Roma on tietyllä tasolla näköisversio ohjaaja Alfonso Cuarónin omasta elämästä. Sen elämänpiirissä keskiluokkaiset, toistensa kaltaiset perheet elävät kaikki lukittujen porttien takana, palvelijoiden passattavana elokuvalle nimen antaneessa Mexico Cityn Colonia Roman kaupunginosassa. 1970-luvun alkupuolella tapahtuvan elokuvan tärkein ihminen on keskiluokkaisessa perheessä työskentelevä siivooja-lastenhoitaja, Meksikon alkuperäiskansoihin kuuluva Cleo (Yalitza Aparicio).Hän herättää lapset aamuisin, tarjoilee ateriat, siivoaa koirankakat katetulta käytävältä joka toimii myös autotallina, pesee perheen vaatteet ja muut pyykit katolla jonka kaltaisia on naapurustossa silmänkantamattomiin. Samanlaisten perheiden samanlaisia taloja samankaltaisilla palvelijoilla ja likapyykeillä niin pitkälle, että voidaan puhua luokka-asemasta ja luokkaan sidotusta elämäntavasta. Elokuvassa kuvattu perhe ei kuulu varsinaiseen yläluokkaan vaan ennemminkin ylempään keskiluokkaan. Biokemistiäiti Sofia (Marina de Tavira) on toiminut opettajana ja Antonio-isä Fernando Grediaga) lääkärinä.

• • •

Roma on henkilökohtaisen merkityksessä intiimi tarina ohjaaja Alfonso Cuarónin lapsuudesta ja nuoruudesta. Sen mittakaavassa on eeppisen tarinan suuruutta, vaikkakin näkökulma on intiimi. Toiset, toisenlaiset elokuvaohjaajat käyttäisivät lähikuvia ihmisistä ilmentääkseen päähenkilöidensä sisäistä elämää. Mutta ei Cuarón. Romassa ei juuri lähikuvia ole, mahtoiko olla yhtä ainoatakaan?  Hän käyttää intiimin, läheisen ja mittasuhteiltaan eeppisen dynamiikkaa kertoakseen tavallisten ihmisten elämästä, muistojen rakentumisesta ja siitä miten ihmiselle voi syntyä ymmärrys omasta menneisyydestään. Elokuva on tarina kahdesta hajoavasta perheestä. Elokuvan keskiluokkaisen keskusperheen Antonio-isä tekee jo alussa lähtöä omien sanojensa mukaan ammatilliseen konferenssin Quebeciin.

• • •

Tyypillisesti miehelle, joka ei tunne mahtuvansa kotiin hänen sisäinen pulmansa kertautuu myös ulkoisesti, sillä hänen liian iso amerikkalaismallinen autonsa raapiutuu joka kerta hänen pysäköidessään sitä liian pieneen autotalliin. Hänen lähdettyään työmatkalleen alkaa käydä ilmeiseksi että todellisuudessa hän on jättämässä perhettään. Tapa, jolla perheen Sofia-äiti suorastaan usuttaa lapsia piirtämään ja kirjoittamaan isälle kielii emotionaalisesta painostuksesta, jota Sofia tahtoo harjoittaa miestään kohtaan lasten kautta. Isälle kirjoittamaan ja piirtämään pakottaminen on juuri sellainen muistista löytyvä yksityiskohta, joka on saanut vasta aikuisiällä varsinaisen merkityksensä.

  • • •

Antamissaan haastatteluissa Cuarón on johdonmukaisesti puhunut Romasta rakkaudentunnustuksena naisille, jotka kasvattivat hänet.  Cuarón on penkonut muistikuviaan 1960-lukulaisen lapsuuden vaihtumisesta nuoruuteen 1970-luvun alussa. Hänelle Romaon ollut muistojen manaamista esiin.  Elokuvaa varten hän haastatteli elossa olevat perheenjäsenensä sekä perheen lastenhoitajana toimineen Liborio ”Libo” Rodriguezin, jolle Roma on omistettu.  Libo on ollut mallina Roman lastenhoitaja-siivoojahahmolle Cleolle.  Cleo on rakastunut Fermín-nimiseen nuorukaiseen jonka lasta hän kantaa ja toivoo ympärilleen syntyvän onnellisen perheen. Hänen toiveilleen ei käy hyvin. Cuarón on toistuvasti maininnut noin vuoden pituisen ajanjakson mitä Romakuvaa. Edellisen kerran, kun Cuarón on tehnyt synnyinmaassaan Meksikossa elokuvan, joka selvästi ammentaa hänen omista elämänkokemuksistaan, kyseessä oli parinkymmenen vuoden takainen nuoruuskuvaus Ja äitiäs kans (2001).

