Kertomus kielletystä rakkaudesta ja sen seurauksista muillekin ihmisille kuin itse suhteen osapuolille on harvoin ollut näin harkittu ja monia asioita huomioonottava. Kielletyllä suhteella; kahden naisen, Ronitin ja Estin rakkaussuhteella on pitkät juuret lontoolaisessa ortodoksijuutalaisten yhteisössä. Suhde tuli vuosia aikaisemmin julki, kun rabbi Rav Krushka (Anton Lesser) paljasti asiain tilan, eikä tilannetta yksinkertaistanut, että rabbin oma tytär Ronit oli suhteen toinen osapuoli. Ronit vieraantui isästään niin täydellisesti, että muutti pois Lontoosta. Päähenkilöitä on kaksi tai kolme, laskutavasta riippuen. Naispäähenkilöistä Ronit Krushka (Rachel Weiaz) on newyorkilaistunut valokuvataiteilija, jonka isän, arvostetun rabbin kuolema ja muistotilaisuus tuovat Ronitin pitkästä aikaa entiseen kotikaupunkiin Lontooseen. On alusta lähtien selvää, ettei Ronitin ilmaantumista vanhoille kotikulmilleen katsota hyvällä. Lapsuuden ja nuoruuden aikainen ystävä ja serkku Dovid (Alessandro Nivola) tarjoaa Ronitille majapaikkaa tämän vierailun ajaksi.
- • •
Tilanteen jännitteitä lisää se, että Dovid, rabbivainajan paras opetuslapsi ja ilmeinen seuraaja rabbin paikalle, on avioitunut Ronitin taannoisen parhaan ystävän ja rakastetun Estin (Rachel McAdams) kanssa. Avioliitto on osa Estin ”parantamista” lesboudesta. Esti kuitenkin salaa todelliset tunteensa, suostuu kuuliaisesti ilottomaan perjantaiseksiin osana velvollisuudentäyteistä elämää. Ronitin paluu Dovidin ja Estin läheisyyteen avaa näkyviin murtumia avioparin onnellisuusmuuriin. Parhaan ei-englanninkielisen elokuvan palkinnon Fantastinen nainen-elokuvallaan voittanut chileläissyntyinen ohjaaja Sebastián Lelio hallitsee Tottelemattomuus-elokuvan hyvinkin melodramaattisen materiaalin. Elokuvan keskiössä on itsehillintä, mikä näkyy Tottelemattomuuden kaikkien ihmisten käytöksessä, vaikka koko ajan tuntuu siltä, että suuri tunnelataus on aivan pinnan alla odottamassa ryöpsähtämistään esille kukaties hyvinkin väkivaltaisesti.
- • •
Paljon kävelyjä vanhoilla kotikulmillaan tekevä Ronit tuntee juutalaisyhteisön jäsenten katseet nahassaan vaikka talvitakkinsa läpi. Elokuvan värikarttakin kertoo hillinnästä. Ruskeiden, harmaiden ja sinertäviensävyisten vaatteiden ja huoneiden lähellä auringonvalokin ikään kuin mykistyy. Ohjaaja Lelio välttelee tietoisesti suurten tunteenpurkausten tuomista pintaan, vaikka niiden voimavirrat voi aistia elokuvan ihmisten varautuneisuudessa. Elokuva on omiaan synnyttämään enemmän pohdintaa kuin pikatuomioita. Järkeilyni mukaan elokuvassa kuvatun kaltainen pieni, melko eristynyt kulttuurinen ja vielä uskonnollinenkin vähemmistö kaihtaa homoseksuaalisuutta, koska se on uhka vähemmistön olemassaololle. Elokuvassa muutama rabbi rouvineen pitää hyvän ja oikean elämän edellytyksenä heteroseksuaalista parinmuodostusta, lasten tekemistä ja perinteiden jatkamista. Julkilausumaton ajatus on, että vain siten vähemmistön olemassaolo voi jatkua. Elokuvasta näkyy, että sen tekijät ovat tutustuneet ortodoksijuutalaisten elämään ja tarjoavat siitä ikään kuin makupaloja sapatinviettoineen päivälliskeskusteluineen ja kosher-leipomoineen.
