5 päivän ja 400 elokuvan festivaali kokoaa yhteen elokuvaentusiasteja eri puolilta Suomea, tosin voittopuolisesti Tampereelta ja Helsingistä.
Vuosien saatossa filmiväki on todistanut juhlien kehittymistä esityspaikkojen vaihtumisen myötä. Hämeenkadun länsipään Kino-Palatsin aikaa jotkut festivaalikävijöiden veteraanit muistelevat vieläkin festivaalin 1980-lukuisena kulta-aikana, jolloin kaikki pöhinä keskittyi ainoaan esityspaikkaan. 1920-luvun klassisismin siirtymätyylisesti upea elokuvateatteri Kino-Palatsi näki Kaurismäen veljesten saapumisen Suomen elokuva-alalle Mika ja Aki Kaurismäen Valehtelija-elokuvan Risto Jarva -palkintovoitolla 1981.
• • •
1980-luvulta 1990-luvun alkuun Kino-Palatsissa nähtiin elokuvajuhlilla nähtiin virolaisohjaaja Priit Pärnin astuminen maailmanmaineeseen Eine murul -animaatioelokuvan Grand Prix -voitolla 1988. Tuolloin elokuvajuhlilla parveili niin paljon innostuneita virolaisohjaajia, että Viron alkavan itsenäistymisen saattoi suorastaan haistaa Kino-Palatsin ilmassa. Muutenkin itäblokin hajoaminen näkyi niinä vuosina elokuvajuhlien ohjelmistossa. Romanialaiset ja itäsaksalaiset elokuvat todistivat sosialistisen yhteiskunnan ja sen ihanteiden rapautumisesta.
Tampere-talossa 1990-luvulta 2000-luvulle Tampereen elokuvajuhlista viimeistään tuli salonkikelpoinen, kunnallispoliitikkojen ja yritysmaailmankin hyväksymä instituutio.
Viimeksi kuluneet Plevnan vuodet ovat tuoneet elokuvajuhlat aikaisempaa läheisemmiksi tamperelaisille. Kynnys astua Tampereen keskustan vilinästä Finlaysonin alueella sukkuloivien filmihullujen sekaan elokuvajuhlien esityksiin on madaltunut.
• • •
Elokuvajuhlat on toiminut kotimaisten elokuvantekijöiden kiinnostuksenaiheiden mittarina. 2000-luvun ensimmäisinä vuosina voimistui suuntaus, missä suomalaiset dokumenttielokuvantekijät käänsivät kameran itseensä ja avautuivat persoonallisuuksiensa tilasta, isä- ja minäsuhteista. Filkkarinostalgialle olkoon sijansa olutruukkujen nostelijoiden yhteisiltojen lämmittimenä.
Nykyisyyden filkkareita ja niiden ohjelmistoa määrittää halu nauttia yhtä lailla niin nostalgiasta (retrospektiivisesti suuntautuneissa erikoisesityksissä ja -sarjoissa) kuin polttavimmista nykyhetken asioista vauhtia ottavista teoksista ja elävän kuvan uusimmista innovaatioista. Aivan viime aikoina nousussa ovat olleet yhteiskunnallisesti suuntautuneen aktivismin esiinnostamat aiheet. Maaahanmuuttajien esillä- ja läsnäolo kotimaisten elokuvien sisällössä alkaa olla jo selviö. Tämän vuoden juttu näyttäisi olevan reagointi Euroopan kiristyneeseen pakolaispolitiikkaan.
