Salamurhaaja Henry Brogan (Will Smith) on maansa turvallisuuden puolesta kymmenittäin ihmisiä tappanut ammattilainen joka on lähestymässä viimeistä käyttöpäiväänsä tuntien epäilyksiä ja katumusta. Juuri kun isänmaansa soturi on tuntemassa tunnonvaivojen heräilyä hän saa kannoilleen itseään puolta nuoremman klooninsa, Juniorin (Will Smith) jolla ei ole kuin nuoruuden intoa, voimaa ja vauhtia sekä tehtävä poistaa edeltäjänsä päiviltä ryhtyäkseen uudeksi tappajaksi tappajan paikalle. Vanha Brogan väistelee luoteja ja tekee minkä voi synnyttääkseen tappavassa kaksoisolennossaan inhimillistä tietoisuutta. Will Smithin kaksoisrooli aikamiehenä ja klooninaan on elokuvan myyntikikka; Tulkaa ja nähkää 51-vuotias Smith ja hämmästelkää miten hienosti hänet on digitaalisesti nuorennettu. Juttu onkin siinä, että häneltä ei ole vain vähän photoshopattu ryppyjä piiloon, koska Junior-klooni on rakennettu kokonaan liikkeenkaapaustekniikkaa ja historiallisia kuvia yhdistelemällä. Erikoistehosteyhtiö Weta Digital kokosi nuoren Will Smithin, Juniorin, hahmon kuin Frankensteinin hirviön; Harsimalla sen digitaalisesti kasaan käyttämällä kuvia tv-sarjasta The Fresh Prince of Bel-Air, jossa silloinen reilu parikymppinen Smith näytteli 1990-luvulla.
• • •
Tällaista tehdään, koska Peter Jacksonin Taru sormusten herrasta– ja Hobitti-elokuvat loivat Weta-yhtiölle maineen ja aseman alansa markkinajohtajina. Koska johtajuuteen ei voi tuudittautua, niin Peter Jacksonin osin perustama Weta on lähtenyt luomaan digitaalista näyttelijää. Vaikka digitaalisen näyttelijän tuotantokustannukset lienevät melkoiset, se on investointi joka maksaa itsensä takaisin: Digitaalinen näyttelijä ei pidä taukoja, eikä kiukuttele ellei pukuhuone ole ylellisempi kuin Kleopatralla. Digitaalinen näyttelijähän ei tarvitse mitään; ei avustaja-armeijaa, ei miljoonapalkkioita, ei egon hyväilyä, eikä mitään minkä järjestäminen olisi liian kallista, aikaaviepää tai vaivalloista. Digitaalisen näyttelijän työskentely vain jouduttaa ja halventaa tuotantoprosessia. Ja se on se, mistä elokuvayhtiöitä omistavat pääomayhtiöt välittävät eniten.
• • •
Enää ei puutu kuin mainoslauseet kahdesta Smithistä yhden hinnalla. Elokuvataide on alkuperältään sirkushuvia markkinoilla. Markkinoista kertoo se, että Gemini Man pohjautuu Darren Lemken käsikirjoitukseen joka on kierrellyt pitkin Hollywoodia kuin ongelmalapsi terapeutilta toiselle. Suurin syy käsikirjoituksen jäämiseen toteuttamattomaksi on ollut se, että kuvankäsittelytekniikka on vasta nyt kehittynyt asteelle, jolla leffan juonen vaatimat kuvat voidaan toteuttaa. Gemini Manin juoni on totisesti vanhanaikainen. Tarinassa agentista, jonka hänen oma maansa yrittää murhata on toki mahdollista nähdä pintaansa enemmän. Viime kädessä on kyse ihmisen piilottelusta itseltään. Se on juonilanka, johon koko Jason Bourne -elokuvien sarja on ripustautunut. Pohjimmiltaan kyse on samasta kuin Terminator-elokuvissa, joissa katsellaan kun peltipoliisin kehittyneempi versio käy edeltäjänsä eli muinaisemman, ruostuneemman peltipoliisin kimppuun.
• • •
Ohjaaja Ang Lee loi maineensa inhimillisyyden eri puolia valottaneilla humanistisilla draamoilla Hääjuhla (1993) ja Jane Austen -filmatisoinnilla Järki ja tunteet (1995), jonka päärooleissa Kate Winslet ja Emma Thompson esittivät tunteiden kuohuttamia Dashwoodin sisaruksia sekä koko tukun Oscareita ja muita palkintoja voittaneella rakkausdraama Brokeback Mountainilla (2005). Ang Lee on hyvin halukkaasti kokeillut taitojaan myös puhdasveristen viihde-elokuvien teossa. Niistä wuxia-draama Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme (2000) on tunnetuin, supersankarihahmo Hulkista kertova Hulk (2003) ja Paulo Coelho-latteuksia lateleva Piin elämä (2012) erikoistehosteilla raskautetuimpia. Leen halukkuus tehdä Gemini Manin kaltainen digitaalisen tekniikan esittely kertoo myös, että Ang Leessä on silmänkääntäjänä esiintyvää taikatemppuilijaa.
