Thessalonikin festivaalin poikkeuksellisen kiinnostavien kreikkalaiselokuvien parhaasta päästä oli Yannis Sakaridisin toinen elokuva Amerika Square, jonka keskeinen tapahtumapaikka on ateenalainen aukio, jonka laidalla olevassa talossa vanhempiesa luona asuva nelikymppinen työtön mies Nakos (Makos Padpadimitriou). Hänestä  kaikki meni piloille silloin kun maahanmuuttajat tulivat Ateenan ja hänen kotikulmilleen. Hän on kehitellyt  suunnitelman jolla poistaa ongelman. Idea tietenkin  kääntyy häntä itseään vastaan.

Amerika Square ei jää pelkäksi luuserirasistin  monologiksi. Elokuva tuo kuvaan myös tatuointistudion/baarin pitäjän, karhean Billyn (Yannis Stankoglou), joka tuntee kaikki ja jonka luona kaikki käyvät. Hänen suhteensa maahanmuuttajataustaiseen kuvankauniiseen Tereza-laulajattareen (Ksenia Dania) tönäisee liikkeelle elokuvan roistot.  Amerika Squaren ihmisistä  eniten myötätuntoa herättää syyrialaispakolainen Tarek (Vassilis Koukalani), jonka täytyy salakuljetuttaa vakavasti sairas tyttärensä Saksaan leikattavaksi.  Elokuvaan tulee lievää trillerintuntua sen sivutessa ihmiskuljetusbisnestä, joka  leffan mukaan näyttäisi olevan kovapintaisimpien maahamuuttajien itsensä hallinnoimaa.

Kotikulmillaan pyöriskelevä Nakos käy itsensä kanssa jatkuvaa marmattavaa yksinpuhelua: ”Peeveliäkös ne maahanmuuttajat ostaa aina niitä kanoja? Minne ne vievät ne, koteihinsa tietenkin. Yhtenä kanakoppina  koko talo.”

Elokuva esittää rasistinsa täytenä ihmisenä, joka on paitsi mitä syvimmin vastenmielinen tyyppi, mutta silti säälittävä rassukka. Ohjaaja ei yhtään ujostele hyödyntää aiheen koomista potentiaalia, mikä on rohkeaa aina kun puhutaan rasismin kaltaisesta syvästi emotionaalisia reaktioita herättävästä aiheesta. Yannis Tsirbasin Victoria Square -romaaniin perustuva elokuva todistaa, että hankalista asioista voi tehdä helposti lähestyttävän elokuvan.