Susipalatsi-sarjan toinen tuotantokausi, nimeltään The Mirror and the Light jatkuu suoraan Anne Boleynin (Claire Foy) mestauksesta ja sen seurauksista 1536 Englannin hovissa Tudor-sukuisen Henrik VIII:n ollessa kuninkaana. Sarjan hahmoista Norfolkin herttuaa esittänyt näyttelijä Bernard Hill on kuollut, kuten myös Susipalatsi-romaanit kirjoittanut kirjailija Hilary Mantel. Norfolkin rooli on siirtynyt Timothy Spallille, eikä hahmo ole menettänyt hitustakaan häijyydestään. Oikukkaan kuninkaan Henrik VIII:n askellus on muuttunut ontumiseksi mätivän säärihaavan syödessä hänen kävelyään.
• • •
Thomas Cromwell (Mark Rylance) näyttäisi nousseen uransa huipulle, sillä onhan hänet nimitetty kuninkaan valtaneuvostoon. Mutta silti Cromwellia vaivaavat muistot ja näyt hänen edellisestä esimiehestään, piispa Wolseysta (Jonathan Pryce), jonka kelmeä haamu vierailee hekottelemassa Cromwellin työhuoneen nurkissa. Kirkonmiehen kummitus varoittelee Cromwellia siitä, millaiseen käärmeenpesään hän on päätynyt.
• • •
Kerronnallisesti kummitus on kätevä tapa muistuttaa edeltävistä tapahtumista niitä katsojia, joiden muisti ei ulotu kymmenkunnan vuoden taakse. Siitä huolimatta, että Cromwell on uransa huipulla, niin hän itsekin vaikuttaa pohdiskelevan läheneekö hänen loppunsa, koska kuningas Henrik on oikukas tyranni, jollaisen lähipiirissä kenenkään pää ei ole tukevasti harteilla.
• • •
Sarjan kakkoskausi esittää edellistä kautta isomman kuvan, sillä ajatuksellisesti nyt ei jäädä pelkkään Englannin hoviin ja sen monarkin aviohuoliin, joita vain kasautuu, koska Anne Boleynin seuraaja Jane Seymour on kuollut lapsivuoteeseen. Cromwellin huolestuneisuutta vain lisäävät suurlähettiläs Eustace Chapuys’n (Karim Kadjar) toimet. Ne näyttävät sinnikkäiltä yrityksiltä horjuttaa Henrik-kuninkaan valtaa. Keisari Kaarle V ei sietänyt Henrikin halua ottaa avioero sukulaisestaan, Katariina Aragonialaisesta. Tätä mukaa Cromwellin on otettava huomioon eurooppalaisen suurvaltapolitiikan vaikutukset myös Englannissa.
• • •
Sarjan päähenkilön, Cromwellin näkökulma on hallitseva. Sen seuraamisessa kiehtoo hänen epävarmuutensa. Häntä piinaavat menneisyyden päätökset ja teot. Vaikka me tiedämme, miten Cromwellin historiallisena henkilönä käy, niin draaman henkilönä hän itse ei tiedä tekojensa seurauksia ja jää pohtimaan niitä seisahtuessaan ikkunan tai pöydän ääreen. Susipalatsille on tyypillistä se, ettei rooleihin tai saavutetuiksi uskottuihin asemiin sovi juuttua. Päähenkilö Cromwell on mitä tahansa mieltä, jota tilanne häneltä vaatii. Suhteessa kuningas Henrikiin hän on leimallisimmin fikseri, käytännön neuvonantaja, joka ymmärtää eri tilanteiden vaatimat toimintatavat.
• • •
Cromwellin pragmatismin sanelemasta joustavuudesta käy esimerkiksi kohtaus, jossa eräs kauppias varoittelee toimimasta yhdessä luterilaisten kanssa, Cromwell reagoi heti: ”Minäkö? Ei, en suinkaan. Minä olen pankkiiri.” Ihan kaikkea, joka ikistä hahmoa ja juonilankaa Hilary Mantelin Kuningashuone-nimellä liki tuhatsivuisesta suomennetusta teoksesta ei sarjan päätöskauteen ole saatu mahtumaan.
