Alexandre Dumas vanhemman kolmesta muskettisoturista kertovia romaaneja muistan lukeneeni useampaan kertaan, enimmäkseen lapsena. Mutta loppupään jatko-osia en lukenut kuin kerran. Muskettisoturiromaaneihin kasvoi varhain jokseenkin kiinteä suhde. Siitäkin syystä niistä tehtyjä elokuvia katsoo aina vähän tarkemmin silmin kuin mitä tahansa ns. tavallisia action-elokuvia. On houkuttelevaa ajatella, että Dumas’n tuotantotavan ja elokuvateollisuuden välillä olisi yhteys: Dumas kirjoitti koukuttavia tarinoita ennen kuin koko ilmausta oli kuultukaan. Hänen tarinoitaan oli luettava kiihkeästi eteenpäin seuraava sivua odottaen.
• • •
Juuri tällaiset juonivetoiset tarinat ovat Hollywoodille kiitollista hittielokuvien materiaalia. Dumas ymmärsi, että vetävissä tarinoissa pitää olla vauhdikkaita käänteitä ja lukijoiden tunteita kuohuttavia tapahtumia. Dumas’lle uskalletut rakkauskohtaukset saattoivat olla roisia seksiä, mutta nykypäivän lukijalle ne ovat niin kukkaiskielisesti verhottuja että haukotuttaa, mutta toisaalta: tarkkaan lukien muskettisotureiden rakkaus ei paljon eroa raiskauksesta. Dumas sarjoitti romaaninsa moneen otteeseen. Hän julkaisi ne ensi kerralla sanomalehtien jatkokertomuksina ja kirjoina ne jaettiin useampiin niteisiin. Hän kirjoitti jatko-osiakin roppakaupalla. Asialla oli joko hän itse, apulaiset tai jäljittelijät.
• • •
Jatko-osissa jatkettiin edeltävien osien juonikuvioita tai laajennettiin tuttujen hahmojen seikkailuja. Toisin sanoen sequel ei suinkaan ole Hollywoodin keksintöä. Dumas suhtautui muutenkin työhönsä kuin viihdeteollisuutena. Hän perusti tuotantolaitoksen, jossa palkatut apulaiset suorittivat raa’an kirjoitustyön johtajan antamien suuntaviivojen mukaisesti. Dumas luki lopputuloksen, korjaili ja maustoi sitä sieltä täältä ja pani omissa nimissään eteenpäin. Tämä tehtailu oli ilmeisen kannattavaa, sillä Dumas rikastui niin että perusti kastiketehtaan. Teki hän konkurssinkin, ehtiväinen mies.
• • •
Ensimmäinen muskettisotureista näkemäni elokuva oli televisiosta nähty Kolme muskettisoturia (1948). MGM-yhtiön musiikkikomedioiden erikoismies George Sidneyn käsissä miekkamiesten taisteluista tuli kuin musikaalien tanssinumeroita. Ehkä d’Artagnania esittämään otetulla Gene Kellyllä oli osuutta asiaan. Sidneyn elokuvassa Milady de Winteriä esitti Lana Turner, joka tekikin Miladystään kovapintaisen femme fatalen. Vincent Price loi tajuntaani niin vahvan kardinaali Richelieun prototyypin, että muilla on työtä nousta rinnalle, saati sitten ohi. Historiallisesti suurin osa muskettisoturileffoista on englanninkielisiä; Joko Hollywoodissa tai Englannissa tehtyjä. Kautta aikain ensimmäiset muskettisoturielokuvat olivat ranskalaisia. Ne tehtiin jo mykän elokuvan kaudella.
• • •
Uusin muskettisoturielokuva on poikkeuksellisesti ranskalainen. Jo Alexandre Dumas vanhemman alkuperäisromaaneista pystyi lukemaan millainen keskenkasvuinen, huonokäytöksinen, rajattomasti itseensä luottava tyyppi d’Artagnan on. Hän uskoo nuoruuden antavan hänelle sekä etuoikeuden että velvollisuuden olla kyyninen, tunnoton törkimys suhteessa kaikkiin ihmisiin, ja etenkin naisiin. Koulupoikana Dumas’n romaaneja lukiessani ihailin d’Artagnania yli kaiken, koska hän tiesi kaiken, selvisi kaikesta ja voitti kaikki. Vasta aikuisiällä lukiessani muskettisoturien seikkailujen ensiosat uudestaan aloin tajuta, mitä kaikkea kuonaa olin antanut ahtaa päähäni. Tarkkaan ajatellen mitä muskettisoturit pohjimmiltaan ovat? Itsevaltaisen valtionpäämiehen alaisuudessa toimiva huligaanien tapainen poliisijoukko, joka saa heille osoitettuja pahantekijöitä metsästäessään häiritä määrättömästi tavallisia kunnon kansalaisiakin, mihin sankarit itse suhtautuvat useimmin vain naureskellen.
• • •
Komedioita ohjannut Martin Bourboulon tekee uudesta Kolme muskettisoturia: d’Artagnan -elokuvasta suhteellisen tavanomaisen toimintaseikkailun, jonka funktio on pohjustaa tarinan seuraavaa osaa Kolme muskettisoturia: Milady. Jo nyt on aavistettavissa, että perinteisesti kavalista kavalimpana esitetty Milady Winter saattaa jatko-osassa saada kunnianpalautuksen aktiivisesti omaa riippumattomuuden agendaansa toteuttavana naissubjektina. Jos samalla tulee murhattua muutamia miehiä ja naisiakin, sen pahempi heille.
• • •
Osana alkuperäistarinoiden uudelleen lukemisen strategiaansa elokuva väittää että Athos olisikin protestantti (siitä ei Dumas’n kirjoissa tainnut olla mitään). Alkupuolellaan leffan juonenkuljetus on suorastaan unelias, mutta vilkastuu, kunhan on saatu mestauslava uhkaamaan Athosia tekaistun murhasyytteen vuoksi. Käsikirjoittajat Mathieu Delaporte ja Alexandre de la Patèlliere onnistuvat silppuamaan Alexandre Dumas’n klassikkoromaanin sähellykseksi, koska heillä on mitä ilmeisimmin halu jättää kädenjälkensä klassikkoon eli tuunata siitä jotain uutta, niinsanotusti virkistävää. Tässä tapauksessa se ei sitä ole. Richelieukin on vain mitäänsanomaton ukko toisten hovimiesten joukossa.
Kolme muskettisoturia: D’artagnan.
Ohjaus: Martin Bourboulon.
Käsikirjoitus: Mathieu Delaporte, Alexandre de La Patellière Alexandre Dumas’n romaanista.
Kuvaus: Nicolas Bolduc.
Pääosissa: François Civil, Vincent Cassel, Romain Duris, Pio Marmaï, Eva Green, Lyna Khoudri, Eric Ruf.
Kesto: 2 h 1 min.
Ikäraja: 12.
Ensi-ilta: 26.5. 2023.
