Top Gun, jonka ensi-illasta tulee 36 vuotta, on yksi aikansa katsotuimpia ja vaikutusvaltaisimpia elokuvia. Vaikutusvaltaa sillä oli katsojiinsa, etenkin amerikkalaisiin, sillä elokuva tiettävästi kohotti Yhdysvaltain laivastoon ja eritoten laivaston lentäjiksi värväytyvien määrää. Toinen ulottuvuus elokuvan vaikutusta on esteettinen. Ohjaaja Tony Scottilla oli elokuvaohjaajaksi ryhtymistään jo ura menestyneenä mainosten ohjaajana. Niistä kulttuurihistoriallisesti kiintoisin on Scottin Saabille tekemä automainos, jossa nähdään Saab 900 Turbo ajamassa kilpaa lentokoneen kanssa.Top Gun on käyttänyt pohja-aineistonaan Ehud Yonayn 1983 California Magazinelle kirjoittamaa juttua Top Guns. Simpson ja Bruckheimer tunnistivat jutussa elokuvan ainekset. Automainoksen väitetään olleen syy siihen miksi tuottajat Don Simpson ja Jerry Bruckheimer tarjosivat Top Gunia ohjattavaksi Scottille. Bruckheimer ymmärsi, että pohjimmiltaan melko vähäaineksinen, suhteellisen pienen, tuotantokuluiltaan silloisen 15 miljoonan dollarin budjetin elokuva tarvitsisi kipeästi työntöapua tyrmäävän upeista kuvista.
• • •
Bruckheimer valitsi Top Gun kuvaajaksi Jeffrey L. Kimballin, jolla oli paljon kokemusta mainoskuvauksista ja kokemusta Paul Schraderin Cat People -elokuvan (1982) kuvausryhmästä. The American Cinematographer -lehden taannoisessa haastattelussa Kimball on kertonut, miten hän ja Scott olivat mainoksia kuvatessaan pitäneet hauskaa tehdessään kokeiluja värillisillä suotimilla ja saaneet aikaan kuvia oudonvärisistä taivaista ja vääristyneestä tosimaailmasta. ” Olimme haalineet isot kokoelmat värisuotimia ja kameran kanssa käytettäviä lasilevyjä, kokeilimme mitä vain etsiessämme uutta erilaista lookia.
• • •
Sillä uudella, tuoreella visuaalisella ilmeellä Top Gun tyrmäsi katsojansa jo elokuvan alussa. Alkupuolella on näky savun kaltaisten sumupilvien verhoamasta lentotukialuksen kannesta ja oranssin-pinkinkarvaisena kajastava horisontti. Lentotukialuksen kannella kenttähenkilökunta juoksentelee, viittoilee ja elehtii kuin oudossa, balettia muistuttavassa rituaalissa, taustalta hitaasti pintaan nouseva musiikki on tämän rituaalin liturginen osuus. Tällä kaikella katsoja hiljennetään katsomaan elokuvaa kuin jumalaista ilmestystä kirkossa, halukkaasti ja koko ajan enemmän ja isompia kuvia silmiensä ahmittavaksi toivoen. Muutenkin elokuva on yhtä ahmimisen estetiikkaa, kuinka muuten voisi ollakaan elokuvassa, jonka päähenkilöt ovat elämälle, maineelle ja menestykselle ahneita nuoria miehiä, joita motivoi sammumaton kilpailuvietti ja voittamisen halu.
