Ateenan olympialaisten rappeutuville kisapaikoille ja olympiakylään sijottuva Park on Sofia Exarchoun esikoiselokuva. Sen pääosissa on vuoden 2004 olympialaisiin tehdyn, nyttemmin autioituneeseen ja rappeutuneeseen olympiakylään asutettujen kaupungin vuokralaisten jälkikasvu, joka näyttäytyy samanlaisena hetkessä elävänä, eläinten vaistomaisuudella ympäristöönsä suhtautuvana joukkona kuin elokuvien slumminuoriso yleensäkin. Kiehtova ryhmäkuvaus välttää psykologisointia.

Ohjaaja etsi näyttelijänsä kouluista ja haki tiettyä ryhmädynamiikkaa eli toisiinsa sopivia persoonia. Exarchou tiettävästi harjoitutti näyttelijöitään toimimaan itsenäisesti annetun tilannekuvauksen mukaisesti, sen tarkempaa käsikirjoitusta ohjaaja ei käyttänyt. Orgaanisen oloisesti

käyttäytyvän nuorison seuraaminen on kuin katselisi luontodokumenttia. Elokuva herättää moninaisia mielleyhtymiä, sillä olympialaisurheilijan ihanteesta tietoisia ja sillä pilailevia nuoria voi sääliä tai heidän kanssaan voi nauraa. Näillä Hellaksen tytöillä ja pojilla ei ole edessään helppoa elämää.