• Esittely
  • Arkisto
  • Yhteystiedot
Unelmatehtaan varjossa - Antti Selkokari
  • Ensi-illat
  • Festivaalijutut
  • Kolumnit
  • Suoratoisto
  • Artikkelit
  • Kirja-arvostelut
Ei tuloksia
Näytä kaikki tulokset
Unelmatehtaan varjossa - Antti Selkokari
Istanbulissa menemättä sinne
  • Ensi-illat
  • Festivaalijutut
  • Kolumnit
  • Suoratoisto
  • Artikkelit
  • Kirja-arvostelut
Ei tuloksia
Näytä kaikki tulokset
Unelmatehtaan varjossa - Antti Selkokari

Istanbulissa menemättä sinne

13.4.2018
Festivaalijutut
45 Näyttökertaa
0 0

Kirjoitin jutun muutamista tämänvuotisen Istanbulin elokuvafestivaalin ohjelmistoon kuuluvista elokuvista siitä huolimatta, että en tänä vuonna päässyt käymään Istanbulissa, enkä siten päässyt näkemään elokuvia Turkin urbaaneimman kaupungin elokuvateattereiden valkokankaalta. Enkä myöskään päässyt kuulemaan seesaminsiemenillä päällystettyjä rinkeleitä myyvien kauppiaiden ”Simit!”-huutoja. Festivaali oli suonut minulle mahdollisuuden katsoa muutaman elokuvan internetin välityksellä. Vaikka elokuvien katsominen netin välityksellä onkin tietyssä mielessä kätevää, niin silti olisin mieluummin nämäkin elokuvat nähnyt niiden oikeassa ympäristössä, 1700-vuotiaan kaupungin vallanneen festivaalikuhinan keskellä elokuvateatterissa.

• • •

Tiedän paremmin kuin kukaan näkemäni osuuden olevan vain satunnainen pintaraapaisu, silti toivon sillä olevan jonkinlaista edustavuutta. Istanbulin elokuvatapahtuma on kasvanut viime vuosina mittasuhteisiin, joiden edessä on nieleskeltävä, koska festivaalia, jolla näytetään 43 eri maasta tulleen yhteensä 218 ohjaajan tekemää kaikkiaan 210 elokuvaa, ei oteta haltuun hetkessä.  Elokuvien satunnaisista kohtaamisista tietokoneen työpöydällä voi kasvaa logiikkaa joka kyllä avaa näkymiä kuvattuun maailmaan. Ensimmäisten näkemieni elokuvien joukossa oli kaksi äidin ja pojan suhteeseen keskittyvää hyvinkin erilaista elokuvaa: Puolalaisohjaaja Andrzej Jakimowskin Once Upon a Time in November, jossa kodistaan häädetyt äiti, aikuinen poika ja karkaileva koira etsivät asuinsijaa ja turkkilaisen Abdurrahman Önerin ohjaama Road to the Moon.  Siinä kerrotaan yksinhuoltajaäidin elinehtojen kovuudesta, eikä elämää yhtään helpota, että kouluikäinen poika käyttäytyy kuin kaikkitietävä macho. Mainittujen kahden elokuvan lisäksi kirjoitan lähipäivinä vielä useampia elokuvia koskevia päivityksiä.

Istanbulin elokuvajuhlat 6.-17.4. 2018

http://film.iksv.org/en

 

 

 

Avainsanat: Istanbul film festival 2018
JaaTweetLähetä
Edellinen artikkeli

Kovien elämänehtojen kuva

Seuraava artikkeli

Elokuva, joka tuo näkyviin turkkilaisen naisen monet kasvot

Festivaalijutut

Elokuva, joka tuo näkyviin turkkilaisen naisen monet kasvot

Teksti: antti
20.4.2018
19

Hysteerisen pakottuneesti hymyilevä tv-kokki saa jäljilleen epäilyttäviä kuolemantapauksia penkovan poliisin turkkilaiselokuvassa Serial Cook. Leffa sai tukun palkintoja juuri pidetyillä Istanbulin...

Lue lisää
Festivaalijutut

Kovien elämänehtojen kuva

Teksti: antti
13.4.2018
21

Abdurrahman Önerin  ensimmäinen pitkä elokuva Road to the Moonkäyttää tuikitavallista arkista elämäntilannetta tarinansa pohjana. Yksinhuoltajaäiti Rabia pitää ompelutarvikekauppaa pikkukaupungissa, jossa...

Lue lisää
Seuraava artikkeli

Elokuva, joka tuo näkyviin turkkilaisen naisen monet kasvot

Unelmatehtaan varjossa — Antti Selkokari

  • Esittely
  • Arkisto
  • Yhteystiedot
  • Tietosuojaseloste
antti.selkokari@netti.fi
Ei tuloksia
Näytä kaikki tulokset
  • Etusivu
  • Ensi-illat
  • Festivaalijutut
  • Kolumnit
  • Artikkelit
  • Kirja-arvostelut
  • Suoratoisto
  • Esittely
  • Arkisto
  • Yhteystiedot

© 2022 Antti Selkokari.

Welcome Back!

Login to your account below

Forgotten Password?

Retrieve your password

Please enter your username or email address to reset your password.

Log In