Blogissa palataan hetkeksi tammi-helmikuun vaihteessa pidetyn Docpoint-festivaalin elokuviin, joista parhaille soisi esityksiä muuallakin. Vaikka omassa lajissaan ihan hyviä dokumenttielokuvia ei välttämättä koskaan tuodakaan elokuvateattereihin ensi-iltakierroksille, niin niitä voi aina toivoa Ylen tai muiden tv-yhtiöiden ohjelmistoon. Kukapa muu kuin ukrainalaissyntyinen, mutta silti venäläinen dokumenttielokuvaohjaaja Vitali Manski sopisi tekemään elokuvaa Vladimir Vladimirovitš Putinin valtaannoususta. Manskin parhaissa töissä, kuten Docpoint-festivaalilla 2017 nähdyssä elokuvassa Rodnye (Close Relations) heijastuu kyky nähdä Venäjän ja Ukrainan konfliktin synnyttämät ristiriidat paitsi yksilötasolla, myös osana kansakuntien tajuntaa. Manskin tässä uudessa elokuvassaan Putin’s Witnesses jäljittämä tarina Putinin valtaannoususta on hyvin pitkälle myös Venäjän psykologista historiaa.

• • •

 

Elokuvan kronologia alkaa vuodesta 1999 sen vaihtuessa uudeksi vuodeksi ja vuosituhanneksi.  Silloinen Venäjän presidentti Boris Jeltsin julistaa allekirjoittaneensa säädöksen, jolla Venäjän presidenttiys siirtyy pääministeri Vladimir V. Putinille. Hyvää uutta vuotta ja vuosituhatta!  Putinin valtaannousun kuvia ovat kuvat öisestä lumisateesta ja mönkijöistä liukumassa hitaasti liikkeelle hyisellä Punaisella torilla kuin vääjäämättömänä, pysäyttämättömänä prosessina. Manski tekee Putinin valtaannousun seuraamisesta myös henkilökohtaisen asian tuomalla kuviinsa mukaan myös oman perheensä uudenvuodenviettoa. Manskin kotona tv-ruudussa Jeltsin pitää uudenvuodenaattona puhettaan ja anoo kansalta anteeksiantoa.

• • •

Manskin perheen naiset ihmettelevät kuka sitten pitää keskiyön puheen. Putin, vai? Jeltsin viittaa tv-puheessaan vaikeuksiin jättää harmaa, pysähtynyt totalitarismi taakse ja julistaa, että nyt aukeaa rikas, kirkas tulevaisuus.Manskin vaimo pillastuu: ”Nyt on sitten saatu kansakunnan johtoon kaivattu ”lujaotteinen käsi.” ”Tästä tulee todella kauheaa. Me muistelemme vielä Jeltsinin aikaa utopiana.” Vuodenvaihteessa puheenvuoron tv-ruudussa saa Putin, jolla on pokkaa esittää yllättynyttä, että vt. presidenttiys tuli ihan pyytämättä. ”Oikeat presidentinvaalit pidetään kolmen kuukauden kuluessa.”

• • •

Elokuvasta saa kuvan, että Putinin valtaannousu oli hienosti ajoitettu, koska pitkän, kestävän perinteen takia venäläiset eivät uudenvuoden juhlinnan kestäessä kykene analysoimaan tapahtumia ajatuksella. Manskin mukaan Putin on alusta asti esiintynyt johdonmukaisesti vilpittömänä kansan etujen ajajana.  Manskin huomio liittää Putinin osaksi 2000-luvun suurta länsimaista populismin aaltoa. Manski näkee selvästi, että Putinille on pääasia saada kansa uskomaan, että kansalliset edut ovat aina yksilön etuja tärkeämpiä ja että Putinin valtaannousussa piilee neuvostoaikojen palautus. Osana imagokampanjaa Putinista muokattiin tiukkapipon sijaan reilua jätkää. Manskin elokuva käy järjestelmällisesti läpi sen, miten Putin kampanjoi itsensä presidentiksi, vaikka virallisesti hänen ei myönnetty kampanjoivan lainkaan.

• • •

Putinin presidentinvaalikampanjaan kuului myös alituinen läsnäolo kaikilla tv-kanavilla, minkä hän tietenkin vt. presidenttinä sai vaivattomasti. Putin piti harkitusti etäisyyttä tv:n vaalikeskusteluihin, sillä hän rinnasti sen mainontaan, jota hän halveksii. Hän ei sanojensa mukaan halunnut tulla esiin Tampaxien ja Snickersin välissä. Lausuma heijastaa Putinin tai hänen puheidenkirjoittajansa ironiantajua. Se oli hänen puoleltaan harkittua, kuten sekin, että hän kaikkien populistien tavoin julkilausutusti väittää pitävänsä tekoja tärkeämpinä kuin sanoja. Elokuva tekee harvinaisen selväksi, miten laskelmoitu poliittinen tuote Putin on. Hän osaa halutessaan näyttää vapautuneelta yksityispersoonalta, mutta vierailtuaan entisen opettajansa kotona hän muuttuu takaisin poliitikoksi välittömästi ennen astumistaan ulos opettajansa huoneistosta.

