Kun kirjoitin Top Gun:Maverick -elokuvasta arvostelun Kulttuuritoimitus-julkaisulle pidin nostalgiaa elokuvan suosion ensisijaisena syynä. Tarkemmin ajatellen sekään ei ihan riitä. Menneiden muistelussa ei ole tarpeeksi voimaa nostaa elokuvaa viikossa ensi-iltansa jälkeen vuoden 2022 neljänneksi katsotuimmaksi elokuvaksi Suomessa. Tämän elokuvan kohdalla pidän yleisönsuosion selityksissä avainsanana lohtuhakuisuutta. Lohtua hakevat ensinnäkin katsojat, jotka kokevat, että pitkän ja ankaran koronatalven koettelemusten jälkeen ja sekavan maailmantilanteen keskellä on hyvinkin paikallaan mennä katsomaan elokuvaa, jossa hyvien ja pahojen rajat ovat selvät ja voittajat hyviä, hyvännäköisiä ja voitossaan ehdottomia. Suomalaiset haluavat taiteeltaan tutkitustikin viihdytystä ja lohtua, mikä kävi ilmi kun Suomen Kulttuurirahaston teettämän laajan kyselytutkimuksen mukaan taiteen tehtävistä useimmat suomalaiset pitävät arvossa viihdytyksen tai lohdun tuomista arkeen (86 %).
• • •
On vain mahdottomalta tuntuva tehtävä, sankarillisia suorituksia ja komeita kuvia huimapäisestä lentämisestä piukeisiin suorituksiin viritetyillä hävittäjillä. Lohtua hakee myös elokuvateollisuus, jolle viime vuodet pandemiaolojen eristyksineen ovat olleet synkkyyttä tulvillaan voittojen kutistuessa tai tyystin kadotessa. Perinteiset elokuvayhtiöt joutuvat tappelemaan verissä päin äkkirikastuneiden suoratoistoyhtiöiden pohjattomalta vaikuttavaa varallisuutta ja sen mukana tullutta markkina-aseman muutosta vastaan. Top Gun:Maverick on elokuvateollisuuden vastaus omiin ja yleisön murheisiin: Ottakaa tästä, katsokaa ja tuntekaa olonne hyväksi.
• • •
On lohdullista seurata draamaa jossa ainoat päämäärät ovat voitto, henkiinjäänti ja vastustajan nujertaminen. Ei turhaa syiden ja seurausten ajattelemista tai muita moninmutkaisuuksia. Lämpimimmän läikähdyksen elokuva synnyttää niiden katsojien sydänalassa, jotka muistavat edellisen Top Gunin, niin paljon se voi tuoda menneen muistoja ja mielikuvia. Elokuva hyödyntää oman historiansa hillopurkkia kauhaisemalla sieltä sen ratkaisevimman lusikallisen; Pete ”Maverick” Mitchellin oma hahmokin nojaa nostalgiaan. Hyväksymällä koulutustehtävänsä hän luottaa, että hänen oman menneisyyteensä kantaa hänet tulevaisuuteen. Se on se lohdun ja itseluottamuksen viesti, jonka yleisö elokuvasta saa.
• • •
Kyllähän hyvät fiilikset levittyvät, kun Variety-lehden mukaan Yhdysvalloissa vähintään 55 prosenttia Top Gun:Maverickinkatsojista on yli 35-vuotiaita, siis sitä ikäluokkaa joka on pisimpään arkaillut elokuvateattereihin palaamista pandemiaolojen jälkeen. Siitä puhumattakaan, että keski-ikäisiä on ylipäätään vaikea saada lähtemään kotoaan elokuvateattereihin, jotka ovat teini-ikäisten ja heidän suosimiensa supersankarielokuvien kansoittamia. Ilman elokuvaa itseään sen suosion syitä on turha arvella. Aikana, jolloin mitä ällistyttävimpiä erikoistehosteita tehdään enimmäkseen tietokoneilla, Top Gun:Maverick on tuulahdus niiltä ajoilta, milloin sankarit lensivät koneitaan itse. Elokuvan yhtenä tuottajana toimineen Tom Cruisen vaatimuksesta tuotantoryhmä pulttasi kamerat lentokoneisiin, joiden ohjaamoista tallentuivat pilottien tunnelmat kiihtyvyysvoimien heiteltävänä olemisesta. Elokuvan lentäjien näyttelijät eivät toki lentäneet koneitaan itse, mutta kyydissä olosta saatiin heidän reaktiokuvansa. Lentäjien esittäjät joutuivat kolmen kuukauden treeniin, jotta aidosti tietäisivät miltä tuntuu ohjastaa Super Hornet -koneita. Se kaikki myös näkyy elokuvasta.
• • •
Top Gun: Maverick saapui Amerikan markkinoille laajalti rummutettuna ensi-iltana, josta oli tehty kolmetuntinen erikoistapahtuma F-18-hävittäjien ylilentoineen ja elokuvatähtiä tulvivine punaisine mattoineen. Se toi maailmaan häivähdyksen entisaikojen ylenpalttisen tuhlailevaa glamouria. Siitä tuotiin heijastus elokuvan markkinointitapahtumaan Cannesin elokuvajuhlille, missä elokuva esitettiin festivaalin kilpasarjan ulkopuolisena esityksenä. Oma lukunsa on Top Gun:Maverickin tähti ja sen synnyn pääasiallinen moottori, näyttelijä Tom Cruise. Hän, jolla oli ollut muutamia elokuvarooleja ennen vuoden 1986 Top Gun – lentäjistä parhaat -elokuvaakin, saa suurimmaksi osaksi kiittää Top Gunia maailmanmaineestaan. Ilman sitä Cruisesta ei olisi tullut sitä mitä hän nykyään on.
• • •
Maailman viimeiseksi oikeaksi filmitähdeksi kutsuttu näyttelijä, jonka nimi vetää tunnettuudellaan elokuvateattereihin kaikkia ikäluokkia. Hän saa sopimuspalkkion lisäksi elokuviensa teatterituloista prosenttiosuuden, millaista ei tätä nykyä saa kukaan muu. Hän on alan termistöllä ”bankable”, tähti, jonka saaminen mukaan takaa elokuvalle todennäköiset vähimmäistulot. Cruise, josta on julkisine yksityiselämineen tullut persoona, jonka kaikki luulevat tuntevansa, on tunnettu halustaan kontrolloida elämäänsä, elokuviaan ja julkisuuttaan. Hän on pidättäytynyt järjestelmällisesti supersankarileffojen, suoratoistoyhtiöiden ja ylipäätään tv-tähteyden houkutuksista. Hän tahtoo olla elokuvateattereissa esitettävien elokuvien tähti. Se korostaa Cruisen julkikuvaa ainutlaatuisuutena, jollaisia ei enää ehkä tule. Jollain tapaa sen voi rinnastaa siihen hetkeen Top Gun:Maverick -elokuvassa, jolloin hänen esittämänsä koelentäjä Pete Mitchell saa kuulla olevansa kuolevaa lajia, viimeisiä ihmisiä koelentäjänä siihen aikaan, kun numerouskovaiset upseerit heittäisivät ihmiset pois droonien tieltä. Kaikki tämä luo sekä Cruiselle että Maverickin hahmolle auringonlaskuun ratsastavan viimeisen cowboyn hohteen.