Kotimaisilla elokuvilla oli viime vuonna epätavallisen hiljaista lippuluukuilla vuonna 2019, sillä Suomen Filmikamarin tietojen mukaan kotimaisten elokuvien katsojaosuus jäi alle 20 prosentin ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen, mutta silti katsojaosuus pääsi noin 17 prosenttiin vuoden 2019 kaikkiaan 8,4 miljoonasta katsojasta. Katsotuin kotimainen oli Markus Lehmusruusun ohjaama Risto räppääjä ja pullistelija. 2019 kotimaisista elokuvista puuttuivat ne isot suuren yleisön elokuvat, ne jotka olisi olleet samanveroiset yleisömagneetit mitä olivat Tuntematon sotilas (2017 ja Ikitie (2017).
• • •
Tätä kirjoitettaessa on vuoden 2020 elokuvista ensi-iltaan jo tullut Pamela Tolan ohjaama ja yhdessä Aleksi Bardyn kanssa käsikirjoittama Teräsleidit. Ensireaktioiden perustella se noussee yhdeksi vuoden katsotuimmista elokuvista. Siitä kirjoittamani vähemmän mairittelevan arvostelun julkaisi kulttuuritoimitus.fi -sivusto. Helmikuun kotimaisista ensi-illoista ensimmäinen, Se mieletön remppa -nimen saanut elokuva vaikuttaisi ennakotietojen mukaan leffalta, jossa haetaan isoimpia mahdollisia yleisöjä, sillä onhan sen näyttelijöiksi pestattu tv:stä tuttuja kasvoja ja aihekin antaa hyvät mahdollisuudet tarjota kaikille kaikkea; Vähän slapstick-komediaa, vähän parisuhdedraamaa ja temonttireiskojen saapumista odotellessa vähän jännitystäkin. Taneli ”Luokkakokous” Mustosen ohjaama Se mieletön remppa on elokuva haaveiden puutalon remontoinnista ja pääosissaan Sami Hedberg ja Kiti “Tanhupallo” Kokkonen joiden esittämän pariskunnan suhdetta koettelee vielä remontin keskellä virinnyt ensimmäisen lapsen hankinta.
• • •
Helmikuun kotimaisista ensi-illoista toinen, Sinikka ja Tiina Nopolan kirjoittama lastenelokuva on monena vuonna tarkoittanut Risto Räppääjää, mutta tänä vuonna Riston tilalla seikkailevat tytöt, sillä Lenka Hellstedtin ohjaama Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen jatkaa Räppääjistä tuttua arkirealismia siteeksi saaneiden karkkiväristen satuelokuvien linjaa. Helmikuussa ensi-iltaan ehtii myös kotimainen dokumenttielokuva, Anna-Karin Grönroosin ohjaama Orkesterin edessä. Se seuraa opintoja Sibelius-akatemian kapellimestariluokalla. Ihan tämän vuoden ensi-illaksi ei välttämättä vielä ehdi Reetta Huhtasen ohjattavaksi tiettävästi ilmoitettu Kiljuset! -filmatisointi Jalmari Finnen satuklassikosta Kiljusen herrasväen seikkailuista. Maaliskuun ensi-illaksi on päivätty Tuukka Temosen Olga-vaimonsa kanssa käsikirjoittama tositapahtumiin perustuvaksi ilmoitettu ratsastusonnettomuudessa halvautuneen naisen suhteesta äkkipikaisen mehen kanssa kertova Aika jonka sain.Pääosiinsa elokuva on saanut Olga Temosen, Micke Rejströmin,Satu Silvon, Ville Myllyrinteen ja Anu Sinisalon. Lyhyessä ajassa jälkiään suomalaiselle elokuva-alalle jättäneistä kolmesta Viitalan sisaruksesta; näyttelijä-Pihlasta, käsikirjoittaja-Annasta vaikutusvaltaisimmaksi saattaa vielä yltää Kaisla. Hän on jo tuottanut hilpeän lyhyelokuvan Saatanan kanit (2017).
• • •
Kaisla Viitala on ollut mukana Marian paratiisi -elokuvan (2019) tuotannossa, yhtenä viidestä tuottajasta. Kaisla Viitala on tuottajana Suomen elokuvasäätiöltä kehittämistukea saaneen elokuvayhtiö Komeetan hankkeessa Kikka!, jonka pitäisi kertoman 1980-luvulla maineensa luoneen naislaulaja Kikan elämästä. Kikka!-elokuvasta halutaan tehdä hyvinkin artikuloidusti naisnäkemykseen pohjautuva elokuva, sen varmistavat viimeistään käsikirjoittaja Maarit Nissilä ja ohjaaja Anna Paavilainen. On sinänsä virkistävää, että kotimaisten elokuvien pitkään poikakerholta vaikuttanut tekijäjoukko vähän laajenee ja tuulettuu. On kaikin tavoin liian aikaista on sanoa virkistääkö se myös kotimaisten elokuvien aihevalikoimaa ja tasoa yleisemminkin. Niin saattaa hyvinkin käydä, jos yhdestä vuoden 2019 parhaasta elokuvasta eli Miia Tervon Aurorasta voi mitään päätellä.
