Antti Selkokari
11 elokuvaa vuoden 2018 37 kotimaisesta ensi-illasta on vain raapaisu, mutta se antaa silti kuvan kotimaisen elokuvan menneestä vuodesta, jossa on sekä pettymyksiä että keskitasoisia ja silti laadukkaita elokuvia, mutta vain harvoja todella hyviä.
Cold Warin palkintosuman lisäksi Euroopan elokuva-akatemian juhlissa jaettiin paljon tunnustuksia, nähtiin ja kuultiin useita puheita eurooppalaisuudesta.
Ketkä piittaavat eurooppalaisesta elokuvasta, elleivät eurooppalaiset sitä itse tee, voisi olla julkilausumaton motiivi Euroopan elokuva-akatemia EFA:n ja sen jakamien statukseltaan Oscareiden rinnalle pyrkivien elokuvapalkintojen takana.
Nähkää bloggari ihmiskokeessa. Bloggari lähtee elokuvafestivaalille katsoo kolmisenkymmentä elokuvaa noin kymmenessä päivässä vakaana aikomuksenaan päivittää sanamukaisesti päivittäin. Ennen hän ei ole tällaista tehnyt, mutta yrittää pitää.
Syistä painavin siihen, miksi vanhoja elokuvia versioidaan elokuviksi joiden sanotaan olevan uusia, on pelkuruus.
Rakkautta ja anarkiaa -festivaalin kauneimpiin ja vakavimpiin taideteoksiin kuuluu turkkilaiselokuva The Wild Pear Tree. Elokuvasta on vain kolme ainutkertaista näytöstä.
Yli 300 elokuvan ohjelmistosta nostan esiin kolme koska valintoja on tehtävä.
Pohdintaa jatko-osien historiasta, tarpeellisuudesta ja tarpeettomuudesta.
Kaksi viimeaikaista elokuvaa, ruotsalainen The Ex-wife ja tanskalainen Kauhea nainen pitävät esillä parisuhteen rooleja ja vallankäyttöä kääntäen totunnaisuuksia nurin, mutta se ei vielä sinällään tee niistä, ikävä kyllä kovin hyviä elokuvia.
Vihaako kirjoittaja satuja vai ei, on kysymys joka jää lukijoiden ratkaistavaksi.
