Oli aika, jolloin tätä nykyä globaalisti tunnetuimmalle elokuvatähdelle Tom Cruiselle naureskeltiin hänen hymynsä takia, koska hänen katsottiin näyttelijänä turvautuvan hymyilemiseen turhankin paljon. Kun olisi pitänyt näytellä niin Cruisen nähtiin hymyilevän ja hymyilevän vielä kovempaa. Elokuvat menestyivät, miten menestyivät. Sitten tapahtui jotain. Cruisen virne laantui ja hänen elokuviinsa tuli kohtauksia, joissa hän juoksi. Tiedättehän: Tom Cruise pistelee jalkaa jalan eteen käsivarret jäykkinä sormenpäät reikiä ilmaan puhkoen jalat vähän vaappuen. Mitä enemmän Cruise elokuvissaan juoksi, sitä paremmaksi hän siinä tuli ja hänestä itsestään tuli planeetan menestynein Hollywood-tähti.

• • •

Miksi Tom Cruise juoksee? Eräiden väitteiden mukaan hänen esittämänsä hahmo juoksee aina, likimain joka elokuvassa, ja onpa asiassa teoretisoitu sellaistakin, että Cruisen elokuvien taloudellisen menestyksen ja hänen hahmonsa juoksemisen välillä olisi syy-seuraus -suhde. Asia on niin tunnettu, että siitä on tullut jopa internet-meemi. Juokseminen Cruise-leffoissa alkoi jo 1980-luvulla; Sitä nähtiin Coppolan ohjaamassa Outsidersissa (1983). Sen jälkeen muun muassa All the Right Moves ja Risky Business pohjustivat Cruisen juoksemista menestykseen, jota muovasivat Rain Man, The Firm, Top Gun ja Vanilla Sky.

Cruisen uralla Steven Spielbergin ohjaama Minority Report (2002) on se harvinainen elokuva, jossa Cruise itse on jahdattavana, pakoonjuoksijana jonka pako saa syvästi henkilökohtaisen painajaisen piirteitä hänen kasvokuvansa tullessa heijastetuksi etsintäkuulutuksena pitkin kotikaupunkia. Yhtäjaksoisin juoksukohtausten elokuvasarja on Mission: Impossible-elokuvissa, joista jokaisessa Cruisella on ollut juoksukohtaus, niin uusimmassakin. Kaikesta juoksemisestaan huolimatta Cruise ei ikinä näytä pääsevän maaliin – voisi aivan luulla, että hän juoksee koko ajan paikallaan etenemättä lainkaan. Se on perfektionistin osa.

• • •

Juuri paikallaan pysyminen luonnehtii koko Mission: Impossible -elokuvasarjaa, jonka liki jokaisessa osassa agentti Ethan Huntin täytyy taistella omiensa puolelta uhkaavaa nimetöntä tai salanimeä käyttävää holtittomaksi päätynyttä toista agenttia tai johtajaa vastaan. Mission: Impossible   – Fallout on tismalleen samaa taas kerran. Maailmanrauhaa uhkaa edelliselokuvasta henkiin jäänyt karvanaamainen ammattianarkisti ja kokoaikainen kaaoksenkylväjä Solomon Lane (Sean Harris), jonka julkilausuttu päämäärä kuulostaa samalta kuin vapaan maailman voimakkaimman valtion nykyisen presidentin: eli nykyisen maailmanjärjestyksen kumoaminen.  Asiasta on turha etsiä sen syvällisempää poliittista viestiä. Kyse on vain yhdestä niistä tavoista, joilla valtavirtaelokuva tekee itseään tykö yleisölle; Se imaisee julkisesta keskustelusta joitain pikku yksityiskohtia, muokkaa ne mieleisikseen ja syöttää ne keskusteluun takaisin kunhan lopputuloksella myydään tarpeeksi pääsylippuja.

• • •

Mission: Impossible   – Fallout vie Cruisen Lontooseen juoksemaan pitkin katonharjoja ja sieltä vielä sprintille St. Paulin katedraaliin kesken hautajaisseremonian. Elokuvien Cruise juoksee elämänsä naisen tai ehdottomasti kiinniotettavan roiston perässä tai sitten tavoittelun kohteena on tapaaminen esimiehen tai muun auktoriteetin kanssa. Viime kädessä kyse on päämäärien saavuttamisesta ja koska Cruise on tunnetusti perfektionisti, niin pohjimmiltaan juoksemisessa on kyse onnistumisesta ja koska Cruise mitä ilmeisimmin vihaa häviämistä niin paljon, jopa symbolisestikin niin, ettei varmaankaan ikinä tahdo esittää elokuvissaan ihmistä, joka millään tasolla häviää saati että joutuisi vielä tappionsa myöntämään.

• • •

22 vuotta sitten USA Today-lehden sisarjulkaisussa USA Weekendissä julkaistun jutun mukaan “Tom Cruise on ihminen, joka 19-vuotiaana, lapsuuden lukihäiriön voitettuaan suunnitteli teini-idolin, vetonaulan, kunnioitetun näyttelijän, ohjaajan, isän ja tuottajan uraa. Hänen menestyksensä ei pohjaudu siihen, että hän olisi niin paljon parempi kuin muut: hän ei ole niinkään ansainnut menestystään kuin halunnut sitä. Hän tietää mitä haluaa ja haluaa sitä niin lujasti, ettei mikään estä häntä saamasta sitä.”

On selvää, että Cruisen koko ura on hänen tahdonvoimansa monumentti ja sitä kuvastamaan juokseminen sopii paremmin kuin hyvin, sillä onhan niin että juoksija pysyy vauhdissa vain niin kauan kuin on päättänyt juosta.

 

 

 

 

 

Jaa:Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone