Vuonna 1961 19-vuotiaana New Yorkiin minnesotalaisesta kotikaupungistaan Duluthista liftannut Bob Dylan hankkiutuu ensi töikseen kumartamaan kotijumalaansa folkmuusikko Woody Guthrieta, joka on päätynyt sairaalaan New Jerseyssä sairastuttuaan Huntingtonin tautiin. Guthrien huoneessa Dylan tapaa myös ajankohdan suurimman folkmusiikin auktoriteetin ja kunnioitetun muusikon Pete Seegerin. Näiden läsnä ollessa Dylan saa laulaa Guthrielle omistetun Song to Woody -laulunsa. Puhekykynsä menettäneen Guthrien (Scoot McNairy) leimuava katse kertoo, mitä hän ajattelee omasta tilastaan ja tulokkaan lauluesityksestä.
• • •
Timothée Chalametin näyttelemä Dylan esittää laulunsa ripsiensä alta nöyrästi silmäillen ja tuoden ääneensä hitusen dylanmaista käheyttä. Sairaalakohtauksesta lähtien elokuvassa on mukana folklaulaja Pete Seeger, jonka Edward Norton esittää aurinkoisena isähahmona New Yorkin folk-piireihin saapuvalle Dylanille. Seeger tukee Dylanin pääsyä esiintymään pikkuruisille folk-klubeille. Heidän hyvä suhteensa kestää aina siihen saakka, kun Dylan haluaa kehittyä itsenäisesti. Kuten kaikki elokuvan muutkin näyttelijät myös Norton esittää laulu- ja soitto-osuutensa itse.
• • •
Kuvaaja Phedon Papamichael on kertonut hänellä olleen käytössä erityisiä linssejä, joilla hän sai kuvattua 1960-ja 1970-luvun elokuvia muistuttavaa kuvaa. Elokuvan 1960-luvun New Yorkin Greenwich Village ja Lower East Side lavastettiin Hudson-joen toiselle puolelle New Jerseyn osavaltioon, Hobokeniin ja Jersey Cityyn. Elokuvassa on monia kohtauksia, erityisesti musiikkiesityksissä, joissa Chalametin pää on taustavalaistu siten kuin Bob Dylanin päätä näyttäisi ympäröivän sädekehä. Elokuvassa tuntuisi tietoisesti pyrityn välittämään se, miltä tuntui kokea Dylanin tiettyjen kappaleiden kuuleminen juuri silloin kun ne tuotiin julki. Elokuva korostaa tätä Kuuban ohjuskriisin aikaan, jonka elokuva näyttää suuren huolen ja hätääntymisen aikana, johon Dylanin protestilaulu Masters of War olennaisesti kuuluu.
• • •
Kiintoisimpia asioita, joita A Complete Unknown tekee, on 1960-luvun alkupuolen folkmusiikin kulttuuriyhteisön esittäminen. Varsin pikaisessa tahdissa käy selväksi, että on tietty folkmusiikin ihanne, jota kohti kaikkien muusikoiden olisi pyrittävä. Vaikka ihanteita ei sinällään suoraan lausuta ääneen, ne käyvät elokuvasta kyllä ilmi. Totuus, hyvyys, rehellisyys, autenttisuus ja vilpittömyys niin esteettisinä kuin eettisinä ihanteina saavat folkmusiikin kuulostamaan enemmän jonkinlaiselta fundamentalistiselta lahkolta kuin taiteen harrastukselta. Uskonnollisen yhteisön vaikutelmaa lisää sekin, että alkuun Dylanin pyrkimystä yksilölliseen ilmaisuun ei arvosteta, sillä entuudestaan tuttujen kappaleiden esittämistä pidetään arvossa kuin virsiä jumalanpalveluksessa.
• • •
Elokuvan draama kasvaakin juuri Dylanin individualismin törmäyksestä hänet suojiinsa ottaneen musiikkikulttuurin arvojen kanssa. Jonkin verran draamaa tulee myös Dylanin naissuhteista. Elle Fanningin esittämä Sylvie Russo jää kyynelehtiväksi kynnysmatoksi, kun taas omaa laulajanuraa tehneen Joan Baezin (Monica Barbaro) rooli on olla todenpuhuja.
Elokuva pohjautuu tietyin osin muusikko-toimittaja Elijah Waldin kirjaan Dylan Goes Electric! (2015). Dylan itse tiettävästi pitää kirjasta ja suosittelee sen lukemista elokuvan katsomisen jälkeen. Elokuvan käsikirjoituksen on laatinut Jay Cocks, Time-lehden entinen elokuvakriitikko ja Martin Scorsesen monien elokuvien käsikirjoittaja. Se tiedetään, että Dylan itse kävi A Complete Unknown -elokuvan käsikirjoituksen läpi rivi riviltä. Jollain tapaa elokuvassa riepoo siinä ärjyvä ristiriita: Siinä kun Dylan on tunnettu vastarannankiiski ja toisinajattelija, niin hänestä tehty elokuva on kovin sovinnainen.
• • •
Elokuva esittää Dylanin profeettana, joka herättää pahennusta tuomalla sääntöjen nimiin vannovien maailmaan itsenäisyyttä ja omaperäisyyttä. Yksikään epäsovinnaisuutta juhliva elokuva ei saisi olla näin haalean sovinnainen, mitä A Complete Unknown on. Ohjaaja James Mangold tuntee elämäkertaelokuvien muodot oikein hyvin, johan hän näytti sen 20 vuotta sitten Johnny Cash-elokuvallaan Walk the Line (2005).
A Complete Unknown -elokuvalla Mangold ja hänen käsikirjoittajansa Jay Cocks eivät yritäkään vastata siihen kuka ja millainen ihminen on Robert Zimmermanista Bob Dylaniksi muuttunut muusikko, vaan antavat hänen olla elokuvan nimen mukaisesti tuntematon ”Unknown.”
Vaikka elokuvassa on moni asia kohdallaan, upeasti tehty epookki ja häkellyttävän hyvät näyttelijät, niin silti elokuvassa häiritsee sen kunnianhimottomuus ja tyytyminen sovinnaisista sovinnaisimman elämäkertaelokuvan tapaan kertoa asiansa. Tätä elokuvaa varten Dylanin nuoruudenaikainen asunto New Yorkissa luotiin uudestaan lavastamalla se pöytien kahvitahrojen tarkkuudella.
Toki onhan niinkin, että Dylanin kameleonttimaisuudesta kertova elokuva on tehty jo. Todd Haynesin I’m not There (2007) näytti ne asiat, joita Mangold ei omalla elokuvallaan edes yrittänyt lähteä hakemaan. Se, että ottaa aiheeksi rajatun siivun Dylanin urasta, on ihan ja vain ok. Timothée Chalamet on pääosassa melkeinpä parempi kuin elokuva, jossa hän näyttelee.
A Complete Unknown.
Ohjaus: James Mangold.
Käsikirjoitus: Jay Cocks
Lavastus: Francois Audouy.
Kuvaus: Phedon Papamichael.
Pääosissa: Timothée Chalamet, Edward Norton, Elle Fanning, Monica Barbaro, Dan Fogler.
Kesto: 2 h 16 min.
Ikäraja: 7.
Ensi-ilta elokuvateattereissa oli 7.2. 2025
