On pakko tunnustaa, että odotin lehdistönäytöstä malttamattomana kuin vanhaa ystäväänsä ensi kertaa vuosiin tapaava ihminen. Edellinen kerta kun näin pitkän elokuvan elokuvateatterissa oli, kun näin Klaus Härön parhaimmistoon kuuluvan Elämää kuoleman jälkeen -elokuvan lehdistönäytöksen. Siitä eteenpäin maaliskuusta lähtien elokuvia oli katsottava tv-esityksinä, dvd-levyltä, suoratoistona tv-ruudulta tai läppärin näytöltä. Tuskin liioittelen, kun sanon, että kokemus tuntui jotenkin kutistetulta, eikä pelkästään pienemmän kuvakoon, takia vaan myös vaatimattomamman ja vähemmän sävykkään äänen vuoksi sekä myös elokuvateatterin tarjoaman laajemman tilantunnun vuoksi. Se, että teatterisalissa katto on kotioloja korkeammalla ja seinät etäämpänä tuo elokuvan katsomiseen jollain määrittelemättömällä tavalla kohotettua pyhättömäistä tunnelmaa. Ei ole ihme, että ohjaaja Jouko Aaltonen taannoin nimesi elokuvateatterit tunteiden temppeleiksi samannimisessä dokumenttielokuvassaan. Se ensimmäinen poikkeustilan päättyessä elokuvateatterissa näkemäni elokuva oli oli Aino ja Alvar Aallosta kertova Virpi Suutarin ohjaama dokumenttielokuva Aalto. Sen katsominen tuntui hyvältä, koska se avaa näkymän hengen suuruuteen ja siihen, miten maailmaa muutetaan ihmisystävällisemmäksi paikaksi arkkitehtuurilla.  Elokuva tekee kuvilla monet ylen monumentaalisina pidetyt tilat eläviksi ja jotenkin ihmisen kokoisiksi. Aalto-elokuva tulee teattereihin vasta syyskuun alussa.

• • •

Entäpä nyt, kun elokuvateattereita availlaan käytännössä kesäkuun lopulla ja koko heinäkuun ajan, mitä katsottavaa siellä olisi?  Suomen suurimman elokuvateatteriketjun Finnkinon teattereissa on ikään kuin sisäänheittotuotteina nähtävillä muutamia vanhoja yleisönsuosikkeja, kuten Star Wars: Episodi V – Imperiumin vastaisku, josta alkuperäisen Tähtien sota-trilogian luoja George Lucas tuunasi special editioniksi kutsutun version, jossa on digiteknologialla toteutettuja muutoksia alkuperäiseen, vuoden 1980 elokuvaan verrattuna. Lucas on muutenkin ottanut elämäntehtäväkseen viilailla ja hioa elokuvasarjaansa nykyisen teknologian antamin mahdollisuuksin, kunnes se ehkä joskus häntä itseään tyydyttää. Myös viimevuotinen Star Wars -elokuva The Rise of Skywalker on tuotu uusintaesityksiin. Joissain pääkaupunkiseudun teattereissa on nähtävissä myös kolmen vuoden takainen brittiläinen evakuointikuvaus Dunkirk.

  • • •

Dunkirk toimii hienosti näyttämässä elokuvateatterielokuvan mahdollisuuksia esitysmuotona, sillä iso valkokangas antaa Dunkirkin kuville tilaa hengittää. Koronapandemian ja poikkeustilan jalkoihin jääneitä viime kevättalven ensi-iltoja on niitäkin tuotu teattereihin nyt, jotta yleisöllä olisi mahdollisuus ne nähdä. Kotimainen karvalakkikomedia Se mieletön remppa houkutellee niitä, jotka eivät saa Sami Hedbergistä kylläkseen, vaikka hän esittääkin elokuvassa kuutta roolia. Antti J. Jokisen Schjerfbeck-kuvauksella Helene voi viihdyttää itseään, mikäli tavisten remonttikuvaus tuntuu liian karkealta. Uusia kotimaisia elokuvia tulee teattereihin elokuussa peräti neljä. Upeimmasta päästä on Ulla Heikkilän esikoiselokuva, rippileirikuvaus Eden, mutta vasta 7.8. Kesän isoja yleisöelokuvia on ainakin keltaisista pikkuolioista kertovan animaatioelokuvasarja Kätyreiden viimeisin osa Kätyrit: Grun tarina. Se tulee teattereihin heinäkuun 2. päivänä. 10. heinäkuuta teattereihin on tulossa psykologiseksi trilleriksi mainittu Rattiraivo, jossa Caren Pistoriuksen esittämä yksinhuoltajaäiti sattuu käyttämään autonsa torvea väärällä hetkellä. Russell Crowen esittämällä mieshenkilöllä on ollut ilmeisen huono päivä, ja auton tööttäys kilauttaa hänet vanhatestamentilliseen raivoon.

• • •

Trailerin perusteella Rattiraivosta tulee etsimättä mieleen vastikään kuolleen Joel Schumacherin Rankka päivä (1993), missä Michael Douglasin esittämä mieshenkilö raivosi kohtaloaan, kulutusyhteiskunnan alentavuutta ja noin yleensä maailmanmenoa vastaan. Vielä ei ole tiedossa onko Rattiraivo ensimmäinen toksisen maskuliinisuuden suuri elokuvallinen metafora. Kesän ennakkoon rummutetuimpia ensi-iltaelokuvia on Christopher Nolanin ohjaama Tenet, jonka sisältöä on varjeltu kuin sotasalaisuuksia. Niukkojen ennakkotietojen perusteella voi päätellä, että elokuva yhdistelee tieteisaihetta toiminnallisuuteen. Heinäkuun lopulla, 31.7. paljastuu millaisia mieltä nyrjäyttäviä kuvia ja ideoita Nolan on taas kehitellyt.

• • •

Vaikka elokuvateatterit hiljalleen avautuvat suoratoistoyhtiöiden tarjoamat mahdollisuudet elokuvien katsomiseen säilyvät varteenotettavana täydentävänä mahdollisuutena silloin, kun syystä tai toisesta tahtoo tietyn tekijän töitä nähdä kenties vähän pidemmältä ajalta, tai vähän vanhempia teoksia kuin se viimeisin teattereihin päätynyt. Egyptin suurista ohjaajista tunnetuimpiin kuuluvan Youssef Chahinen varhaistuotantoa on jonkin verran tiettävästi tarjolla Netflixissä. Nyt kun kinofilmientusiastien lujimpana pidetyssä linnakkeessa, cinéfilian nimiin vuosikaudet vannoneessa Filmihullu-lehdessäkin suunnitellaan numeroa internetin elokuvatarjonnasta, on todettava, että aika on tosiaan muuttunut.