• Esittely
  • Arkisto
  • Yhteystiedot
Unelmatehtaan varjossa - Antti Selkokari
  • Ensi-illat
  • Festivaalijutut
  • Kolumnit
  • Suoratoisto
  • Artikkelit
  • Kirja-arvostelut
Ei tuloksia
Näytä kaikki tulokset
Unelmatehtaan varjossa - Antti Selkokari
Dokumenttielokuvan esittämiä kuvia ja sanoja kansasta, joka saattaa kadota ajan horisontin tuolle puolen
  • Ensi-illat
  • Festivaalijutut
  • Kolumnit
  • Suoratoisto
  • Artikkelit
  • Kirja-arvostelut
Ei tuloksia
Näytä kaikki tulokset
Unelmatehtaan varjossa - Antti Selkokari

Dokumenttielokuvan esittämiä kuvia ja sanoja kansasta, joka saattaa kadota ajan horisontin tuolle puolen

21.7.2023
Artikkelit, Festivaalijutut, Yleinen
31 Näyttökertaa
0 0

Tässä blogissa jatketaan kirjoittajan  Brysselin elokuvafestivaalilla  (30.6.-5.7.2023) näkemien elokuvien käsittelyä, koska nähdyissä elokuvissa oli  kirjoittajalle itselleen joitain elokuvien laadusta riippumatta niin ainutlaatuisia teoksia, että olisi sääli heittää pois niistä tehdyt havainnot. Kolumbialais-belgialaisen Sergio Guataquira Sarmienton 90-minuuttinen mustavalkoinen dokumenttielokuva Adieu Sauvage alkaa hänen itsensä toteamuksella: “Yhtenäkään vuonna nimeni ei ei mahdu belgialaiseen veroilmoitukseen.” Verovirkailijaa kiinnosti mistä Guataquira Sarmienton outo sukunimi onkaan peräisin. Kolumbiassa toiset lapset pilkkasivat Guataquira Sarmientoa nimen takia. Ohjaaja häpesi sitä, koska toisten mielestä nimi muistutti liikaa intiaanien nimiä. Sarmienton mukaan hänen isäänsä ei yhtään miellyttänyt pojan halu saada toisenlainen, espanjalaisempi nimi. Isän mukaan heidän sukunsa  oli intiaaniylimystöä. Yksi perheen  esi-isistä oli kuulemma viimeisiä chibcha-intiaaneja. 

• • •

Asiasta puhuminen koulussa ei yhtään helpottanut kiusaamista.  Ohjaaja ei tiennyt oliko tarina tottakaan. mutta sen hän tiesi että esi-isät olivat juoppoja ja isoisä oli bussikuski, jonka auton jarrut olivat aina  rikki, ja niitä hän korjaili mummon sukkahousuilla, koska ei halunnut maksaa korjaajalle. Esitellessään syitä tehdä dokumenttielokuvansa Guataquira Sarmiento mainitsee  taannoisen uutisen Amazonin intiaanien keskuudessa leviävästä itsemurha-aallosta ja etenkin nuorten  miesten hirttäytymisistä. Ohjaaja kertoo polveutuvansa kansasta, jonka rippeet ovat hajautuneet maailman tuuliin ja risteytyneet muiden kansojen kanssa. Häntä pidetään milloin kolumbialaisena tai ecuadorilaisena, muttei koskaan kolumbialaisena. Ohjaajan mukaan “Kolumbiassa intiaanina oleminen on taakka, jota hävetään, joten olemme matalina, hiljaa ja omissa oloissamme. Länsimaistumme vääjäämättä. Sukunimen intiaanimaisuutta on mahdotonta kätkeä. Ohjaajasta viidakossa useimpien itsemurhien syynä ovat sydänsurut. Amazonasin viidakoista valkoiset sanovat että villit eivät tunne mitään, etteivät he ole niinkuin me ja että heiltä puuttuu kyky rakastaa.

• • • 

 Adieu Sauvage on mustavalkoisissa kuvissa näkyvien sävyjen juhlaa. Kuvat yöllisestä jokirajasta ja horisontista ovat niin taianomaisia, että niissä voi melkein nähdä auringonlaskun hiipuvien värien kajastuksen. Etsiessään intiaanijuuriaan ja aihettaan  ohjaaja päätyy Cacua-heimon pariin. Heistä kerrotaan, etteivät he osaa tehdä rakkaudentunnustuksia, puhua rakkaudesta. Heimossa ei alkuaan tunnettu itsemurhia. heille se on jonkun mahtavan brasilialaisen shamaanin  langettama kirous. Saapuessaan cacuoiden luo ohjaaja pitää puheen itsestään ja tarkoituksistaan ja tuntee itsensä toivottoman kömpelöksi ja opportunistiseksi kuten kaikki seuduilla riehuneet saalistajat tai poliitikot. Asustellessaan cacuoiden luona ohjaaja yrittää kovasti pärjätä muiden miesten mukana heidän töissään, mutta niin vain käy, että intiaanimiesten hommissa ei kaupunkilainen  pärjää ja hänelle ilmoitetaan kohteliaasti, että hän olisi enemmän hyödyksi naisten töissä. mutta sielläkään ei suju. 

• • •

Elokuvasta käy ilmi, että lasten nimet annetaan shamaanin unessa saaman  tiedon perusteella. Se kuuluu perinteiseen kulttuuriin. Mutta vähitellen kun shamaanejakaan ei enää ole, niin vain isoisä voi antaa lapsille nimen, jollei isoisää ole, ei nimiäkään voi enää antaa. Mikä epäilemättä johtaa lisääntyvään länsimaistumiseen ja valtakulttuurin omaksumiseen. Elokuvassa on muutamia etnografiselta tutkimukselta vaikuttavia kohtauksia, mutta tarkemmin katsoen kyse  on vain elokuvantekijän pääsystä lähelle kohteitaan ja heidän arkeaan, josta hän on saanut heidän luvallaan tallentaa osan taideteosta varten. Yksi sellainen episodi on kohtaus, jossa näytetään, miten kuorsaus saadaan katoamaan. Viidakossa kuorsaus parannetaan työntämällä sudenkorentoa nenään ja antamalla sen lennähtää pois, ja sitten kun lintu syö sen katoaa kuorsauskin. Ohjaaja pitää mukana cacuoiden elintilan kaventumisen ja heihin jatkuvasti kohdistuvan valtakulttuurin kasvavan paineen. 

• • •

Valtakulttuurista esimerkkinä on kohtaus alueen kuvernöörin itseään kehuvasta puheesta. Vailla minkäänlaista häpeää kuvernööri jakelee intiaaneille tarpeettomia lahjoja; Pilates-palloja stressin lieventämiseen ja lautapelejä ilman sääntöjä. Kaikesta krääsästä riemuittiin, kun oli kerran oltu hetki kuvernöörin silmissä olemassa. Lopulta saadut lautapelien säännöt menivät vessapaperiksi, pallot lentopalloiksi. Cacuat hikoilevat lahjaksi saaduissa fleece-takeissa ylpeydestä ja tropiikin lämmöstä pakahtumaisillaan. Mitä cacuat  saivatkaan: roskaa ja  halpaa viihdettä. Länsimaista kulttuuria opiskelleelle ohjaajalle elokuvan teko oli retki toisenlaiseen kulttuuriin. Kaupunkilaiset väittävät ettei sademetsien intiaaneilla olisi tunteita. Ohjaaja tietää paremmin, sillä hän näkee, miten intiaanit tukehtuvat kyvyttömyyteensä puhua tunteista.

• • •

  Elokuvassa on mukana erään miehen sydäntäsärkevä kertomus tyttöystävästään, jonka vasemmistosissiliike FARC tappoi. Mies joka oli luvannut itselleen ettei ikinä itkisi. Mutta kerran  mies yhtäkkiä muistaa tapahtuneen ja tuskan jota tyttöystävän oli kuollessaan pakko tuntea ja saa nostalgisia ajatuksia. Silloin hän itkee, eikä koskaan enää sen jälkeen ja on jo unohtanut  koko tytönkin. Ympärillä  on tumma yö  ja nuotion napsahtelua ja hiljaa puhellen kerrottu kertomus kuin paras novelli.Elokuvan aihevalinta on kiinnostava ja ohjaajalle läheinen, mutta tapa käsitellä sitä on pielessä, koska hän on selvästi halunnut pitää kiinni itselleen rakkaista kuvista eikä ole leikannut juttua jäntevämmäksi. Kaikesta huolimatta Adieu Sauvage  on niin vahva kuvaus kansansirpaleiden osasta yhdenmukaistuvassa maailmassa, että sitä katsoo kiinnostuneena loppuun saakka. Elokuvaan on taltioitu jotain sellaista, jota harva on saanut nähdä ja kuulla.

Adieu Sauvage.

 Ohjaus: Sergio Guataquira Sarmiento.

Kesto 1 h 30 min.

Kansainvälinen levitys: CBA: Centre de l’Audiovisuel á Bruxelles.

Adieu Sauvage sai Brysselin elokuvafestivaalilla kotimaisen kilpailun juryn palkinnon, yleisöpalkinnon sekä elokuvakriitikoiden kansainvälisen liiton, Fiprescin palkinnon.

Avainsanat: Belgialainen elokuvaBRIFFdokumenttielokuvaFipresci
JaaTweetLähetä
Edellinen artikkeli

Brysselin elokuvafestivaalilla palkitussa Mummolassa puhutaan paljon, vaikkei mitään sanottaisikaan

Seuraava artikkeli

Balettitanssija Giovanni Bucchieri suuntasi kameran itseensä ja muistoihinsa teini-iän suuresta rakkaudesta

Suoratoisto

Susanna Helken ohjaama Armotonta menoa –hoivatyön lauluja -dokumenttielokuva näyttää vanhushoivan nykytilan

Teksti: antti
28.3.2025
8

SOTE-säästöjen ja -leikkauksien aikana tämä dokumenttielokuva on erityisen suositeltavaa katsottavaa sekä päättäjille että äänestäjille.

Lue lisääDetails
Artikkelit

Balettitanssija Giovanni Bucchieri suuntasi kameran itseensä ja muistoihinsa teini-iän suuresta rakkaudesta

Teksti: antti
27.7.2023
72

On elokuvia, jotka eivät muistijälkiä jätä, ja on elokuvia jotka saavat sanomaan: No olipa juttu. Tässä on sellainen.

Lue lisääDetails
Seuraava artikkeli

Balettitanssija Giovanni Bucchieri suuntasi kameran itseensä ja muistoihinsa teini-iän suuresta rakkaudesta

Unelmatehtaan varjossa — Antti Selkokari

  • Esittely
  • Arkisto
  • Yhteystiedot
  • Tietosuojaseloste
antti.selkokari@netti.fi

Welcome Back!

Login to your account below

Forgotten Password?

Retrieve your password

Please enter your username or email address to reset your password.

Log In
Ei tuloksia
Näytä kaikki tulokset
  • Etusivu
  • Ensi-illat
  • Festivaalijutut
  • Kolumnit
  • Artikkelit
  • Kirja-arvostelut
  • Suoratoisto
  • Esittely
  • Arkisto
  • Yhteystiedot

© 2022 Antti Selkokari.