Elokuvahullujen vuotuisten bakkanaalien eli Rakkautta ja anarkiaa -festivaalin ohjelmistosta nostan esiin muutamia elokuvia, joiden katsomista perustelen oheen kirjoittamallani. Aloitan elokuvista lämminhenkisimmällä.

7-vuotiaalla Amandalla (Isaure Multrier) on omaperäisiä kysymyksiä.  – Jos ruoassa on aineita joista et tykkää, niin syötkö ne heti vai lykkäätkö ne viimeiseksi? Hänen David-enonsa (Vincent Lacoste) aloittaa inhokeilla ja Amanda tekee samoin.  Mikhael Hërsin ohjaamassa Amanda– elokuvassa on aluksi keskeistä ystävyyssuhteen kuvaus. Amanda ja hänen enonsa ovat paitsi sukulaisia,  he ovat myös ystäviä. Heidän suhteensa joutuu koetukselle kun terroristit iskevät Pariisiin. Terroristien tappamaa äitiään, Davidin Sandrine-isosiskoa ( Ophélia Kolb) itkuisesti kaipaileva Amanda tarvitsee aikuista huolenpitäjää.

• • •

Huoletonta 24-vuotiaan nuoren miehen elämää viettäneen Davidin arki on rakentunut erilaisten pätkätöiden ympärille. Niistä  eniten vie aikaa  toimiminen pariisilaisen kiinteistöparonin juoksupoikana jonka täytyy opastaa uusia vuokralaisia ja antaa avaimet. Amandassa miellyttää suurentelemattomuus.  Se   ei tee paisuteltua draamaa terrorismista tai ylipäätään kerro lohduttomuudesta kuolleiden omaisten  tai ystävien ruumiiden ääressä. Vain seuraukset näkyvät. Yksi seuraus on haudanhiljainen Pariisi iskua seuraavana päivänä. Amanda näyttää miten yksin ihmiset ovat tuskansa kanssa. Davidin kohdalla yksinäisyys ulottuu jopa omaan äitisuhteeseen syistä jotka ovat nykymaailmassa hyvin uskottavia. Amanda jää silti mieleen elokuvana jonka pohjalla paistaa toivo.

• • •

Kroatialais-serbialais-slovenialainen elokuva Stitches alkaa melkein kuin mikä tahansa keski-ikäisistä, kuluneen näköisistä ihmisistä kertova arkirealistinen draama, mutta varsinainen tarina kulkee pinnan alla. Belgradilaiselle avioparille on aikanaan kerrottu heidän poikalapsensa syntyneen kuolleena.  Äiti Ana (Snežana Bogdanović) on vaatimalla vaatinut tietoa poikansa hautapaikasta ja siten saanut maineen rettelöitsijänä. Stitches kertoo sisäisesti voimakkaasta yksilöstä törmäyskurssilla yhteiskunnan kanssa. Ana kuuntelee tunteitaan jotka kertovat hänelle hänen lapsensa olevan elossa jossain muualla. Ana uskoo lapsensa olemassaoloon, kun hän kuulee kuin jostain etäältä leikkivien lasten kiljahtelua vaikkei heitä missään näykään. Elokuvan tunnelma on verkkainen, kuin katselisi shokin kärsineen ihmisen raahustamista.

• • •

Anan koko ympäristö puhuu menneisyydestä. Siinä voi kuvitella sen mitä oli ennen, ennen kuin suihkulähteet suljettiin, junavaunut töhrittiin graffiteilla ja kun Ana itse oli nuori, tarmokas ja toivoa täynnä eli niin toisenlainen kuin nyt. Ana elää elämää reaalisosialismin jälkeisessä yhteiskunnassa. Hänen menneisyyttään puretaan, talo ja kortteli kerrallaan. Hänen asiapaperinsa todistavat asioista joita ei enää ole. Anan päästyä lopulta tarpeeksi lähelle mahdollista poikaansa hänestä löytyy yllättävä samankaltaisuus äitinsä kanssa. Pohjimmiltaan elokuva uskoo veren voimaan ja perinnöllisyyteen. Stitchesin kuvannut Damjan Radovanović on luonnonvalon hienovarainen mestari, jonka työtä tullaan vielä näkemään muuallakin. Elokuva on ohjaajansa toinen elokuva ja sellaisena kypsä, harkittu ja kiehtova. Miroslav Terzićin ohjaama Stitches on ehtaa slow cinemaa joka antaa tunnelmiensa suodattua katsojan mieleen mitään kiirehtimättä.

• • •

Harvassa ovat ne leffat joiden jälkeen  voi sanoa olevansa yhtä kummissaan kuin brittiohjaaja Peter Stricklandin In Fabric -elokuvan. Stricklandin kunnianosoitus italialaisille giallo-kauhuelokuville tekee mekosta asiaa. Elokuvan 1980-luku näyttää Thatcherin ajan Britannialta, jolloin ihmiset vielä laittoivat seuranhakuilmoituksia sanomalehteen, käyttivät lankapuhelimia ja jolloin tietokonegrafiikat olivat tv-mainoksissa uusinta uutta. Thames Valley on Thamesin pikkukaupungin hienoimman tavaratalon Dentley & Sopersin valikoimassa on punainen silkkimekko, jonka päätien reunaan  on kirjailtu lause: ” Joka pitää minua, tuntee minut todella.” Tarinan edetessä lause saa ikävän uhkaavan merkityksen. Tavaratalon  naistenvaateosaston myyjät etunenässään kuin riehaantuneeksi Emily Dickinsoniksi pyntätty neiti Luckmoore (Fatma Mohamed)  suostuttelevat yhden jos toisenkin asiakkaan hankkimaan mekon josta koituu omistajilleen kaikenlaista riesaa.

• • •

Taianomaisesti mekkoa on aina ilmaantunut myyntiin, niin että uskomme kyseessä olevan koko ajan yksi ja sama kirottu mekko. Tavaratalossa tapahtuu kaikkea muutakin outoa; muun muassa mallinukke vuotaa kuukautisverta.  Pohjimmiltaan In Fabric  irvailee kulutusyhteiskunnalle, jossa ihmisiä kuluu samaa tahtiin kuin tavaroitakin. Yhdistämällä juoneen yliluonnollisia ulottuvuuksia ja kauhun tyylikeinoja Strickland on saanut elokuvastaan varsin tehokkaan.

Fatih Akini nsarjamurhaaja-aiheisesta epookkielokuvasta Kultainen hansikas  ja Akinin muista elokuvista olen kirjoittanut Kulttuuritoimitus-sivustolle jutun täällä. Akinin elokuva tulee tiettävästi myöhemmin myös elokuvateatterilevitykseen.  Vaikka Rakkautta ja anarkiaa vaikuttaa vuosi vuodelta aina vain järkyttävästi laajentuneen, sen ohjelmistosta tekee löytöjä.

Rakkautta ja anarkiaa -festivaali 19.-29.9. 2019