Tässä elokuvassa yhteiskunnan ainoat instituutiot ovat vankila, tuomioistuin ja media. 12-vuotiaaksi arvioidun Zainin (Zain al Rafeea) ensimmäinen kosketus yhteiskuntaan on se, kun vankilan lääkäri tutkii hänet päätelläkseen hänen ikänsä. Zainin vanhemmat eivät ole välittäneet rekisteröidä poikansa syntymää niin että siitä olisi tallennetta paperilla tai edes muistissa. Zainin vanhemmat ovat paperittomia.  Sillä, ovatko he syyrialaispakolaisia vai viranomaisia kaihtavia libanonilaisia ei ole väliä, koska paperittomina heille voi tehdä mitä vain, kun he eivät virallisesti ole olemassa. Se, miten Zain on joutunut vankilaan, on tämän elokuvan juoni eli tapahtumien kulku. Zain päätyy kadulla hortoilun jälkeen laittoman etiopialaisiirtolaisen, siivoojana työskentelevän Rahilin (Yordanos Shiferaw) hoiviin ja lapsenvahdiksi Rahilin vauvaikäiselle Yonas-pojalle (Treasure Bankole).

• • •

Zainin ja Yonasin yhteisten hetkien kuvauksissa pilkahtavat elokuvan harvat humoristiset hetket. Niitäkin on pohjoismaisen elämän vakauteen tottuneilla silmillä vaikea katsella. Zain pitää Yonasista kyllä huolta, mutta piltti päätyy hänen hoivissaan hiilikasassa piehtaroineen  näköiseksi, mitä muuta voi odottaa kun elinvoimainen tenava lähtee potkuhousuissaan tepastelemaan myös yksin Beirutin nokisilla kaduilla. Pääosaa esittävä Zain al Rafeea on elokuvan katseenvangitsija. Silloinkin, kun hänen esittämänsä Zain päätyy Libanonin pahamaineisimpaan rangaistuslaitokseen eli Roumiehin vankilaan hänestä uhoaa sekä elinvoimaisuutta että mietteliäisyyttä oudon tilanteen edessä. Zain on selviytyjä, se näkyy hänestä heti. Hänellä on vahva vaisto suojella Sahar-siskoaan (Haita ’Cedra’ Izzam) joutumasta korttelin kioskikauppiaalle vaimoksi.

• • •

Kauppias, jolla Zain on myös töissä, on lähetellyt Saharille makeispaketteja perheen ruokaostosten mukana. Namusedäksi rakennettu hahmo kuvastaa taloudellisen vallan kasautumista. Kauppiaan isä on Zainin perheen vuokranantaja ja sellaisena vallankäyttäjä naapurustossaan. Sillä sekunnilla, kun kuulemme Zainin moittivan vanhempiaan halusta vaihtaa tytär kouralliseen kanoja, tiedämme Sahar-tyttären olevan vanhemmilleen kauppatavaraa. Kapernaum – kaaoksen lapset -elokuva on parhaimmillaan realistisilla hetkillään antaessaan beirutilaisen elämän kaoottisuuden tulvahtaa tarinaansa ja kuviinsa.

• • •

Elokuvan muistettavimpiin hahmoihin kuuluu ihmiskauppias joka on antanut vauvalle 500 dollarin sisäänostohinnan ja myy slummien epätoivoisille laivamatkoja vaikka Ruotsiin. Zainin olemus on merkillisesti iättömän ihmisen habitus. On helppo uskoa häntä katuelämän parkitsemaksi. Elokuvan tyylilajia voi kutsua melodramaattiseksi realismiksi. Melodraamaa siinä on voimakas pyrkimys vedota katsojan tunteisiin asettamalla lapsihenkilöt kauheisiin ja mahdottomiin tilanteisiin, mikä on kylläkin, ottaen huomioon kuvatun elämän perustekijät, realismia. Harmillisesti ohjaaja Nadine Labaki horjahtelee draamassaan sentimentaalisuuteen, niin hanakasti hän manipuloi katsojaa lapsikuvillaan sekä kasaamalla elokuvan juoneen kauheutta kauheuden päälle.

• • •

  Elokuvan hienoimmat hetket ovat hiljaisia, kuten se jolloin tyttärensä lapsimorsiameksi myyneet vanhemmat häpeävät sanattomina ja se, kun väkijoukko kadulla hiirenhiljaa tuijottaa esiin astunutta veriteon tekijää sekä se kun nuori poika etsiytyy ikkunan luo antaakseen päivänvalon tuntua kasvoillaan. Näiden hetkien voima kasvaa kuin kasautuva myrsky kaataakseen tieltään kaikki verukkeet olla rakentamatta yhteiskuntaa, jossa kuvatun kaltaisia kauheuksia ei tapahtuisi. Elokuva on siis agit-propia paremman maailman sekä toimivien yhteiskunnallisten instituutioiden että inhimillisen vastuunkannon asialla. Elokuvan tunteita manipuloiva sentimentaalisuus on oudosti ristiriidassa arkielämän kuvauksen realistisuuden kanssa.

Kapernaum – kaaoksen lapset.

Ohjaus: Nadine Labaki.

Pääosissa: Zain al Rafeea, Haita ’Cedra’ Izzam, Yordanos Shiferaw, Treasure Bankole.

Kesto: 2 h 6 min.

Ikäraja: 12.