Tänään aloitan yli viikon eli 10 päivän pituisen elokuvakatselumaratonin Kreikassa Thessalonikin elokuvafestivaalilla, jonne sain kutsun elokuvakriitikoiden kansainvälisen liiton, Fiprescin kriitikkotuomariston jäseneksi.
Thessalonikin, Kreikan toiseksi suurimman kaupungin elokuvafestivaalilla on perinteitä. Alun perin kreikkalaisen elokuvan viikkona 1960 aloittanut tapahtuma on hiljalleen laajentunut paikallisuudestaan kansainväliseksi tapahtumaksi, jonka merkitys Balkanin alueen elokuvantekijöiden ja -tuottajien kokoontumispaikkana on vuosi vuodelta kasvanut. Crossroads co-production Forum -nimellä tunnetun pitchaus-tapahtuman isäntänä elokuvafestivaali on kasvattanut prestiisiään yli Kreikan rajojen. Thessalonikin elokuvafestivaalin esityssarjojen laajuus kilpailee koollaan jo maailmanluokan festivaalienkin kanssa. 12 elokuvan kansainvälisen kilpailun lisäksi on 22 elokuvan sivusarja Open Horizons sekä pitkälle toistakymmentä kreikkalaisteosta. Kilpailun ulkopuolisten erityisesitysten, tribuuttisarjojen ja tiettyihin elokuvantekijöihin keskittyvien erityissarjojen kanssa festivaalilla täytyisi viettää kuukausi tai pari jos kaiken aikoisi katsoa. Kaupungilla on minulle merkitystä henkilökohtaisesti. Siellä olen tehnyt ensimmäiset haastatteluni ulkomaisten ohjaajanimien kanssa. Aloitus ei ollut huono, sillä Peter Greenaway yltyi Pillow Book-elokuvaa vuonna 1996 markkinoidessaan puhumaan niin vuolaasti että täytin sillä Aamulehdestä kokonaisen broadsheet-sivun. Sittemmin olen antanut haastateltavieni olla lyhytsanaisempia. Olen solminut festivaalilla käydessä ystävyyssuhteita jotka kestävät vieläkin.
Tällä kertaa festivaali aloitti Hirokazu Kore-edan Cannes-voittaja Shopliftersin näytöksellä. Siitä on vielä matkaa festivaalin päättävään belgialaisen Lukas Dhontin elokuvaan Girl.
Thessalonikin elokuvajuhlat 1. -11.11. 2018
