Suoratoisto (80)

Elokuvakriitikolle voi olla terveellistä katsoa jokin vanha teos ja yrittää arvioida sitä kuin uusi silmin.

Kyllä elokuvien ja tv-sarjojen alkutekstejäkin kannattaa katsoa, koska ne voivat kertoa enemmän kuin arvaakaan.

Bob Kanen luomalla Batman-hahmolla on ollut monta elokuvallista tulkitsijaa, mutta vasta 2022 tullut The Batman-elokuva kunnioittaa hahmon historiallisia juuria ja niin tehdessään tulee luoneeksi pelottavan kuvan rulevaisuudesta.

Tätä juttua kirjoitettaessa ei ole välitetty spoilereista tuon taivaallista, joten..

Perintö-elokuvaa voi ajatella ranskalais-algerialais-vietnamilaisen ohjaaja-kirjoittaja-päätähti Maiwennin autofiktiivisenä teoksena, koska niin selvästi hän siinä prosessoi omia eri suuntiin harottavia juuriaan.

Vaikka Isabelle Huppert -elokuva Elle ehti jo poistua Areenasta, on se katsottavissa muuallakin.

Kas tässä on klassikkoelokuva, josta tuli saippuaoopperoiden prototyyppi. Siinä on silti enemmän ja syvempää sisältöä kuin normisaippuoissa.

Ranskalaisesta kirjallisuudesta vauhtia ottava aikuisdraama ei hurmaa tätä elokuvakriitikkoa, vaikka Binoche hyvä onkin.

Kun suoratoistoyhtiö Netflix on tuonut ohjelmistoonsa Denis Villeneuven elokuvan Blade runner 2049, se on tullut laajemman yleisön saataville kuin viiden vuoden takaisen elokuvateatteriensi-iltansa aikoihin.

Nyt, kun Julian Schnabelin elokuva Van Goghista on vielä tovin nähtävissä voi katseen suunnata Yle Areenaan.

Kaikki kehunsa ansainnut ranskalaissarja Agentit poistuu pian Netflixin valikoimasta.

Ylen esittäessä vuodenvaihteen aikoihin klassikoiden klassikon on hyvä tilaisuus heittäytyä tunnelmoimaan elokuvalla, jota on kutsuttu britti-imperialismin uneksi.

Pari vuotta sitten elokuvateattereissa ollut Tove kestää katsomisen suoratoistonakin. Siten sen parhaat piirteet vain korostuvat.

Erich Maria Remarquen Länsirintamalta ei mitään uutta -klassikkoromaanin uusin elokuvaversio näyttää rivisotilaiden sodan, kuten aiemmatkin elokuvat, ja tuomitsee voimakkaasti kiihkokansallisuudella intoilun.

Syysnuhan estäessä ensi-iltaelokuvien näkemisen, tulin katsoneeksi jollain kanavalla pyörivän Synkin hetki -elokuvan, josta en ollut aikanaan mitään kirjoittanutkaan.

Sandman-sarja tarjoaa runsaasti jäykistelyä, kauneutta, kauheutta ja myös kankeutta – mutta vain aluksi.

Tulipa katsottua The Crown-sarjan alkukausia ja todettua ne taas katsomisen arvoisiksi.

Ei, elokuvateatterit eivät kuolleetkaan, vaikka hätäisimmät kiirehtivät niin väittämään pandemian sulkiessa ovia kaikkialla. Nyt tilanne näyttää ihan toiselta.

Nuorten elokuvantekijöiden onni ja ilo – niitä Eden on täynnä. Ulla Heikkilän ensimmäinen pitkä elokuva Eden lunastaa niitä lupauksia, joita synnyttivät tekijän aiemmat lyhytelokuvat Golgata ja Sovitus.

Kun Yle Areena toi nähtäville hengästyttävän valikoiman Tohtori Mabuse -elokuvia, piti jotenkin perustella itselleenkin, miksi niiden ohjaaja Fritz Lang on tuotannoltaan tutustumisen arvoinen tapaus.

Ricky Gervais (s.1960), brittiläinen stand up-koomikko, näyttelijä, ohjaaja, tuottaja, juontaja on myös entinen poplaulaja. Hänen moninainen kokemuksensa viihdebisneksen eri puolilta on tehnyt hänestä alansa kokeneen veteraanin, joka kulkee pelotta kaikissa...

Sanotaan, että nuoruuden elokuvasuosikkeja ei kannattaisi katsoa uudestaan aikuisilla silmillä, kun nyt kuitenkin tein niin, havaitsin että eipä The Blues Brothersista paljon jää käteen.

Näyttelijät Keira Knightley ja Dominic West ovat parhaat syyt katsoa ranskalaisesta kirjailijasta, Colettesta, kertova elokuva.

Sattumoisin tv-ruudusta nähty katkelma elokuvasta, joka on aiemmin nähty moneen kertaan, muun muassa 70 mm. elokuvaesityksenä, tv-esityksinä ja dvd-levyltä nähdystä sysäsi hakemaan vastausta, miksen kyllästy Arabian Lawrenceen.