Viime aikoina on ollut tilaisuus nähdä kaksi ilmeisen samankaltaisesta tilauksesta syntynyttä elokuvaa. Espoo Ciné-elokuvafestivaalin tämänvuotisessa ohjelmistossa oli ruotsalaisen Katja Wikin ohjaama elokuva The Ex-wife. Se nosti totutusta poikkeavalla tavalla esiin naisen eri roolit parisuhteessa. Yleensä, kun tehdään elokuva parisuhteesta, seurataan kahta tiettyä ihmistä, rakennetaan jollain tavoin perustellut kuvat kahdesta ihmisestä, joiden tarina kerrotaan alusta loppuun tai toisinpäin. The Ex-wifehylkää suoraviivaisen kerronnan ja päähenkilöiden tarinan lineaarisen seuraamisen. Episodimainen The Ex-wifeseuraa parisuhteita niiden eri vaiheissa; Suhteen sattumanvaraista syntyä, kuhertelua, bailaamista yhdessä, ystävien kesken, ja avioerojen jo tapahduttua.  Kyse on eri elämänvaiheiden rooleista niin naisilla kuin miehilläkin. Ja roolien arkkityypeistä: Elokuvassa esillä olevat vaihtuvien näyttelijöiden esittämät Tyttöystävä, Vaimo ja Ex-vaimo ovat kaikki eri suhteista, mutta toteuttavat kukin oman tilanteensa arkkityyppistä funktiota.

• • •

Ajatuksellisesti kiinnostava ruotsalaiselokuva sisältää muutamia lystikkäästi tarkkanäköisiä hetkiä, kuten silloin, kun vakiintuneita aviopareja täynnä olevissa juhlissa kaksi äijää heittäytyy puhumaan politiikkaa, ja sen varjolla ryyppäämään taas kerran liikaa. Juuri silloin heidän vaimonsa tajusivat voivansa olla joskus ex-vaimoja. Koska jokainen on ennemmin tai myöhemmin aina jonkun ex. Niissä juhlissa eräs Jesper heittäytyy viinan varassa harkintakyvyttömäksi, ryntää juoppojen onton solidaarisuuden pariin sekä vielä alasti kuumaan kylpytynnyriin viehkon blondin kanssa. Katkeroituneen eronneen naisen arkkityypin luonteenomaiset hetket sisältävät lähinnä marttyyrimäistä kitinää. Hän valittaa ”vain raatavansa ja pihtaavansa jotta lapsilla olisi hyvä.” Lapset tunnistavat äitinsä äänensävyn ja häipyvät vähin äänin kuuntelemasta.

• • •

Vakiintumassa olevassa parisuhteessa nainen saattaa aamu-unessaan kääntää kylkeä lapsen itkulle ja vaivihkaa komentaa miestä viereltään hoitamaan homman. Samainen naisihminen tuntee niin suurta perfektionismin tarvetta, että mankeloi (!) liinavaatteita. Perfektionisti yhdessä asiassa ei ole sitä välttämättä kaikissa. Lyhyinä sirpaleisina kohtauksina etenevä The Ex-wifejää valitettavasti teorian kuvitukseksi. Siitä huomaa, että elokuvan takana on valtava määrä tiedostamista, tekijän kenties omien ja hänen ystäviensä toimintatapojen tunnistamista ja purkamista auki. Harmillista, mutta elokuva jää tyyppitilanteiden kuvitetuiksi kohtauksiksi, eikä siitä koskaan kasva oikeaa draamaa. Se on lähempänä kuvitettua pamflettia kuin omalakista, esteettisistä syistä tehtyä taideteosta. Ehkä juuri nyt kaikki suurin piirtein tasatahtia kehittyneet pohjoismaat ovat saavuttaneet pisteen, missä tasa-arvosta keskustelun voi toivoa kehittyneen mittatikkutasosta sisällöllisemmäksi. Kenties se on omiaan synnyttämään tasa-arvoa myös parisuhteen vallankäytön kannalta tarkastelevia elokuvia.

Maaliskuussa 2018 elokuvateattereihin tullut tanskalaisen Christian Tafdrupin ohjaama elokuva Kauhea nainen esitteli sekin yhden arkkityypillisen tilanteen; nuori mies Rasmus aloittaa suhteen kiihottavasti salaperäisen, itseään koulutetumman, itsevarman Marien kanssa. He ovat fiktiota, sillä he ovat vain käsikirjoittajan luomia pahvikuvia, joiden ainoa tehtävä on olla olemassa elokuvan juonta varten. Rasmus ja Marie ovat tylsiä tyyppejä, joilla ei ole muuta yhteistä kuin nuoruus ja kovat seksihalut.  Rasmus osoittautuu huomionkipeäksi nuoruuttaan jatkavaksi jälkiteiniksi, oikeastaan bimboksi ja on vielä blondikin. Marie on sosiaalisesti ääritaitava avoimuuden ja empatian esittämisessä performansseina ja kontrollinhalussaan äärimmäisen vallantahtoinen.

• • •

Vaikka Marie ylpeilee taidehistorian kandin tutkinnollaan hän ei millään tavoin vaikuta innostuneelta taiteesta, eikä osaa puhuakaan siitä muuta kuin oman sosiaalisen aseman kohottamiseen tarkoitettuja latteuksia. Rasmus ei pidä suhteessa puoliaan pelätessään suututtavansa Marien. Rasmuksella ei vaikuta olevan älyllistä elämää. Luonnetta hänellä on kuin märällä lapasella. Rasmus ei ole oikein läsnä itsessään eikä elämässäänkään. Miehistä Ex-wife tietää kertoa seuraavaa: Eronnut mies ja yhteishuoltaja ei tiedä, missä lasten talvivaatteet ovat, mutta hänen uusi vaimonsa kyllä tietää. Kauhea vaimo kertoo miehistä sen, että keskinäistä solidaarisuutta heillä ei ole, kaverin ahdinkoa kirpputorilla käytetään siekailematta hyväksi. Kummankin elokuvan miehiä yhdistää oletettujen miehekkyyden koodien täyttäminen homososiaalisuudella, viinanjuonnilla, painilla ja ns. ironisoidulla käytöksellä höystettynä. Mikään siitä ei kätke miesten pohjimmaista yksinäisyyttä. Kauhea nainen ja sen traileri lupasivat tarinaa naispaholaisesta, mutta meille kerrottiinkin juttu tylsistä, toisensa satunnaisesti tavanneista miehestä ja naisesta jotka vain ikävissään satuttavat toisiaan kuvitellessaan rakastavansa. How very boring.

Trailerit:

The Ex-wife: https://www.youtube.com/watch?v=5waH71yZBvE

Kauhea nainen: https://www.youtube.com/watch?v=wB-8S4IV2-I

 

 

 

 

Jaa:Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone