Nyt, kun niin elokuvayleisö kuin markkinatkin vaikuttaisivat saaneen vähäksi aikaa tarpeekseen supersankarielokuvista, on markkinoiden logiikka kääntynyt etsimään menestystä supersankaritarinoiden superroistoista. Sen tuloksena leffateattereissa on nähty Suicide Squad (2016) ja Venom (2018). Kehityksen väistämättömänä suuntana on etsiä edellisten yrittäjien saavutukset ja vetovoiman ylittävä teos, siispä Batman-tarinoiden ylittämätön superroistoista superein roisto Joker saa oman ainutkertaiseksi väitetyn elokuvansa, jonka henkilöistä yhdelläkään ei ole yliluonnollisia voimia. Batmanista, Robinista ja Lepakkoluolasta ei näy vilaustakaan kuten ei myöskään pankkiryöstöistä ja autolla tai helikopterilla takaa-ajoista. Lähimmäs tavanomaista action-elokuvien toimintaa Joker pääsee muutamissa kohtauksissa joissa päähenkilö juoksee joko muita kiinni tai itse pakoon.
• • •
Aivan kuin joko elokuvan ohjaaja tai Joker-tavaramerkkiä hallinnoiva DC-sarjakuvayhtiö olisivat päättäneet että nyt tehdään Taidetta ja koska se on isolla t-kirjaimella, niin sen täytyy olla synkkää ja syvällistä. Kaikkihan tietävät synkän olevan syvällistä. Elokuvan henkimä logiikka on juuri näin pinnallista. Kuin sinettinä Joker-elokuvan oletetulle taiteellisuudelle Venetsian tämänvuotiset elokuvajuhlat ja niiden kilpailutuomariston puheenjohtaja Lucrecia Martel tekivät itsestään aaseja antamalle elokuvalle festivaalin pääpalkinnon. Pääpalkinto maailman elokuvafestivaaleista vanhimmalla ja monin tavoin kunnianarvoisimmalla Venetsian festarilla on merkki yleisölle ja elokuva-alalle ryhtyä pitämään palkinnonsaajaa rikkumattoman laadukkaana taideteoksena.
• • •
Joker on tarina kahden hahmon alkuperästä. Elokuvan Joker, Arthur Fleck -niminen täysi-ikäisyydestään huolimatta äitinsä, Pennyn (Frances Conroy) luona asuva mies saa elantonsa keikkailemalla klovnina milloin sairaaloissa tai myyntitapahtumissa, sanalla sanoen markkinapellenä. Fleckillä on enemmän on ongelmia kuin sosiaaliviraston hyllyillä tapausselvityksiä. Mielialaongelmistaan hän on käynyt puhumassa sosiaaliterapeutin kanssa, mutta säästösyistä sille tulee loppu kuten myös Fleckin lääkitykselle, jota hän on tarvinnut pitääkseen kurissa taipumustaan puhjeta muita häiritsevän äänekkääseen hillittömään nauruun. Jossain vaiheessa elokuva marssittaa esiin Gothamin superrikkaan bisnesmies-poliitikon Thomas Waynen, jonka Bruce-nimisen pojan Batman-mytologiansa tuntevat tietävät kasvavan aikanaan Batmaniksi nimenomaan Jokerin toimien seurauksena.
• • •
Elokuvan tapahtumapaikka, Batman-sarjakuvien Gothamiksi kutsuttu versio New Yorkista kuvataan kuin monenlaisen kurjuuden ja kaoottisuuden hallitsemaksi 1980-luvun New Yorkiksi ennen sen disneyfikaatiota hyvinvoivien huvipuistoksi. Ohjaaja Todd Phillipsin Kauhea kankkunen -elokuvia kuvannut kuvaaja Lawrence Sher on pöllinyt Martin Scorsesen Taksikuski (1976) – ja Koomikkojen kuningas (1982) -elokuvista niiden kuvaaman New Yorkin ankean valon ja rähjäisyyden. Fleckin kohtaama väkivalta ja kurjuus luhistavat hänet henkisesti, joten saatuaan käsiinsä aseen hän turvautuu väkivaltaan ja ampuu metrossa hengiltä muutamia häntä kiusaavia räkänokkaisia pörssimeklareita, minkä seurauksena hänestä tulee Gothamin köyhälistön juhlittu sankari. Koko jutun pointti tuntuu olevan superroiston inhimillistäminen. Juuri se on erityisen turhaa ja näin toteutettuna merkityksetöntä ja vielä toisteista ja tylsää.
• • •
Tämä elokuva ei ole poliittinen, sillä vaikka sen markkinointi muuta uskotteleekin. Tuotantoyhtiö ja Joker-hahmon fanit huhkivat kovasti töitä saadakseen meidät uskomaan tätä koskettavaksi kuvaukseksi epätasa-arvon, sosiaalisen kurjuuden ja tuloerojen järkyttävästä vaikutuksesta lähtökohdiltaan huonommaksi jääneeen nuoren miehen mieleen. Meidän halutaan uskovan, koska se myy elokuvalippuja. Meidän ei tarvitse nähdä Joker-elokuvaa tietääksemme kaiken sen mitä se haluaakin meille uskotella. Joker on pääosanesittäjänsä Joaquin Phoenixin show. Hänen läsnäolonsa määrittää tätä elokuvaa. Joaquin Phoenix saa Joker-osastaan kosolti julkisutta ja ehkä jokusen palkinnonkin, mutta en osaa pitää Joker-pääosaa hänen urallaan erityisen tuoreena tai uutta luovana. Hän on jo tehnyt tällaisen roolin. Pari vuotta sitten, kun hän esitti Lynne Ramsayn elokuvassa You Were Never Really Here (2017) pohjattoman masentunutta äitinsä kanssa asuvaa, varttunutta miestä joka järjesti ammatikseen verilöylyjä, olivat roolin rakennuspalikat olennaisilta osiltaan samat kuin nytkin.
Joker
Ohjaus: Todd Phillips.
Käsikirjoitus: Todd Phillips ja Scott Silver.
Kuvaus:Lawrence Sher.
Pääosissa: Joaquin Phoenix, Frances Conroy, Zazie Beetz, Robert De Niro.
Ikäraja: 16.
Kesto: 2 h 2 min.
Ensi-ilta: 4.10. 2019.
