Elokuvan alussa ovat jalat, jotka haparoivat vasikkamaisesti tanssisaskelia. Tanssia nähdään vielä monesti. Ohjaaja Zaida Bergrothin ja käsikirjoittaja Eeva Putron elokuva Tove kattaa kymmenisen vuotta Tove Janssonin elämästä jatkosodan loppuvaiheista Helsingin olympiakisojen jälkeiseen aikaan. Valittu ajanjakso on hyvä, koska siihen sisältyy Janssonin suhteellisen vähän tunnettua aikaa nuorena kuvataiteilijana sodasta toipuvassa maassa ja pitkään merkityksellisinä pysyneiden ihmissuhteiden synty.

• • •

On sota ja Tove Jansson piirustelee ja syntyy kuin huomaamatta isonenäisen hännäkkään olion kuva. Muumipeikon syntyä eivät säestä fanfaarit tai ihmeenomaisen luomisen hetken vilkkuvat valot vaan kyllästynyt odotus, jota rikkomaan Jansson antaa kynänsä vaeltaa kuin unessa. Muumipeikko tuli siis jostain niin kaukaa, että sen luoja tuskin sitä itsekään tiesi. Eipä peikon luoja itsekään tahtonut edes hyväksyä omaa luomustaan, vaan joka käänteessä sanoi sen vain vievän aikaa hänen omalta, ”oikealta” taiteeltaan. Vähänpä Jansson silloin tiesi, että tuo hänen liki alitajuisesti syntynyt luomuksensa tulisi vielä pelastamaan hänen rahatilanteensa ja paljon muutakin.

• • •

Janssonin isän, kuvanveistäjä Viktor Janssonin elokuva esittää tyttärensä taiteellista kehitystä patriarkaalisesti luotsaavana vaikeasti miellytettävänä hahmona. Isä kannusti tytärtään nimenomaan maalaamaan, se oli hänelle parempaa ja aidompaa taidetta kuin lapsenomaiset piirustelut. ”Faffanilta” ei kiitosta heru kuin postuumisti. On sinänsä hullua, että siitä, mitä Tove Jansson oli isän miellyttämiseksi alkanut pitää tärkeimpänä taiteenaan tulikin este sille, mikä antoi hänelle elämän. Elokuva antaa vaikutelman, että Tove Jansson piti hyvin pitkään kiinni siitä, että hän itse, koko hänen identiteettinsä on yhtä kuin hänen maalauksensa.

• • • 

Elokuvan Tove Jansson on monta persoonaa; hän on suuntaansa etsivä taiteilija, paikkaansa Helsingin seurapiirien ympyröissä etsivä seksuaalisesti vireä nainen.  Taiteilija Tove Janssonissa kiinnittää huomiota hänen jatkuva valmiutensa aloittaa alusta silloin kun ei suju.  Elokuvassa toistuvat kuvat Janssonista maalaamassa valkoiseksi kangasta, jonka vanhat kuviot eivät häntä tyydytä. Maalausteline, maalit ja paletti saivat siirtyä sivuun silloin kun kuuden stripin piirtäminen viikossa englantilaiselle Evening News -lehdelle alkoi. Sarjakuvista saamillaan palkkiorahoilla Jansson osti oman asunnon. Kuvaavaa on, että Janssonin kotona ja ateljeessa soi korostetun usein kansainvälinen musiikki, jazz ja chansonit. Ne korostavat päähenkilön henkistä avaruutta ja hänen näköalojensa murtautumista kotimaan kovin kapeaa horisonttia laajemmaksi. Elokuvan Tove Jansson on ihminen, joka on sinut kaiken kanssa, niin yläluokan käytöstapojen ja sodanaikaisen ainaisen puutteen ja myös seksuaalisen uteliaisuutensa.

• • •

  Tove-elokuva onnistuu niin monissa asioissa, että sen ajatteleminen oikein huimaa; Se on uskottava epookkielokuva ajasta, jolloin Pariisi oli eksoottinen ja jännittävä kaupunki, eikä vain viikonlopun pikainen shoppauspaikka. Tove on elokuva päähenkilönsä kypsymisestä taiteilijaksi ja ihmiseksi, joka on vieläkin enemmän sinut itsensä kanssa, mitä hän elokuvan alussa on. Elokuva ei ole suoraviivainen rastien läpikäynti, jossa A:ta seuraisi B, vaan inhimillisesti oikullinen kuvaus ihmisestä, joka on yhtenä hetkenä yhtä ja toisena toista. Kaiken taiteilijaidentiteetin muotoutumisen korkealentoisuuden keskellä oiva tapa muistuttaa suomalaisesta arjesta on näyttää taiteilija Jansson hakkaamassa halkoja ateljeekodissaan.  Se näyttäisi toimivan sekä lämmönlähteenä että terapeuttisesti.

• • •

Krista Kososen esittämänä Janssonin ystävän ja vaikean rakkaussuhteen, kulttuurivaikuttaja ja teatteriohjaaja Vivica Bandlerin hahmosta tulee elävä ja kiinnostava. Kosonen esittää Bandlerin robustina hahmona, jonka merkitys Janssonille käy ymmärrettäväksi. Kosonen on niin hyvä, että häntä katsoessaan unohtaa katsovansa Krista Kososta. Pääosin teatterinäyttelijänä työskennellyt Alma Pöysti tekee osansa Tove Janssonina kuin ei olisi muuta tehnytkään kuin näytellyt elokuvissa. Hän ei yritäkään tehdä Jansson-näköiskuvaa, vaan ihan muuta.  Pöysti esittää rooliksi tehtyä ihmistä, josta tulee elämänsä ja itsensä löytävä taiteilija maassa ja tilanteessa, jossa mitään ei saa helpolla. Eleet, liikehdintä, äänenpainot, kaikki kertovat hetkessä elävästä ihmisestä, joka uskaltaa panna tanssiksi silloin kun siltä tuntuu.

Tove.

Ohjaus:  Zaida Bergroth.

Käsikirjoitus: Eeva Putro.

Kuvaus: Linda Wassberg.

Pääosissa: Alma Pöysti, Krista Kosonen, Shanti Roney.

Ikäraja: 12.

Kesto: 1 h 56 min.

Ensi-ilta elokuvateattereissa oli 2.10. 2020.