Armotonta menoa nostaa esiin aidon yhteiskunnallisen epäkohdan, hoivatyön alistamisen niin puhtaasti taloushyötyjen välineeksi, että työn tarkoitus unohtuu.
Sattumoisin tv-ruudusta nähty katkelma elokuvasta, joka on aiemmin nähty moneen kertaan, muun muassa 70 mm. elokuvaesityksenä, tv-esityksinä ja dvd-levyltä nähdystä sysäsi hakemaan vastausta, miksen kyllästy Arabian Lawrenceen.
Pedro Almodóvarista ja hänen elokuvistaan pitää sanoa se, ettei hän ole koskaan kyyninen, päinvastoin, sillä Rinnakkaiset äidit on elokuva, jonka vahvimpia tunteita ovat hellyys ja myötätunto.
Vielä ehtii nähdä elokuvateattereissa jo joulusta asti olleen Spencer-elokuvan, josta näyttelijä Kristen Stewart on Oscar-ehdokkaana, on se sen arvoinen.
Ehkei pitäisi uskaltautua katsomaan uudestaan nuoruudessa suuren vaikutuksen tehneitä elokuvia. Tein niin ja olen sitä mieltä, että Federico Fellinin La Dolce Vita on ylipitkä jaaritus elämän sattumanvaraisuudesta.
Miltä näyttääkään suoratoistosarja Inventing Anna josta tuli hetkeksi kovinkin hot?
Pohdintaa ja ajatusten kokoamista supersankarielokuvista, joita katsotumpia on vaikea löytää.
Bloggari intoutui kirjoittamaan Vertigo – Punainen kyynel -elokuvasta nähtyään sen taas Yle Areena -esitysten viimeisellä viikolla.
Xavier Beauvois’n Kaunistekoinen Suojelijat kestää monet katsomiset. Elokuva on jälleen nähtävillä Yle Areenassa vähän aikaa.
Don’t Look Up sohii satiiriaan liian moniin suuntiin, eikä siksi osu oikein mihinkään. Elokuvaa ei tee mielikään katsoa monia kertoja.
Mr. Turner -elokuvan näkeminen uudestaan yllätti iloisesti, koska olin ehtinyt unohtaa, kuinka hyvä se oikein onkaan.
Jane Campionin ohjaama The Power of the Dog on kaikkea muuta kuin jouluelokuva, eikä ihan täysi länkkärikään, mutta hieno elokuva silti. Se kertoo vihaa kuin hivuttavaa sairautta potevasta miehestä ja...
20 vuotta seurana ollutta tv-sarjaa piti jotenkin muistaa. Hyvin viihdytettynä olosta nyt ainakin.
Bloggari uusintajulkaisee suosittelevan arvionsa suoratoistoesityksenä nähtävästä elokuvasta Pearl.
”In the Mood For Loven päähenkilöt kiertelevät toisiaan asuintalonsa käytävillä ja nuudeliannoksia myyvän kioskin liepeillä kuin jonkin pienen ja kauniin hovitanssin esittäjät. Hehän väistävät ja kaartelevat toisiaan kuin esittäisivät menuettia....
Uskomaton, mutta mahdollinen totuus Palme-murhasta ruotsalaisten itsensä tekemänä Netflix-sarjana
Elokuvakriitikon mieli palaa rikokseen, tai siis ainakin rikoselokuviin. Mutta tarjontaa puuttuu.
Rakkaat toverit -elokuvassa ikänsä Neuvostoliittoa ja Stalinia palvonut äiti ja paikallispoliitikko havaitsee maailmankuvansa perusteiden romahtaneen.
Kirjoittaja katsoi uuden James Bond-elokuvan ja muisti kriitikon huoneentaulunsa: Jos löydätte itsenne tuntemasta liikutusta, se johtuu siitä, että juuri niin teidän halutaankin tuntevan.
Bloggari katsoi Hitchcock-klassikko Psykon ja löysi jotain sanottavaa.
Kriitikko katsoi uuden Dyynin, eikä yksinomaan ihastunut. Puheet kohtalosta ja velvollisuudesta toivat ikäviä mielleyhtymiä. Eikä spektaakkelin iso kokokaan ole jäännöksettömästi hyvä asia.
Harvemmin katson elokuvia uudestaan niitä kerran arvosteltuani. Nyt tein poikkeuksen, koska vein vaimoni katsomaan Yhdet vielä -elokuvaa, jonka näkemine uudestaan synnytti halun muotoilla joitain ajatuksia kenties vähän perusteellisemmin mihin kiireessä...
Onhan se eräänlainen vuosijuhla, kun muutamienkin kotimaisten elokuvien ensi-illasta tulee kuluneeksi 20 vuotta. Varsin vähän asiat ovat muuttuneet, mutta jotain sentään.
Onhan se eräänlainen vuosijuhla, kun muutamienkin merkittävien elokuvien ensi-illasta tulee kuluneeksi 20 vuotta. Kaikkia en suinkaan saanut mukaan. Vielä jäi muisteltavaa – liikaakin.