• • •
Viimeisellä kaudella Cromwellin eteen tulee ainakin kaksi tilannetta, jotka avaavat hänelle tilaisuuden pohtia, olisivatko elämä ja kohtalo voineet mennä tietyssä saranakohdassa tehdyn päätöksen jäljiltä toisin. Molemmissa tapauksissa liikkeellepaneva voima olisi ollut nainen. Cromwell sai täysin odottamatta vieraakseen Antwerpenissä tavatun nuoruuden aikaisen rakkautensa hedelmänä syntyneen tyttärensä Jenneken (Ellie de Lange), joka Lontoossa kysyy isältään, jättäisikö tämä Englannin, huolensa ja lähtisikö hänen mukanaan elämään Antwerpeniin.
• • •
Toinen näistä teoreettisista saranakohdista sattuu, kun Cromwell käy puhumassa avioliiton mahdollisuuksista Jane Seymourin siskon, leskirouva Elizabeth ”Bess” Oughtredin (Maisie Richardson-Sellers) kanssa. Puutteellisesti muotoillun ehdotuksen tarkoitus on saada vaimo Cromwellin pojalle Gregorylle (Charlie Rowe). Vanhempi herra Cromwell häkeltyy pahanpäiväisesti, kun huomaa, että nuori leskirouva Oughtred luulee Cromwellin pyytävän häntä omaksi vaimokseen. Cromwell selvästikin antaa ajatuksen käväistä mielessään ennen kuin korjaa olevansa puhemiehenä Gregory-poikansa puolesta.
• • •
Jos jokin leimaa Susipalatsin toista kautta, niin päähenkilön tunne omasta kuolevaisuudestaan. Se näkyy hänen monissa katseissaan taaksepäin. Koko kausi päättyy Cromwellin katseeseen taaksepäin meitä katsojia kohti. Sarjan funktio on ollut toimia jonkinasteisena Thomas Cromwellin maineen puhdistuksena. Häntä on pitkään pidetty omaa etuaan tavoitelleena, häikäilemättömänä juonittelijana, vaikkei hän Susipalatsissa nähdyn perusteella ole sitä yhtään enempää kuin aikalaisensakaan, joita lienee suututtanut eniten se, että rahvaan parista hoviin nostettu Cromwell piti puolensa korkeiden aatelisherrojen tavoin.
• • •
Suurena renessanssinerona ja humanistiajattelijana pidetyn ja Utopia-teoksen kirjoittajan, Thomas Moren (Anton Lesser) karkotusta hovista ja mestausta on pidetty Cromwellin syynä, vaikka viime kädessä oli kyse kuningas Henrik VIII:n halusta saada koko hovinsa hyväksymään hänet Englannin kirkon päämieheksi, mitä pohjimmiltaan katolilainen More kiivaasti vastusti. Susipalatsin päätöskauden jaksoissa -Cromwellia painavat menneet kuolemat; Pahiten entisen esimiehen ja suojelijan, kardinaali Wolseyn, jonka kuolinvuoteelle hän ei ajoissa ehtinyt ja myös Anne Boleynin, jonka veriseen käärinliinaan kiedotun mestatun pään muisto vierii hänen tajuntaansa yhä uudelleen.
• • •
Ahdistavimpiin Cromwellin muistoista kuuluu se, miten hän uskoo Wolseyn tyttären, nunna Dorothean (Hannah Khalique-Brown) syyttäneen häntä suojelijansa pettämisestä. Siitä huolimatta, että hän tulee jossain vaiheessa maininneeksi, että hän nauttisi vetäytymisestä Launden luostariin, missä munkit viettävät päivänsä mehiläisiä hoitaen.
• • •
Cromwell vaikuttaa sisimmässään ymmärtävän, ettei hän voi ikinä eläköityä rauhallisesti, koska hän on tullut loukanneeksi liian monia ihmisiä työssään kuninkaan, Englannin hallinnon ja uskonpuhdistuksen hyväksi. Susipalatsia katselee taidolla tehtynä klassisena tarinana johtajan ja apulaisen suhteesta, missä alainen ymmärtää asiat usein johtajaansa paremmin, eikä saa siitä kiitoksia.
Susipalatsi.
Ohjaus: Peter Kosminsky.
Käsikirjoitus Peter Straughan, Hilary Mantelin romaaneista.
Pääosissa: Mark Rylance, Damian Lewis, Thomas Brodie-Sangster, Claire Foy, Jonathan Pryce, Lilit Lesser, Timothy Spall.
Kaksikautinen tv-sarja, 6 noin tunnin mittaista jaksoa/kausi.
Suoratoisto: Yle Areena.
