David Leanin hyvinkin yli kolmetuntinen Arabian Lawrence (1962) on elokuva, joka jää jokaisen katsomiskerran jälkeen oudosti kiehtomaan, eikä vain upeiden kuviensa ansiosta. Tässä elokuvassa on aina jotain, mikä tuntuu pakenevan yrityksiä selittää se. Tmä kirjoitus on yritykseni ymmärtää, miksi minua kiehtoo elokuva kartanpiirtäjästä, joka tulee tempaistuksi ensimmäisen maailmansodan aikaisiin kahinoihin Lähi-idässä, missä arabien kapinoidessa osmanivaltakuntaa vastaan brittiarmeija tarvitsee brittien ja arabien välisen yhteysupseerin. T.E. Lawrencen, arkeologin, kirjailijan ja sotilaan ristiriitainen hahmo askarruttaa niin itseäni kuin monia muitakin. Hänen persoonaansa ja henkilöhistoriansa palasia hyödyntävän Arabian Lawrencen päähenkilö on ihminen, jossa karisma ja kaistapäisyys yhdistyvät.
• • •
Elokuvan melankolisuus syntyy päähenkilön vieraantuneisuudesta. Lawrence ei tunne olevansa kotonaan enää missään. Vielä Arabiassa ollessaankin hän silmäilee ympäristöään kuin olisi, ellei jo jättänyt sen, niin ainakin jättämässä. Ollessaan kotimatkalla hän istuu autossa kuljetettavana melkein kuin muille kuuluva matkatavara. Pääosassa Peter O’ Toole tuo katseeseensa katastrofiuutisten valokuvissa esiintyvien uhrien katseen tyhjyyden: Sen tajuamisen, ettei elämä ei enää koskaan ole samaa. Maurice Jarren musiikki yhdistelee englantilaisen romantiikan haikeutta pompööseihin marssikatkelmiin, jotka saavat kontrastikseen orientaalisia sävyjä tavalla, joka tekee elokuvan musiikista klassikoiden klassikon. Elokuvan loppupuolella on kohtaus, jossa brittien päämajasta poistuvan Lawrencen käsipuoleen tarraa brittiupseeri, joka viikset vipattaen julistaa haluavansa puristaa Lawrencen kättä ihan vain voidakseen sanoa tehneensä sen. Lawrence suostuu kädenpuristukseen ja hänen katseensa sanoo jälkikäteen: ” Voi näitä englantilaisia ja tällaistenko luona olisi minun kotini.”
• • •
Elokuvasta ovat monet elokuvakriitikot ja -historioitsijat muotoilleet hyvinkin kiehtovia lausumia. Siteeraan tässä Peter von Baghia. ”Arabian Lawrencen suuruus perustuu mittasuhteiden paradoksille: ’suurteoksen’ sisällä on avantgardistinen, ’perverssi ja kiehtova’ (Gilbert Adair) elokuva, sen sankarillisten asetelmien keskellä epäilyksen, hulluuden elementti, imperialismin uni, joka on kuvattu aiheen mielipuolisuutta vastaavan suuruudenhullun tekniikan mittasuhteissa. Moniselitteisen kuvaelman keskipisteessä on itsetuhoinen, kalpea, vaalea, sulkeutunut, ahdistavan moraalinen, eroottisesti monineuvoinen ja perusluonteisesti selittämätön englantilainen Kristus-hahmo (Peter O’Toole).” (Peter von Bagh: Elokuvan historia, Otava 2004).
• • •
Elokuvan tuottaja Sam Spiegel kietoutuu uraltaan yhteen ohjaaja David Leanin kanssa kahden oleellisen elokuvan kohdalla: Kwai-joen silta (1954) ja Lawrence of Arabia (1962). Jälkimmäinen vaati Leanin ja Spiegelin syventymistä valmisteluihin kahdeksi vuodeksi sekä 14 kuukauden ajaksi kuvauksiin Jordaniassa, Espanjassa ja Marokossa. Urakointien päätteeksi Lean ja Spiegel lähtivät omille teilleen työskentelemättä koskaan enää yhdessä. Kutsuvaa elokuvassa on sekä sen päähenkilön että aistittavissa oleva ohjaajankin haltioituminen erämaasta, hiekasta ja auringosta. Se näkyy elokuvan kuvissa.
• • •
Koko elokuvan olemassaolo on ihme, joka todistaa sen ohjaajan, David Leanin kyvystä saada mielikuvansa toteutetuksi. Eihän tällaisessa nykyään onnistuisi juuri kukaan. Elokuvan tunnetuimpiin kuuluva näyttelijä Omar Sharif oli myöhemmin tiettävästi ällistellyt tätä sen suuntaisesti, että mahtaisiko onnistua, jos kukaan ilmoittaisi haluavansa tehdä neljätuntisen elokuvan ilman tähtiä, ilman naisnäyttelijöitä, ilman rakkaustarinaa tai toimintakohtauksia ja käyttäisi järkyttävän kasan rahaa tehdäkseen tällaisen elokuvan autiomaassa vain koska ohjaajalla on visio.
• • •
Arvostelussaan Kevin Brownlow’n teoksesta David Lean: A Biography (St. Martin’s Press, 1996) The Atlantic -lehden toimittaja Jack Beatty siteeraa elokuvaohjaaja Martin Scorsesea, joka oli eräässä American Film Instituten tilaisuudessa ylistänyt David Leania: “Hänen kuvansa pysyvät kanssani aina. Niiden voima ei ole välttämättä niiden kauneudessa. Kauneus on vain hyvää kuvaamista. Kuvien peittämä tunne on se, joka on merkinnyt minulle eniten. Se tapa, jolla David Lean saa elokuvaan tunnetta. Tapa jolla hän näyttää ihmissielun koko maiseman. Minulle se on David Leanin tuotannon todellista maantiedettä. Sen takia David Leanin elokuvassa ei ole merkityksetöntä maisemaa. Kiitos, David.” ( The Atlantic Unbound 1997, vapaa käännös AS).
• • •
Arabian Lawrence pitää otteessaan siksikin, että sitä ei voi pelkistää juoneksi, tapahtumiksi, repliikeiksi tai oikeastaan miksikään. Parhaiten siitä jäävät mieleen kuvat tai tunnelma. Kohtaukset, joita jää fiilistelemään, ovat näennäisesti tapahtumattomia ja hiljaisia. Niitä vastaavat klassisen konserttimusiikin hiljaiset osuudet. Ne antavat ympärilleen olevalle tilaa kasvaa. Arabian Lawrencen suuruuden mielikuva syntyy juuri siitä.
Arabian Lawrence
Ohjaus: David Lean.
Käsikirjoitus: Robert Bolt ja Michael Wilson.
Pääosissa: Peter O’ Toole, Alec Guinness, Anthony Quinn, Jack Hawkins, Omar Sharif, Claude Rains, Arthur Kennedy.
Kesto: 3 h 28 min.
Ikäraja: 12.
Suoratoisto: Elokuva on tulossa Yle Teemalla 30.12.2022 päivällä klo 12.00 ja samaan aikaan Areenaan. Areenassa elokuva on katsottavissa 12.1.2023 saakka. https://areena.yle.fi/1-917569
Artikkeli on stilisoitu versio 2020 julkaistusta jutusta.
