Kreikkalaiselokuvan kiinnostavimpia hahmoja on avantgarde -ohjaajaksi luonnehdittu Costas Zapas, jonka Love, Love, Love jatkaa hänen ns. perhetrilogiansa tematiikkaa tuomalla yhteen kaksi yksinhuoltajaa ainoine lapsineen. Lapsia, Hectoria ja Fania yhdistävät seksuaalinen himo ja pysyvä riita maailman kanssa, mikä näkyy heidän tavassaan liikkua; Fani ei koskaan kävele normaalisti, vaan hän riuhtoo itseään eteenpäin kuin myrskytuulta vasten, Hectorilla on tapana painaa päänsä alaspäin ja puskea itseään kuin härkä niitä vasten joiden toiminta ei häntä miellytä. Heidän vanhempansa ovat luku sinänsä. Fanin Stella-äiti elättää itsensä työllä nuhjuisista nuhjuisimmassa strippipaikassa. Hectorin nimettömäksi jäävä isä ja strippipaikan asiakas rakastuu Stellaan. Vaikka Zapas on tiettävästi sanoutunut irti kaikenlaisesta arjen ja tavallisen elämän kuvaamisesta, hän ei kuitenkaan pysty pitämään elokuvastaan poissa nyky-Kreikan arkipäivää. Elokuvan mukaan maan nuorison ajanvietteet ovat seksi ja päihtymyksen hankkiminen. Yksi elokuvan kiehtovimpia hetkiä on tuokio strippipaikan lavalla, missä totunnainen näkökulma esiintyjään keskittyvästä kuvasta vaihtuukin yleisön katsomiseen. Kuvaan tulevatkin kuin kivettyneinä istuvat strippiklubin asiakkaat, he näyttävät kelmeine ihoineen kuin jo kuolleilta.
Love, Love, Love näyttäytyykin ennemmin arkkityyppisenä, nimeltään syvästi sarkastisena tarinana ihmisistä jotka tuhoavat ne joita rakastavat. Elokuvasta näkyy elokuvansa itse kirjoittavan, kuvaavan ja ohjaavan Zapasin vahva kädenjälki.