• • •

Silloinkin hän kohtasi saman jännitteisen peruskysymyksen kuin Romaa tehdessä eli menneisyyden muistojen esittämisen nykyhetken ymmärryksen kautta suodatettuna. Roma on siis aikuisen miehen elokuva tietyistä lapsuutensa hetkistä sellaisina, miten hän ne nyt ymmärtää. Cuarónin kuvia omista muistikuvistaan olisi liiankin helppoa pitää taiteilijan yksityisyyteen kuuluvina ja liian henkilökohtaisina jotta niillä olisi suuresti väliä, mutta se mikä tekee niistä universaalisti merkityksellisiä, on elokuvan häikäisevä kauneus ja Cuarónin tapa kuvata muistin toimintaa. Elokuva itsessään on kaunis ja ihmeteltävän taianomainen. Sitä katsoessa huomasin ajattelevani, että eihän Cuarónilla ole kuin kourallinen lapsuusmuistoja joiden ympärille koko juttu on rakennettu. Cuarón on itse kirjoittanut, kuvannut, ohjannut ja leikannut koko jutun. Muulla lailla ei voisi ollakaan tällaisessa elokuvassa. Cuarón rinnastaa elokuvassa itselleen tärkeän oman kehitysvaiheensa yhteiskunnalliseen vaiheeseen, jota Meksiko kävi läpi juuri tuolloin.

• • •

Elokuva myös sivuaa meksikolaista Corpus Christin verilöylyä, missä Yhdysvaltain tukeman Meksikon valtapuolueen PRI:n johtama hallitus tukahdutti opiskelijamielenosoitukset tappelemaan ja tappamaan koulutettujen jengiläisten, rikollisten ja urheiluseurojen jäsenien riehunnalla. Näihin palkkasotureihin kuuluu Roman sivuhenkilöistä japanilaisen kendo-miekkailun liikkeitä opetellut Cleon nilkkimäinen poikaystävä Fermín (Jorge Antonio Guerrero). Opiskelijalevottomuudet, mielenosoitukset ja pinnan alla kytevä väkivaltaisuuksien mahdollisuus kuuluvat Romassamuualta maailmasta, Euroopasta ja Yhdysvalloista tuttuun ajankuvaan.  Niitä vielä täsmällisemmät ajan merkit nähdään elokuvateatterissa, missä pyörii John Sturgesin ohjaama avaruusdraama Avaruuslento Ironman I. Pihoilla ja joutomailla lapset leikkivät astronauttia.

• • •

Roma on kuvattu 65 mm. kameralla, mikä antaa kuviin lumoavan kerroksellisen syvätarkkuuden, ja elokuvan äänisuunnittelu hyödyntää nykyisen elokuvateattereiden äänentoiston parhaita ominaisuuksia: Kiertelevän veistenteroittajan viheltely kuulostaa siltä kuin se tulisi epämääräisestä suunnasta teatterin peräseinän liepeiltä, tai joka tapauksessa jostain kaukaa muistin horisontin tuolta puolen. Roman kuvien kerroksellisuus kertautuu myös sen äänissä, mitä ei välttämättä tv-katselulla huomaa. Detaljien rikkaus ja niiden ottaminen osaksi kokonaisuutta tekevät Romasta elämyksen ja harmittelen, etten ollut nähnyt elokuvaa aiemmin. Cuarón käyttää suurta kangasta kertoakseen tarinan, jota on helppo luulla pieneksi ja sen takia mitättömäksi. Roma on kaikki, joka ikisen kehunsa ansainnut.  Elokuvateatterissa nähdessä voi arvostaa sen kuvia ja niiden syvätarkkuutta ja kerroksellisuutta.

Roma

Ohjaus. Alfonso Cuarón.

Pääosissa: Yalitza Aparicio, Marina de Tavira, Marco Graf, Diego Cortina Autrey, Carlos Peralta, Daniela Demesa, Jorge Antonio Guerrero.

Kesto: 2 h 15min.

Ikäraja: 12.

Romasta on Helsingissä, elokuvateatteri Orionissa vielä muutama näytös: tiistaina 12.3. klo 16.15 sekä torstaina 21.3. klo 14.00.

 Tampereella elokuvaa esittää elokuvateatteri Niagara. Em. teattereiden lisäksi  Roma on nähtävillä Suomessa seitsemässä muussa elokuvateatterissa.