Suomen tunnetuin elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki tahtoo lujasti vaikuttaa synnyinmaansa asioihin omilla tekemisillään. Viimeisin esimerkki siitä saatiin torstaina 14. helmikuuta 2019, kun Kaurismäki antoi julkisuuteen tiedotteen, jonka mukaan hän luopuu taiteen akateemikon arvonimestä. Hän kertoo tiedotteessaan, että päätös on protesti hallituksen harjoittamaa metsä- ja kaivospolitiikkaa vastaan. Kaurismäki on lähettänyt tasavallan presidentille kirjeen, jossa ruotii metsäpolitiikkaa mm. seuraavasti: ”Hallitus on kymmenien asiantuntijoiden varoituksista huolimatta nostanut Suomen vuotuiset metsähakkuut kestämättömälle tasolle, joka toteutuessaan pienentää metsien hiilinielut kuudesosaan nykyisestä.” Kaurismäen tiedotteessa on kohta, joka kertoo, ettei hän ole tyystin eksynyt ekologiseen retoriikkaan ja on pohtinut asioita myös reaalimaailman kannalta. Maininta ”selluloosasta puutavaran alimpana mahdollisena jalostustasona” kertoo Kaurismäen ymmärtäneen täydellisesti, miten Suomen puunjalostusteollisuus edelleen haaveilee rikastuvansa vanhoja temppuja tekemällä ja ajaa härkäpäisesti vanhalla kurssilla kieltäytyen näkemästä Suomea minään muuna puunjalostajana kuin sellunkeittäjänä. Kerran vauhtiin päästyään Kaurismäki romuttaa myös Suomessa harjoitetun kaivospolitiikan. Hän arvostelee kovin sanoin sitä, että hallitus ei uudista kaivoslakia, joka hänen mukaansa ”sallii minkä tahansa ulkomaisen kaivosjätin tehdä valtauksen mihin tahansa Suomen maaperällä ja luvan saatuaan hyödyntää kaivamiaan malmeja ja mineraaleja ilman minkäänlaista verotusta Suomen valtion taholta ja sen tehtyään halutessaan käytännössä jättää pilatun maiseman ja saastuneet järvet veronmaksajien hoidettavaksi.” Kaurismäen tiivistys kaivospolitiikasta on: ”Maa on myynnissä, vähiten tarjoavalle.”
• • •
Kaurismäki onkin ollut viime ajat harvinaisen hiljaa. Edellisen kerran hän oli julkisuudessa kaksi vuotta sitten Toivon tuolla puolen -elokuvan ensi-illan ja Berliinin elokuvajuhlilla tapahtuneen kansainvälisen ensiesityksen yhteydessä. Samoihin aikoihin ja juuri Berlinalessa Kaurismäki ilmoitti lopettavansa elokuvien tekemisen. Silloin hän sanoi Ylen haastattelussa olevansa väsynyt ja haluavansa ”alkaa elää omaa elämäänsä.” Muistissa ovat myös ne kerrat, jolloin Kaurismäki on joko haastatteluissa tai mielipidekirjoituksissa ottanut yhteiskunnallista kantaa. Noin yhdeksän vuotta sitten toukokuussa 2010 Kaurismäki kirjoitti Helsingin Sanomiin mielipidekirjoituksen, jossa hän tunsi syvää huolta ”siitä kiireestä, jolla isänmaastani pyritään tekemään sekä eurooppalaisen ydinvoimateollisuuden koekenttä että sen kaatopaikka.” Hänen kirjoituksensa otsikko ”Itsekkään harkinnan jääkylmässä vedessä” oli viittaus Karl Marxin ja Friedrich Engelsin Kommunistisen puolueen manifestiin.
• • •
Se, että Kaurismäki niin hanakasti ottaa räyhäkästi kantaa yhteiskunnallisiin asioihin kertoo siitä, että vanhetessaan hän on myös turhautunut. Hänellä on voinut käydä mielessä oman uran tarkastelu vähän etäämpää: Elokuvaohjaajana 36 vuotta ja 19 pitkää elokuvaa eikä maailma korvaansa lotkauttanut. Mutta se olisi väärä näkökulma, koska ohjaajan työ on tehdä elokuvia eikä pääasiallisesti muuttaa maailmaa. Jos niin vaikeasti mitattavaa asiaa kuin maailman muuttumista elokuvien ansiosta tapahtuisi, sitäkään ei saisi kuin sivuvaikutuksena, vähän kerrallaan. Onko siis ihme, että Kaurismäki tuntee vetoa päästellä julkisuuteen lausuntoja, haastatteluja ja tiedotteita, joissa otetaan kantaa varsin voimakkaasti?
• • •
Puheet akateemikon arvonimen palauttamisesta ovat populistinen julkisuustäky, jolla hän saa median julkaisemaan metsä- ja kaivospoliittiset lausuntonsa. Koska hänellä on tunnettuna ihmisenä ja taiteilijana tietty huomioarvo, hän käyttää sitä tietoisesti hyväksi. Tämä viimeisin puheakti metsä- ja kaivosteollisuudesta vahvistaa Kaurismäen muinaiset lausumat siitä, että ennemmin kuin elokuvaohjaaja hän olisi mieluiten kirjailija, niin kipenöivää proosaa hän on ajoittain käsistään päästänyt. Antamalla lausuntoja, haastatteluja tai tiedotteita hänellä on mahdollisuuksia vaikuttaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Taiteen ystävänä mieluummin katselisin hänen tekemiään elokuvia.
