Kun Yle Teema lokakuussa esitti Bernardo Bertoluccin elokuvan Fasisti (1970), sen katsominen oli turhauttavaa, koska Fasisti on palkitsevampi  älyllisenä  kokemuksena kuin tarinankerrontana, mikä tekee siitä hiukan kuivakkaan katsella. Fasistin päähenkilö on italialainen virkamies Marcello Clerici (Jean-Louis Trintignant), joka on vuonna 1938, keskellä Mussolinin fasistisen diktatuurin valtakautta pyrkinyt salaisen poliisin palvelukseen, ja saa ensimmäiseksi tehtäväkseen likvidoida opiskeluaikojensa entisen professori Quadrin (Enzo Tarascio), tämän äänekkäästi antifasististen mielipiteiden takia. Elokuvasta muodostuu päähenkilönsä muotokuva. Päähenkilöstään Fasisti paljastaa hänen juurensa rappeutuneen italialaisen aatelisperheen kasvattina, jonka persoonaa leimaa seksuaalisen hyväksikäyttöyrityksen trauma.

• • •

Alberto Moravian suomentamattomaan romaaniin pohjautuvan Fasistin katsominen pitkästyttää, sillä siinä on vain ajelehdintaa ja olotiloja päähenkilön sirpaloituvassa persoonassa. Varsinaista suurta draamaa ei ole.  Vältellessään juonielokuvan tyypillisyyksiä ja mahdollista viihdyttävyyttä Bertolucci tarrautuu liki kouristuksenomaisesti brechtiläisiin vieraannuttamisefekteihin. Mutta ikävystyminen ei ole koskaan näyttänyt yhtä hyvältä kuin Bertoluccin elokuvassa – no ehkä Antonionin. Elokuvan kompositioita ja kuvausta ei  siltikään voi olla ihailematta. Vahvimmin Fasisti tuntuu olevan oman ansaansa jäävän miehen muotokuva. Sen klaustrofobinen tunnelma on kertautunut monissa Bertoluccin myöhemmissä elokuvissa.  Intensiivisimmillään klaustrofobisuus on Viimeinen tango Pariisissa -elokuvassa. Ja myös Dreamers -elokuvan 1968 opiskelijamellakoiden aikana pariisilaisasuntoon sulkeutuneesta seksinnälkäisestä sisarusparista ja nuoresta amerikkalaisesta filmihullusta kiehui tiiviisti omissa liemissään. Edes Suojaava taivas -elokuvan (1990) aukeat tilat eivät pystyneet hälventämään elokuvan ja sen ihmisten pohjimmaista lukkiutumisen tunnetta, päinvastoin ne vain korostivat sitä.

• • •

Voisi ajatella, että suljetun tilan draama rinnastaa tilan sulkeutuneisuuden ihmisen sulkeutuneisuuteen omaan ruumiiseensa ja jäämisen ruumiin vangiksi sellitovereinaan vain omat ajatuksensa ja tunteensa. Korostuneet yksinäisyyden ja erillisyyden tunteet nousevat suljetun tilan draamoissa pintaan. Koska elokuvan aika- ja juonirakenne ovat rikottuja siten että koko elokuva on loppupuolellaan tapahtuvan attentaatin jälkeistä takaumaa, niin kaikki mitä näemme itse asiassa tapahtuu päähenkilön päässä, mikä on taas yksi ulospääsemätön tila.

Fasisti.

Ohjaus ja käsikirjoitus: Bernardo Bertolucci.

Kuvaus: Vittorio Storaro.

Pääosissa: Jean-Louis Trintignant, Stefania Sandrelli, Dominique Sanda,  Gastone Moschin.

Kesto: 1 h 48 min.

Ikäraja: 16.

Suoratoisto: Yle Areena 6.10. 2020 alkaen 9 päivää.