Antti Selkokari
Kirjoitin jutun muutamista tämänvuotisen Istanbulin elokuvafestivaalin ohjelmistoon kuuluvista elokuvista siitä huolimatta, että en tänä vuonna päässyt käymään Istanbulissa, enkä siten päässyt näkemään elokuvia Turkin urbaaneimman kaupungin elokuvateattereiden valkokankaalta. Enkä myöskään päässyt kuulemaan seesaminsiemenillä päällystettyjä rinkeleitä myyvien […]
Abdurrahman Önerin ensimmäinen pitkä elokuva Road to the Moonkäyttää tuikitavallista arkista elämäntilannetta tarinansa pohjana. Yksinhuoltajaäiti Rabia pitää ompelutarvikekauppaa pikkukaupungissa, jossa hänen kouluikäinen Bekir-poikansa haaveilee polkupyörästä parhaan kaverinsa Hassanin kanssa. Pojilla on suunnitelma; he hankkivat valtavan pinon […]
Puolassa köyhälistön osa on piileskellä, siitä kertoo Andrzej Jakimowskin elokuva Once Upon a Time in November.
Kotimaisella elokuvalla oli 2018 Tampereen elokuvajuhlilla hyvä vuosi. Erityisen ilahduttavaa on tietysti elokuvallisen ilmaisun korkea taso, mikä ei aina ole ollut itsestäänselvyys.
Paras tapa viettää perjantai-iltaa Tampereen elokuvajuhlilla on tietenkin mennä elokuviin. Sellainen näytös on ohjelmistossa, jossa on sekä humala että krapula. Kosmisen yksinäisyyden kuvat löytävät seurakseen iloakin.
Elokuvaharrastajien alkuvuoden kalenteria pilkuttavat Oscarit ja festivaalit. Oscarit ja Berlinale menivät jo. Tampereen elokuvajuhlien alkamisesta tietää, että kevät etenee.
Rakkautta ja anarkiaa -elokuvafestivaali on toteuttanut perustehtäväänsä tänäkin vuonna näyttämällä elokuvia, joita kukaan muu ei näytille toisi. Yksi niistä on Harry Dean Stantonin viimeiseksi elokuvaesiintymiseksi ja päärooliksi jäänyt Lucky.
Isolla kädellä tehty dokumenttielokuva viime vuosien näkyvimmästä kansainvälisestä konfliktista vietynä ihmisen mittakaavaan, sitä on Vitali Manskin elokuva Läheisiä suhteita.
Noin tunnin ajan kuvia lumien sulamisvesistä, paljaista kallioista, öisistä tähtitaivaista ja yksin keskellä ei mitään elävästä vanhasta naisesta; Näistä aineksista on tehty häkellyttävän kiinnostava puolipitkä dokumenttielokuva, jossa pääpaino on kuvissa eikä alleviivaavissa selityksissä.
Vanhan sivistyskaupunki Krakovan kaduilla puhalteli muukin kuin humanismin henki, kun alkoi pitkien dokumenttielokuvien festivaali, samalla alkoi myös kesäinen helle.