• • •

Arvokkainta Manskin elokuvassa on järjestelmällisyys, jolla se kokoaa jo puoliksi unohdettuja Venäjän lähihistorian tapahtumia ja kytkee niitä toisiinsa rakentaakseen niistä kokonaiskuvan Putinin valtaannoususta. ”Tiedän, kuten varmaan Venäjän kansakin, että Putinin kampanja alkoi kauan ennen vt. presidenttiyttä.  Se alkoi täsmällisesti ottaen 8.9. 1999 klo 23.59 uneliaassa moskovalaisessa lähiössä useiden säkillisten heksogeeniä räjähdettyä kerrostalossa ja tappaessa kymmenittäin ihmisiä. Seuraavina päivinä nähtiin vastaavien iskujen sarja eri puolilla Venäjää. ””Muistan miten kaduille ja julkisten rakennusten luo ilmaantui sotilaspartioita vartioon ja jo silloin alkoi kadunmiesten puhe lujan johtajan tarpeesta.” 22 päivää ensimmäisten räjähdysten jälkeen Putin nimitettiin Venäjän pääministeriksi. Hän oli Jeltsinin aikana kuudes pääministeri.

• • •

Manski muistuttaa, että pääministeriksi tullessaan Putinin suosiolukemat olivat nollassa ja ne nousivat 50 prosenttiin hänen pääministeriytensä alettua. Manski vihjaa salaliittoteoriaan FSB:stä räjäytysten tekijänä. Manski saa vietyä Putinin kuvattavaksi ensimmäisen kerrostaloräjähdyksen paikalle ja kyselee häneltä voiko tarkoitus koskaan hyvittää keinoja. Putin hämmentyy hetkeksi ja tuomitsee räjähdykset julmuutena, joka täytyy tukahduttaa voimalla. Vaalipäivänä vuonna 2000 Putin toistaa viestiään siitä, että lujiin toimiin ryhdytään. Manski haastattelee myös muita Venäjän viime vuosien johtajia. Mihail Gorbatshov toteaa, ettei hän olisi halunnut olla Napoleonin kaltainen loputtomasti uusia jatkokausia saava hallitsija, koska Napoleon päätyi karkotukseen St. Helenalle.

• • •

Jeltsin taas iloitsee, ettei hänen enää tarvitse allekirjoittaa tuhansia asiapapereita eikä kantaa koko Venäjän hallitsemisen taakkaa. Jeltsin menee niin pitkälle, että väittää tarkoituksella antaneensa Putinille vt. presidenttiydellä puolen vuoden etumatkan presidenttinä oloon päätöksellään siirtää valta hänelle. ”Näin Putin oli jo saanut kokemusta aloittaessaan työt.” Putinin kampanjatoimistoa johti muuten hänen Pietarin-aikojensa alainen Dimitri Medvedev, jota juuri kukaan ei silloin tuntenut. Putin itse mainitsee tv-haastattelussa vastahakoisuutensa osallistua vaaleihin muiden ehdokkaiden rinnalla kampanjoivana ehdokkaana, koska silloin joutuisi esittämään harhaanjohtavia lupauksia. Nyt ei tarvinnut.

• • •

Esitellessään Putinin sisäpiiriä kampanjatoimistossa Manski mainitsee muutamankin sisäpiiriläisen päätyneen oppositioon tai epäsuosioon.Manski muistuttaa hyvin tietoisesti vuoden tai kahden kuluessa julkisuudesta katoavista silloisista Putinin tukijoista. Putinin vaalivoittoiltana Manski kuulee televisiosta Boris Nemtsovin äänen. Mehän muistamme miten Nemtsoville sittemmin kävi.Putin on jättänyt jälkeensä hylättyjä tai tapettuja entisiä tukijoita. Hänen astuessaan valtaan Mihail Hodorkovski oli vielä vapaana ja NTV-kanava uskalsi kritisoida Putinia. Myöhemmin sukellusvene Kurskin uppoamisen yhteydessä käy nopeasti selväksi, että Putinia ei kannata arvostella lainkaan. Virkakautensa alkupuolella Putin julisti Neuvostoliiton romahduksen suureksi tragediaksi.

• • •

Manskin mukaan aluksi näytti siltä, ettei Putinin aikana mikään juurikaan muuttuisi. Muutokset olivat pieniä ja ensisilmäykseltä huomaamattomia. Niihin kuului isänmaallisessa sodassa fasismista saavutetun voiton korostaminen armeijan rituaaleissa. Neuvostoliiton hymnin melodian palauttaminen Venäjän kansallislauluksi johdattaa Manskin keskusteluun Putinin kanssa ja Putin pitää itseään suurena hyväntekijänä. kun hän palauttaa joillekin ihmisille niin paljon merkinneen laulun. Hymniä äänitettäessä uudelleen studiossa läsnä ovat Neuvostoliiton ja Venäjän hymnin sanoittanut lastenkirjailija Sergei Mihalkov ja hänen poikansa, äänekkäänä Putinin tukijana tunnettu elokuvaohjaaja Nikita Mihalkov paljon puhuvine ilmeineen. Hymnin uusi versio äänitetään kirkonkellojen kanssa. Sehän sopii Kremlin ja kirkon hallitsemassa maassa. Elokuvan lopulla Putin huolestuu miltä hän mahtaa näyttää ja kuulostaa. Halutessaan hän esiintyy sympaattisena taviksena, joka ymmärtää, että hänenkin täytyy joskus palata yksityishenkilöksi ja miten hirveää olisi olla monarkki jatkuvine rajoituksineen. Hän puhuu ja puhuu kuin olisi päättymättömällä vaalikiertueella, mikä saa hänet vaikuttamaan keneltäpä muultakaan kuin Atlantin takaiselta nykyiseltä presidentiltä.

Putin’s Witnesses

Ohjaus:Vitali Manski.

Pääosissa: Mihail Gorbatshov, Boris Jeltsin, Vladimir V. Putin, Venäjän kansa.

Kesto: 1 h 47 min.

Esitykset olivat Helsingin dokumenttielokuvafestivaali Docpointilla 2019.

 

 

Jaa:Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone