankylän elokuvajuhlien aamukeskusteluiden klassikkokysymystä ensimmäisestä elokuvateatterissa näkemästäni elokuvasta.

• • •

Omalta kohdaltani muistelo meni Prinsessa Ruususessa pieleen. Oikea vastaus olisi ollut Disneyn piirroselokuva Viidakkokirja (1967), jonka menimme koko perheen voimin katsomaan turkulaiseen elokuvateatteriin jonain sunnuntaisena iltapäivänä. Turkuun siksi, että tuolloin perheemme asui Loimaalla ja lähin kaupunki, missä oli kunnon elokuvateattereita, oli Turku. Todennäköisesti se on ollut Turun Ritz, koska Suomi-Filmin teatterina siellä näytettiin isot Disney-elokuvat. Toinen varhaislapsuuden elokuvamuisto on nimenomaan Loimaalta, missä isä vei minut ja pikkusiskoni katsomaan eräänä kesäiltana Ohukaista ja paksukaista. Kyseessä oli Stan Laurelin ja Oliver Hardyn komedia Muukalaislegioonan monnit (Flying Deuces, 1939).

  • • •

Tuolloin uusintaesityskierroksellaan ollut elokuva oli täynnä mykän elokuvan kaudella koeteltua komiikkaa, fyysistä törmäilyä ja kohellusta, jota slapstickiksi kutsutaan. Huumorikaksikko käytti äänielokuvan mahdollisuuksia heille ominaiseen ulvahteluun ja jankuttavaan sanailuun. Leffahaasteen edetessä huomasin sirottelevani vaikutuksen tehneitä elokuvia vapaan mielivaltaisessa järjestyksessä täysin lapsuus- ja nuoruusvuosieni kronologiasta piittaamatta. Paalupaikalla komeilee Disney-elokuva. Tyyliltään ja mentaliteetiltaan täydellisen 1950-lukulainen piirrosanimaatio Prinsessa Ruusunen, joka uusintaesityksessä 1970-luvulla nähtynä vangitsi mielikuvitukseni totaalisesti, etenkin pahuuden jumalattaren hahmo, joka kykeni muuntautumaan myös lohikäärmeeksi.

• • •

Ehkä noin 8-vuotiaana koulupoikanakin ymmärsin prinssin ja prinsessan kyllästyttäviksi puukuviksi. Samoihin aikoihin mielikuvitustani ruokki televisiosta nähty vilkasliikkeisiin musikaaleihin erikoistuneen George Sidneyn ohjaama Kolme muskettisoturia (1948), pääosissaan D’Artagnanina Gene Kelly, kardinaali Richelieuna Vincent Price. Mylady Winterin esittäjänä film noir -elokuvien femme fatale -rooleistaan tunnettu esittäjä Lana Turner sulautui jollain lapsen vaistolla osaksi samaa kokemusmaailmaa Prinsessa Ruususen kanssa. Kun joutuu järjestelemään mielessään jollain tapaa vaikutuksen tehneitä elokuvia, alkaa huomata, mitkä asiat tekevät vaikutukselle alttiiksi.

• • •

Aktiivisesta eliniästäni olen viettänyt yli 30 vuotta elokuvakriitikkona, joten väkisinkin kertyy kokemuksia vaikuttavista elokuvista. Ne saattavat antaa minuuden rakennusaineita siinä missä mitkä muut taideteokset tahansa sopivassa iässä katsottuna. Robert Altmanin elokuvista nostan esiin kaksi; 24 päähenkilön ja toisiinsa kietoutuvien ääniraitojen ja puheäänten amerikkalaisen ajankuvan Nashvillen (1975) ja hengeltään Raymond Chandlerin alkuperäisteokselle uskollisen Pitkät jäähyväiset (1973 Elokuva-arvostelija Helena Yläsen mukaan juuri Altman siivosi 1970-luvun elokuvillaan 1950-luvun pois amerikkalaisesta kulttuurista.

• • • 

1950-luvun käyminen vanhanaikaiseksi heijastui Altmanin elokuvien tunnelmassa ja maailmankuvassa. Sekä Nashvillessä että Pitkissä jäähyväisissä mieleenjäävintä on tietty harhakuvien karisemisen tuntu ja yksilöiden pohjaton erillisyys kaikista yhteisöistä. Alkuperäisen 20 elokuvan haasteen tultua vastatuksi ja listatuksi, aloin kaivaa esiin kaikkia ”ylijääneitä”, niitä elokuvia, joita en syystä tai toisesta saanut mielestäni mahtumaan ensimmäiselle listalle. Uskon, että toisen kierroksen teoksista ne kiinnostavimmat vasta löytyvätkin, koska siellä ovat ne, joita ei heti ensimmäisenä ajatellut, vaan kenties ne elokuvat, joiden kuvat ja tunnelmat ovat tehneet sellaisen vaikutuksen, että ne ovat jo ensimmäisellä katsomiskerralla pulahtaneet psyykeen kuin jäädäkseen sinne.