Suomen elokuvasäätiön tilastotietojen mukaan päättyvän vuoden 2020 katsotuimmat kotimaiset elokuvat eivät tuo suuria yllätyksiä käsitykseeni suomalaisesta elokuvasta muodoissa pitäytyvänä kohtalaisen konservatiivisena taidemuotona. Katsotuimmat kotimaiset olivat yleisöystävällisimpiä leffoja siinä mielessä, että ne eivät juurikaan haastaneet katsojiaan kurkottelemaan mukavuusalueensa ulkopuolelle. 246 714 :lla katsojallaan vuoden katsotuimmaksi kotimaiseksi noussut Pamela Tolan ohjaama Teräsleidit pysytteli ideassaan kuvata vanhojen naisten irrottelureissua henkisen ja fyysisen vapautumisen projektina. Elokuvassa vanhojen naisten vapautumista kuvataan ryyppäämisenä, suun puhumisena puhtaaksi omille sisarille ja kaikkiaan käyttäytymisenä yhtä urposti kuin nuoret miehet tekevät jätkäikäisille suunnatuissa farsseissa. Siinä mielessä Teräsleidit ei paljon Luokkakokouksista eroa.
• • •
Vuoden toiseksi katsotun kotimainen elokuva, Sinikka ja Tiina Nopolan lastenkirjaan perustuva Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen imaisi isoimman osan 179830:sta katsojastaan kuukaudessa; helmikuun puolivälin ensi-illastaan maaliskuun puoliväliin, elokuvateatterit sulkeneen poikkeustilan alkuun mennessä. Lenka Hellstedtin ohjaama Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen sai nauttia omasta tilastaan elokuvateatterissa, sillä alkuvuodesta 2020 ei teattereihin juurikaan tullut lapsille ja lapsiperheille suunnattuja elokuvia. Helmikuun ainoana kotimaisena lastenelokuvana se tarjosi vaihtoehdon joulukuusta asti teattereissa hittiasemastaan nauttineille Hollywood-tuotteille Frozen 2:lle ja huumorittomalle Tähtien sota -kierrätykselle Star Wars: Rise of Skywalker.
• • •
Vuosi 2020 jatkui helmikuussa karvahattukomedian merkeissä Sami Hedbergin kuudella roolillaan kansoittamassa, Taneli Mustosen ohjaamassa vuoden kolmanneksi katsotuimmassa Se mieletön remppa-farssissa. Vuoden kolmanneksi katsotuimmaksi kotimaiseksi noussut leffa piti vetovoimatekijänään kädenlämpöistä tavallisuutta koko kansalle; Purkukuntoista taloa parempaan kuosiin amatöörimäisesti remontoivan pariskunnan toilailun seurailua. Pääpari on pilakuvia taviksista, jotka leikkivät viherpiipertäjiä. He tahtovat talostaan kestävistä materiaaleista rakennetun kodin, jonka seinät on eristetty heinällä, vaikka he sille allergisia ovatkin. Komedian tavallisuus tarkoittaa tiettyä arkipäiväisyydessä pysymistä. Missään vaiheessa remontti ei nouse sellaisiin mielipuolisuuden sfääreihin, että arkijärki jäisi kauas taakse. Kaikki on tasaista, ennalta-arvattavaa ja siten tylsää. Sukupuoliroolit ovat perinteisiä: kaiken romahtaessa nainen jää hommiin ja mies lähtee ryyppäämään.
• • •
Se mieletön remppa -elokuvan huumori on sitä, että lahot lattialaudat antavat periksi ja kuin tahtomattaan remonttiin mukaan lähtenyt Hedbergin esittämä lastenkirjakuvittaja Jalmari putoaa lattian läpi kuin hirviön kitaan. Yleisömagneettina Se mieletön remppa istuu Spede Pasasen 1970- ja 1980-luvulla pitkään ylläpitämään perinteeseen kotimaisen elokuvan kansankomedioista kiltteinä, ketään loukkaamattomina tolloiluina. Ensimmäinen elokuva, joka onnistuu rikkoa puskafarssien rintama on Antti J. Jokisen Schjerfbeck-muotokuva Helene, joka nousi 177678 katsojallaan vuoden neljänneksi katsotuimmaksi kotimaiseksi. Lievän ahdistuneena taiteilijakuvauksena Helenellä oli tekemistä katsojien löytämisessä. Elokuvan katsojamenestystä siivittivät sen ensi-illan kanssa samoihin alkanut Maailmalta löysin itseni – Helene Schjerfbeck -näyttely Ateneumin taidemuseossa. Näyttely ja elokuva hyötyivät toistensa julkisuusnosteesta ja mediatilan valtaamisesta.
• • •
Helenen huomattavan ponnekas ja pitkäaikainen markkinointi saattoi toimia kaksisuuntaisesti: Toisaalta houkutellen niitä, jotka havahtuvat elokuvan läsnäoloon vasta kun sen ensi-ilta näkyy kirjaimellisesti joka paikassa, raitiovaunujen, bussien kyljissä ja katumainoksissa. Taatusti oli niitäkin, joille mediarummutus oli sitä vastoin luotaantyöntävää. Vuoden toinen suuri taiteilijaelokuva, viidenneksi katsotuimmaksi noussut Zaida Bergrothin ohjaama Tove houkutteli teattereihin 151588 katsojaa. Kolumnistin vertailu Toven ja Helenen välillä päätyy Tove Jansson -muotokuvan selvään voittoon, koska Helenestä tuli monumentaalisen jähmeä muistomerkki, kun taas Tovesta elävä kuvaus taiteilijaidentiteetin kehittymisestä.
• • •
2020 oli paljossa naisten kotimainen elokuvavuosi. 12 katsotuimman kotimaisen elokuvan ohjaajista 8 leffan ohjaajat olivat naisia. Vuoden puhutuimman naislähtöisen elokuvan, Tottumiskysymyksen katsojaluvut teattereissa jäivät 10540:een. Pettymykseksi on luettava vuoden ihastuttavimman esikoiselokuvan Ulla Heikkilän ohjaaman rippikoululeirileffa Edenin katsojien määrän jääminen lukemaan 25745. Vuodesta jää yleiskuvaksi vanhoillisuus, sillä suurta huomiota saanut MeToo -aikaan sopiva Tottumiskysymys-elokuva menestyi arvostelumenestyksestään huolimatta niukanlaisesti. MeToo -kampanjan myönteinen huomio ja ajatuksellinen muutoshalukkuus eivät levittäytyneet kotimaiselle elokuva-alalle laajemmin. Katsojalukujen valossa yleisö pysyttelee vanhassa ja tutussa, mikä oli tänä vuonna puskafarssia ja suurmieselokuviin vertautuvia taiteilijaelämäkertamaisia muotokuvia.
