Antti Selkokari
Tv-esityksen yhteydessä blogissa julkaistaan uudestaan Michael Haneken Happy End -elokuvasta sen elokuvateatteriensi-illan aikoihin kirjoitettu artikkeli. Teemat voivat olla tuttuja, mutta niitä käsitellään juuri niin leppymättömästi kuin eurooppalaiselokuvan moraalin vartiomies Haneke vain osaa.
Tämän viikonlopun blogi ja bloggari pitävät taukoa palatakseen taas myöhemmin.
Näihin aikoihin tulee 20 vuotta siitä, kun Ridley Scottin Gladiaattori sai elokuvateatteriensi-iltansa. Halusin katsoa sitä vähän toisin kuin aiemmin. Elokuva, jonka pääosassa on väkivallan ammattilainen, sotilas ja kenraali, jolla on silmää maaston yksityiskohdille ja joka ymmärtää miten […]
Poikkeusoloissa blogi julkaisee Café Societyn tv-esityksen yhteydessä uudestaan arvostelun lokakuulta 2016, jolloin Woody Allenin Café Society sai elokuvateatteriensi-iltansa.
Useimmille elokuvanharrastajille Natalie Wood on vain rooli omatahtoisena nuorena naisena, jota James Dean vokotteli Nuoressa kapinallisessa. Dokumenttielokuva kertoo enemmän.
Koronakaranteeninkin aikana voi nauttia elokuvien tv-esityksistä. Kävi niin, että näin elokuvan, joka olikin minulle kuin uusi.
Ihminen voi olla maailmankuulu taiteilijakin, ja silti häntä vaivaavat pelon, yksinäisyyden ja lohdunkaipuun tunteet kuin ketä tahansa karanteenieristyksessä elävää.
Miksi pitäisi katsoa 60 keskimäärin tunnin mittaista jaksoa yhtä tv-sarjaa? Laatu ja klassinen ajattomuus riittävät minulle syiksi tehdä niin.
Blogissa julkaistaan editoitu versio kesäkuussa 2018 ilmestyneestä arvostelusta You Were Never Really Here -elokuvasta, joka on tullut saataville Yle Areenaan.
15 vuodessa 12 elokuvaa tehnyt ohjaaja Noah Baumbach on erikoistunut ironisiin tapakomedioihin ja silti säilyttää elokuviensa ihmisten arvokkuuden.