• • •
Eihän Top Gunia nyt katsoessa voi olla hymyilemättä joillekin asioille. Leffa tulvii kohtauksia, joissa Maverick ja hänen lentäjäkaverinsa Goose (Anthony Edwards) hymyilevät toisilleen lempeästi kuin Tolkienin sormustrilogiafilmatisoinnin hobitit Sam ja Frodo pelastuttuaan taas kerran örkeiltä. Maskuliinisuuden spektaakkeli, sitä tämä elokuva on, ja sen ääniraidalla pauhaa 1980-luvun fallisen symboliikan soundi. Sankariin samaistuvan yleisön toiveiden toteutumana Top Gun on parasta mitä Cruise saattoi osakseen toivoa, niin oleellinen osa se on hänen tähtikuvansa rakentumista. Potenssin ja pystyvyyden fantasiana Top Gun toimii monin tavoin tehokkaasti. Jopa pettymyksen ja surun tunteet, joita Maverick hautoo Goose-kaverinsa kuoltua elokuva värvää käyttöönsä osaksi sankarin oletettua kasvamista paremmaksi voittajaksi.
• • •
Entertainment Weeklyn elokuvakriitikko Chris Nashawaty totesi 11 vuoden takaisessa jutussaan vuoden 1986 Top Gunista leffan olevan musteläikkätesti tunteistamme 1980-luvun elokuvia kohtaan. Top Gunissa näemme saagan Tom Cruisen leveilevästä lentäjäpoika Maverickista rakastumassa korviaan myöten ja tekemässä hullunrohkeita liikkeitä Grumman F-14 -koneellaan. Eipä se ollut enempää kuin tyypillisesti Reaganin ajan päällekäyvä hittielokuva. Nashawatyn kiinnostavin huomio on se, että kaikesta ulkoisesta komeudestaan huolimatta Top Gun jätti jälkeensä tunnelmat lopun alusta. Voi ajatella niin, että vain ja ainoastaan siloitelluista, sieluttoman toimivista leffoista voi siitä lähin tulla menestyselokuvia. Muunlaisilla ei ole enää asiaa elokuvateatteriin. Niinhän siinä kävi, että vaikka elokuvan ohjaaja Tony Scott ja toinen tuottaja Don Simpson kuolivat, niin henkiin jäänyt tuottaja Jerry Bruckheimer on se, jonka näpit ovat siitä lähin olleet liki kaikissa viime vuosikymmenien menestyneimmissä viihdetuotteissa.
• • •
Top Gun näyttää myös sen, että joka kerta kun elokuvassa tulee tilanne, joka vaatisi Cruiselta oikeaa näyttelemistä – hän turvautuu patenttiratkaisuunsa: hän hymyilee enemmän ja hän hymyilee kovempaa. Top Gun toimii erityisen hyvin silloin kun lentävät aselavetit ovat taivaalla, mutta ihmisten ollessa maan pinnalla, mikään ei toimi. Voin hyvin uskoa Tom Cruisea, joka eräässä haastattelussa kertoi, että tuottajat Simpson ja Bruckheimer olivat suunnitelleet elokuvan niin tarkkaan, että kaikki kuvattu materiaali päätyi valmiiseen elokuvaan, eikä ylimääräistä materiaalia olisi ollut. Cruisen mukaan Simpson ja Bruckheimer olivat jo kuvausten alkaessa päättäneet, millaisen elokuvan haluaisivat. Sen he taisivat myös saada.
Top Gun – lentäjistä parhaat.
Ohjaus: Tony Scott.
Käsikirjoitus: Jim Cash, Jack Epps jr. ja Warren Skaaren Ehud Yonayn alkuperäisartikkelista.
Pääosissa: Tom Cruise, Kelly McGillis, Val Kilmer, Anthony Edwards, Tom Skerritt.
Kesto: 1 h 50 min.
Ikäraja: 14.
Alkuperäisensi-ilta: 1.8. 1986.
Ensimmäinen, vuoden 1986 Top Gun on nähtävissä kesällä Kansallisen audiovisuaalisen arkiston, Kavin Tom Cruise -sarjan juhlaesityksenä 70 mm esityskopiona Helsingissä, Oodissa Kino Reginassa 3. 7. ja 9.7.
Ensimmäisen Top Gunin jatko-osaksi tehty Top Gun: Maverick saapuu elokuvateattereihin 26.5.2022.