• • •
Elokuva ei selittele kuvattujen ihmissuhteiden verkostoa. Se, kuka on missäkin sukulaisuus-, ystävyys- tai rakkaussuhteessa kehenkin käy ilmi ihmisten toiminnasta, vaivihkaisista katseista, sanoista tai sanomatta jättämisistä. Tässä tarinassa ei ole roistoa. Koko juttu pelaa ovelasti meidän ennakkoluuloillamme, koska mikä olisi helpompaa kuin nähdä ortodoksijuutalaisuus isona, patriarkaalisena painostuksena? Mutta tältäkään osin Tottelemattomuus ei suostu täyttämään ilmeisimpiä odotuksia. Elokuvassa on kuvia ja kohtauksia, jotka on mahdollista tulkita ortodoksijuutalaisuuden esittämisenä miesvaltaisena yhteisönä, jossa vanhat itseään muita parempina pitävät miehet (sananmukaisesti patriarkaatti) kokoontuvat pienessä piirissä päättämään kaikkien asioista. Kuvat voi aivan yhtä hyvin nähdä kaksisuuntaisina siten, että pienen, eristyneen yhteisön ihmiset katsovat takaisin meihin, koska meidän on turha kyräillä muita omien ennakkoluulojemme vallassa. Parempi olisi katsoa, havaita ja ajatella näkemäänsä ilman tuomioita. Vakavasta melodramaattisuudestaan huolimatta elokuvaan on kuitenkin mahtunut muutamia tuokioita näkkileivänkuivaa huumoria. Tottelemattomuus perustuu Naomi Aldermanin, itsekin pohjois-Lontoossa ortodoksijuutalaisten yhteisössä kasvaneen kirjailijan romaaniin.
• • •
Rabbin, juutalaisen seurakunnan henkisen johtajan tehtäviin ei välttämättä kuulu samankaltaisia töitä kuin kristillisen seurakunnan papilla, jonka näkyvimmät tehtävät voivat olla vihkimisiä, kastamisia ja viimeiseen lepoon siunaamisia. Juutalaisyhteisön rabbin rooli on muinaisista ajoista lähtien ollut olla erottautuneena juutalaisuuden pyhien kirjoitusten tutkimiseen. Heistä on tullut auktoriteetteja juutalaisen lain tulkinnassa. Nykyään rabbin toimenkuvaan kuuluu usein jumalanpalveluksissa toimiminen ja seurakunnan edustaminen juutalaisyhteisön ulkopuolisessa maailmassa. Keskiajalla rabbista tuli laintulkitsijan lisäksi opettaja, tuomari, saarnaaja ja juutalaisen seurakunnan henkinen johtaja. Yhteisön jäsenet saivat usein valita oman rabbinsa. Rabbin arvo määräytyi hänen oppineisuutensa mukaan. Rabbin henkiseen johtajuuteen saattaa kuulua kristillisessä kulttuurissa kasvaneille tuttua sielunhoitajuutta, eettisiä keskusteluita ja neuvontaa elämäntilanteiden niin vaatiessa.
• • •
Elokuva alkaa sittemmin dramaattisesti kuolevan rabbin puheella jossa tehdään jako kolmenlaisiin luojanluomiin: Himojaan estottomasti toteuttaviin petoihin, enkeleihin, jotka nyt vain ovat enkeleitä ja ihmisiin joiden osa on toteuttaa vapaata tahtoaan päättää mitä tehdä elämällään. He kaikki ovat jumalan luomia ja toteuttaessaan jumalalta saatua luontoaan he toimivat hänen tahtonsa mukaan. Rabbin puhe toimii elokuvan eräänlaisena mottona, jonka sisältöön palataan kerta toisensa jälkeen. Elokuvan eettisessä keskuspisteessä yksi sen päähenkilöistä julistaa kaikki muut vapaiksi, ja niin tehdessään ymmärtää vapauden hinnan. Kukaan ei saa mitään ilmaiseksi.
Tottelemattomuus
Ohjaus: Sebastián Lelio.
Käsikirjoitus: Sebastián Lelio ja Rebecca Lenkiewicz, Naomi Aldermanin romaanista.
Pääosissa: Rachel Weisz, Rachel McAdams, Anton Lesser, Alessandro Nivola.
Kesto: 1 h 54 min.
Ikäraja: 12.