Tässä blogissa jatketaan kirjoittajan Brysselin elokuvafestivaalilla (30.6.-5.7.2023) näkemien elokuvien käsittelyä, koska nähdyissä elokuvissa oli kirjoittajalle itselleen joitain elokuvien laadusta riippumatta niin ainutlaatuisia teoksia, että olisi sääli heittää pois niistä tehdyt havainnot. Kolumbialais-belgialaisen Sergio Guataquira Sarmienton 90-minuuttinen mustavalkoinen dokumenttielokuva Adieu Sauvage alkaa hänen itsensä toteamuksella: “Yhtenäkään vuonna nimeni ei ei mahdu belgialaiseen veroilmoitukseen.” Verovirkailijaa kiinnosti mistä Guataquira Sarmienton outo sukunimi onkaan peräisin. Kolumbiassa toiset lapset pilkkasivat Guataquira Sarmientoa nimen takia. Ohjaaja häpesi sitä, koska toisten mielestä nimi muistutti liikaa intiaanien nimiä. Sarmienton mukaan hänen isäänsä ei yhtään miellyttänyt pojan halu saada toisenlainen, espanjalaisempi nimi. Isän mukaan heidän sukunsa oli intiaaniylimystöä. Yksi perheen esi-isistä oli kuulemma viimeisiä chibcha-intiaaneja.
• • •
Asiasta puhuminen koulussa ei yhtään helpottanut kiusaamista. Ohjaaja ei tiennyt oliko tarina tottakaan. mutta sen hän tiesi että esi-isät olivat juoppoja ja isoisä oli bussikuski, jonka auton jarrut olivat aina rikki, ja niitä hän korjaili mummon sukkahousuilla, koska ei halunnut maksaa korjaajalle. Esitellessään syitä tehdä dokumenttielokuvansa Guataquira Sarmiento mainitsee taannoisen uutisen Amazonin intiaanien keskuudessa leviävästä itsemurha-aallosta ja etenkin nuorten miesten hirttäytymisistä. Ohjaaja kertoo polveutuvansa kansasta, jonka rippeet ovat hajautuneet maailman tuuliin ja risteytyneet muiden kansojen kanssa. Häntä pidetään milloin kolumbialaisena tai ecuadorilaisena, muttei koskaan kolumbialaisena. Ohjaajan mukaan “Kolumbiassa intiaanina oleminen on taakka, jota hävetään, joten olemme matalina, hiljaa ja omissa oloissamme. Länsimaistumme vääjäämättä. Sukunimen intiaanimaisuutta on mahdotonta kätkeä. Ohjaajasta viidakossa useimpien itsemurhien syynä ovat sydänsurut. Amazonasin viidakoista valkoiset sanovat että villit eivät tunne mitään, etteivät he ole niinkuin me ja että heiltä puuttuu kyky rakastaa.
• • •
Adieu Sauvage on mustavalkoisissa kuvissa näkyvien sävyjen juhlaa. Kuvat yöllisestä jokirajasta ja horisontista ovat niin taianomaisia, että niissä voi melkein nähdä auringonlaskun hiipuvien värien kajastuksen. Etsiessään intiaanijuuriaan ja aihettaan ohjaaja päätyy Cacua-heimon pariin. Heistä kerrotaan, etteivät he osaa tehdä rakkaudentunnustuksia, puhua rakkaudesta. Heimossa ei alkuaan tunnettu itsemurhia. heille se on jonkun mahtavan brasilialaisen shamaanin langettama kirous. Saapuessaan cacuoiden luo ohjaaja pitää puheen itsestään ja tarkoituksistaan ja tuntee itsensä toivottoman kömpelöksi ja opportunistiseksi kuten kaikki seuduilla riehuneet saalistajat tai poliitikot. Asustellessaan cacuoiden luona ohjaaja yrittää kovasti pärjätä muiden miesten mukana heidän töissään, mutta niin vain käy, että intiaanimiesten hommissa ei kaupunkilainen pärjää ja hänelle ilmoitetaan kohteliaasti, että hän olisi enemmän hyödyksi naisten töissä. mutta sielläkään ei suju.
• • •
Elokuvasta käy ilmi, että lasten nimet annetaan shamaanin unessa saaman tiedon perusteella. Se kuuluu perinteiseen kulttuuriin. Mutta vähitellen kun shamaanejakaan ei enää ole, niin vain isoisä voi antaa lapsille nimen, jollei isoisää ole, ei nimiäkään voi enää antaa. Mikä epäilemättä johtaa lisääntyvään länsimaistumiseen ja valtakulttuurin omaksumiseen. Elokuvassa on muutamia etnografiselta tutkimukselta vaikuttavia kohtauksia, mutta tarkemmin katsoen kyse on vain elokuvantekijän pääsystä lähelle kohteitaan ja heidän arkeaan, josta hän on saanut heidän luvallaan tallentaa osan taideteosta varten. Yksi sellainen episodi on kohtaus, jossa näytetään, miten kuorsaus saadaan katoamaan. Viidakossa kuorsaus parannetaan työntämällä sudenkorentoa nenään ja antamalla sen lennähtää pois, ja sitten kun lintu syö sen katoaa kuorsauskin. Ohjaaja pitää mukana cacuoiden elintilan kaventumisen ja heihin jatkuvasti kohdistuvan valtakulttuurin kasvavan paineen.
• • •
Valtakulttuurista esimerkkinä on kohtaus alueen kuvernöörin itseään kehuvasta puheesta. Vailla minkäänlaista häpeää kuvernööri jakelee intiaaneille tarpeettomia lahjoja; Pilates-palloja stressin lieventämiseen ja lautapelejä ilman sääntöjä. Kaikesta krääsästä riemuittiin, kun oli kerran oltu hetki kuvernöörin silmissä olemassa. Lopulta saadut lautapelien säännöt menivät vessapaperiksi, pallot lentopalloiksi. Cacuat hikoilevat lahjaksi saaduissa fleece-takeissa ylpeydestä ja tropiikin lämmöstä pakahtumaisillaan. Mitä cacuat saivatkaan: roskaa ja halpaa viihdettä. Länsimaista kulttuuria opiskelleelle ohjaajalle elokuvan teko oli retki toisenlaiseen kulttuuriin. Kaupunkilaiset väittävät ettei sademetsien intiaaneilla olisi tunteita. Ohjaaja tietää paremmin, sillä hän näkee, miten intiaanit tukehtuvat kyvyttömyyteensä puhua tunteista.
• • •
Elokuvassa on mukana erään miehen sydäntäsärkevä kertomus tyttöystävästään, jonka vasemmistosissiliike FARC tappoi. Mies joka oli luvannut itselleen ettei ikinä itkisi. Mutta kerran mies yhtäkkiä muistaa tapahtuneen ja tuskan jota tyttöystävän oli kuollessaan pakko tuntea ja saa nostalgisia ajatuksia. Silloin hän itkee, eikä koskaan enää sen jälkeen ja on jo unohtanut koko tytönkin. Ympärillä on tumma yö ja nuotion napsahtelua ja hiljaa puhellen kerrottu kertomus kuin paras novelli.Elokuvan aihevalinta on kiinnostava ja ohjaajalle läheinen, mutta tapa käsitellä sitä on pielessä, koska hän on selvästi halunnut pitää kiinni itselleen rakkaista kuvista eikä ole leikannut juttua jäntevämmäksi. Kaikesta huolimatta Adieu Sauvage on niin vahva kuvaus kansansirpaleiden osasta yhdenmukaistuvassa maailmassa, että sitä katsoo kiinnostuneena loppuun saakka. Elokuvaan on taltioitu jotain sellaista, jota harva on saanut nähdä ja kuulla.
Adieu Sauvage.
Ohjaus: Sergio Guataquira Sarmiento.
Kesto 1 h 30 min.
Kansainvälinen levitys: CBA: Centre de l’Audiovisuel á Bruxelles.
Adieu Sauvage sai Brysselin elokuvafestivaalilla kotimaisen kilpailun juryn palkinnon, yleisöpalkinnon sekä elokuvakriitikoiden kansainvälisen liiton, Fiprescin palkinnon.
