Kun Rakkautta & anarkiaa -festivaalin avajaiselokuva, brittiohjaaja Pavel Pawlikowskin Cold War alkaa, niin luvassa on puolitoista tuntia hivelevän kauniita mustavalkoisia kuvia ja löyhästi ohjaajan omien vanhempien elämää mukaileva tarina; Länteen halajavan keski-ikäistyvän muusikon, Wiktorin lempi puolalaisia kansanlauluja keräilevään musiikkitieteilijään Zulaa kohtaan roihahtaa erottivatpa heitä erilaiset ajatukset ja rautaesirippu tai ei. 1940-luvulta 1960-luvulla ulottuvassa tarinassa käyvät kiistaa yhteiselämän mahdottomuus ja ehdoton tarpeellisuus. Cold Warin voi nähdä elokuvateatterissa ns. normaaliohjelmiston osana lokakuun lopulta alkaen. Kaksi muuta esittelemäni elokuvaa ovat ainutkertaisia festivaaliesityksiä. Kaikkien aikojen laajimman ohjelmistonsa eli 339 elokuvan voimalla levittäytyvä Rakkautta ja anarkiaa -festivaali sanelee Helsingissä oleskelevien filmihullujen arjen järjestystä yhdentoista päivän ajan 20.-30.9. Koska on turha kuvitellakaan näkevänsä aivan kaikkea, niin tyydyn tässä muutamiin ohjelmistosta esiin kaivamiini elokuviin, jotka ovat vähintään yhdeltä suunnalta kiinnostavia.
• • •
HBO-yhtiön pitkän juonikaaren sarjoista tunnetuimpiin kuuluneen Langalla-sarjan baltimorelaisen huumerikollisjengin häikäilemättömimpiin jäseniin kuulunutta Stringer Belliä näytelleen Idris Elban esikoisohjaus, pitkä elokuva Yardie sivuaa jamaikalais-brittiläistä huumekauppaa pyörien ristiriidassa joka repii Yardien päähenkilön, Aml Ameenin esittämän D:n sielua. ” Minulta kysyttiin pikkupoikana valitsenko hurskaiden vai kirottujen tien.” D valinnat tiivistyvät 1980-luvun Lontoossa, missä tarjolla olisi sekä helppoa rahaa että mahdollisuus kunnon elämään kotiseutujen lemmityn kanssa. Valintojen taustalla kumisee hillitön kostonhalu. D:n isoveljen murha 1970-luvun Kingstonissa on jättänyt pysyvät jäljet. On harmi, etteiYardiesta tullut ihan niin pysäyttävää draamaa mihin näyttää olleen pyrkimys. Yardie ei ainestensa vahvuudesta huolimatta tarjoa erityisen sytyttävää tarinankerrontaa. Se jää liian usein irrallisiksi kohtauksiksi vailla kokonaisuudentajua. Winter’s Bone– ja Locke-elokuvien tunnelmaa vahvasti rakentaneen score-musiikin säveltäjä Dickon Hinchcliffe on ollut mukana Yardienkin tekijäryhmässä. Elokuvassa kaikuvat sound systemien, reggaen ja dubin äänet aidonkuuloisina oikeassa ympäristössään.
• • •
Festivaalin kauneimpiin ja perinteisen taide-elokuvan tapaan palkitsevimpiin kuuluu turkkilaisohjaaja Nuri Bilge Ceylanin The Wild Pear Tree. Toinen toistaan kauniimpien kuvien jatkumon alta kuultaa näkemys nykyturkkilaisen elämänmenon kahlitsevuudesta ja henkisten umpikujien runsaudesta. Tarinassa kotiinsa Çanakkalen satamakaupunkiin saapuva loppututkintoa vaille valmis yliopistossa opiskellut poika, Sinan vaeltelee lapsuutensa maisemissa ja ihmettelee mitä elämällään tekisi; Etsisikö kustantajan romaanikäsikirjoitukselleen, jäisikö kotiin raviveikkauksiin addiktoituneen isänsä kaveriksi kaivamaan kaivoa maapläntille jolta kukaan ei usko vettä löytyvän ikinä. Ainahan voisi lähteä opettajaksi Itä-Turkin maaseudulle tai ellei se houkuttele, voi tehdä kuten vanha opiskelukaveri, joka lähti hyväpalkkaiseen työhön mellakkapoliisiksi murskaamaan mielenosoittajien luita. Ceylanin elokuvassa on, kuten aina, läsnä turkkilaismaisemien kauneus, elämän kovat ehdot ja ohjaajan esikuvallisten kirjailijoiden Tshehovin ja Dostojevskin henki.
Rakkautta ja anarkiaa Helsinki International Film Festival 20.-30.9. 2018. www.hiff.fi
