Agentit-sarjalla on hyvinkin edeltäjiä, koska mitä muuta kuin tosielämän elokuva- ja tv-tähtien parodiaa, ironiaa ja pilkkaa tuotiin nähtäväksi sarjoissa Entourage (2004-2011), Extras (2005) ja Curb Your Enthusiasm (2000-) Agentit poikkeaa joukosta ensinnäkin, koska se on ranskalainen sarja. Vaikka Agentit -sarjassa esiintyy monia muitakin kuin kansainvälisesti tunnettuja isoja nimiä, niin muitakin on kuin Isabelle Huppertin, Juliette Binochen tai Jean Dujardinin tapaisia suuruuksia. Hekin käyvät sarjassa useimmiten vain cameo-tyylisesti kääntymässä. Päähenkilöitä ovat itse agentit. Isojen tai pienempien, usein vasta aloittelevien näyttelijöiden tai ohjaajien työsopimusasioista vastaavien toimistojen työntekijät. Sarjassa he ovat enimmäkseen hyväntahtoisia ja näyttäisivät välittävän heitä työllistävien taiteilijoiden mahdollisuuksista tehdä taidetta.
• • •
Sarjan päähenkilöinä agentit ovat tarpeeksi erilaisia persoonia ja ammattilaisia; piinkova ammattilainen Andréa (roolillaan kansainväliseen kuuluisuuteen murtautunut Camille Cottin), ranskalaisen elokuvan kunniakkaat menneinä vuosikymmenet nähnyt toimiston veteraani Arlette (Liliane Rovère), suurisydäminen ikuinen säheltäjä Gabriel (Grégory Montel) ja tutkimattomuudellaan kaikkea johtava Mathias (Thibault de Montalembert). Ensijaksostaan lähtien Agentit-sarjan työpaikka Agence Samuel Kerr (ASK) on ollut lievässä sekasorron tilassa toimiston perustajan Samuel Kerrin äkillisesti menehdyttyä lomalla nielaistuun ampiaiseen.
• • •
Firman kunnianhimoisimmat työntekijät pitävät itseään oikeutettuina johtamaan koko touhua. Äkkiseltään voi tuntua tylsältä ajatus draamasta, jossa seurataan näyttelijöiden ja ohjaajien sopimuksista neuvottelevia ja niitä välittäviä kauppiaita. Sopimusneuvottelijat harrastavat aina tavalla tai toisella kaupankäyntiä, joten ajatus tällaisen seuraamisesta voi kuulostaa pitkästyttävien sisäpiirivitsien kokoelmalta, mutta se ei ole sitä, koska sarjassa nähdään niin monia kuuluisuuksia parodioimassa itseään tai liioittelemassa imagoaan siihen mittaan, että se lähentelee surrealismia. En epäile hetkeäkään, etteikö Agentit olisi realistinen kuvatessaan tähtinäyttelijöiden mielipuolisuuden sfääreihin yltävää omahyväisyyttä. Sarja saa tuulahduksen raikasta ilmaa tuomalla esiin agenttien töistä suurimman osan tekevät avustajat. Nuoret, esihenkilöitään fiksummat assistentit tuovat koko sarjaan toisen, kiinnostavan tason. Sarjaa katsoessa on pakko ihastella sitä taitoa, jolla se tasapainoilee parodian ja realismin välillä.
• • •
Hilpeimpiin esimerkkeihin näistä kuuluvat jaksot, joissa ranskalaisnäyttelijä Jean Dujardiniä ei saada jättämään taakseen roolia parroittuneena metsäerakkona tai joissa seksisymbolina pidetty italialaistähti Monica Bellucci murehtii kyvyttömyyttään saada kunnollisia deittejä tai jaksoa, jossa perfektionistin maineessa oleva Isabelle Huppert urakoi kurvailemalla samanaikaisista kuvauksista toisiin ja ajaa samalla agenttinsa puolihulluksi logistisilla mielettömyyksillä.
• • •
Draamana viihdeteollisuudesta Agentit ei peittele bisneksen kuluttavuutta, vihamielisyyttä ja selkäänpuukotuksia. Agenteilla itsellään on oma henkilökohtainen koti- ja tunne-elämänsä, joiden draamalle mikään työssä nähty ei vedä vertoja. Sarjassa miellyttää sekin, että olkoot vain nähtävät kuuluisuudet kuinka hienoja tahansa, niin päähenkilöt pysyvät toisilleen inhimillisinä –enimmäkseen.
Agentit.
Ohjaajina mm: Antoine Garceau, Lola Doillon, Cédric Klapisch.
Käsikirjoittajina mm: Dominique Besnehard, Fanny Herrero, Julien Messemackers, Benjamin Dupas.
Rooleissa: Canille Cottin, Thibault de Montalembert, Grégory Montel, Liliane Rovère, Fanny Sidney, Nicolas Maury, Stéfi Celma, Laure Calamy, Assaad Bouab.
Neljä tuotantokautta 47-67 minuutin jaksoina.
Suoratoisto: Netflix, poistuu 21.1.2023.
