Perry Masonista kertovalla vanhalla tv-sarjalla (1957-1966) on – ansaitusti tai ansaitsematta – maine kaavamaisena pitkäpiimäisten jorinoiden oikeussalidraamana. Vanhan sarjan suomenkielinen nimi Perry Mason yllättää saattoi hyvinkin kääntyä sen pilkkanimeksi, sillä sarjan tarinat olivat tiettävästi varsin usein toisteisia juttuja siitä, miten Raymond Burrin esittämä sankarillinen lakimies Perry Mason otti asiakseen ajaa toivottoman syylliseltä näyttävän syyttömän puolustusta oikeusjutussa, marssitti esiin toinen toistaan vaikeammin saavutettavia todistajia ja onnistui jutussaan aivan viime hetkellä. Sarja oli viihdeteollisuuden yrityksiä pitää yllä joten kuten menestyvää liiketoimintaa vanhojen elokuvastudioiden huojuessa television tultua ja vietyä katsojat.
• • •
Perry Masonin hahmolla on pitkät juuret dekkarikirjallisuudessa: kovaksikeitettyjen dekkareiden tuotteliaimpiin ja kaupallisesti menestyvimpiin kuuluva pulp-kirjailija Erle Stanley Gardner julkaisi 51 Perry Mason -romaania jo ennen kuin tv-sarja edes alkoi. Kaikkiaan Perry Mason -kirjoja ilmestyi 82. 1950-luvun tv-sarjaa tehtiin miedontamalla alkuperäisromaanien karheutta lapsiperheillekin sopivaksi katsottavaksi. Kiertelevää elämää viettänyt kirjailija Gardner tiettävästi toimi jossain elämänsä vaiheessa itseoppineena asianajajana, aivan kuten hänen tunnetuin kirjallinen sankarinsakin. Ensimmäisissä Perry Mason -romaaneissa sankari oli pulp-kirjallisuudelle ominaisesti kovapintainen yksityisetsivä. Juuri tämän hahmon suuntaan Perry Masonia on muokattu HBO:n uudessa minisarjassa, jopa niin voimakkaasti, että ärräpäät sinkoilevat HBO-sarjallekin huomattavan usein. Päähenkilö työskentelee tutkijana, joka yksityisetsivän tavoin selvittää asiakkaiden tapauksiin liittyviä kiemuroita. Masonin työnantaja on iäkkään juristin, E. B. Jonathanin (roolissaan vanhan kansan säällisenä juristina viihtyvä John Lithgow) lakiasiaintoimisto.
• • •
8-osainen minisarja koostuu yhden tapauksen, lapsenkaappauksen ja siihen liittyvien murhien selvittelystä. Ilmeisen vähävaraisen perheen ainoa lapsi on siepattu ja tapettu. Tapaus kääntyy jossain vaiheessa löyhämoraaliselta vaikuttavan äidin syyttämiseksi. Sarjassa tapauksen oikeuskäsittelyn aikana viimeistään käy selväksi, että niin paljon kuin tämä versio Perry Masonista on yrittänyt löytää sankariinsa uutta henkeä ja näkökulmaa, niin ilmaisultaan sarja on toivottoman vanhanaikaista tunteita manipuloivaa lähikuvien ja monologien rytmittelyä. Salaliittoteoretisointi liikuskelee tunnelmiltaan lähellä Roman Polanskin Chinatown-elokuvaa (1974). Rahalla, maalla ja vallalla on nytkin kytköksensä.
• • •
Sarja hyödyntää tapahtuma-aikansa, 1930-luvun alun, synnyttämät mahdollisuudet. Sarjassa muistetaan Los Angelesin kaupungin paikallishistoriaa. Yksi tapauksen keskeisiä tapahtumapaikkoja on ”maailman lyhyimmäksi rautatieksi” joskus mainittu Angel’s Flight -funikulaari. Ajankohtaa leimaava New Yorkin pörssiromahduksen jälkeinen lama ja työttömyys, jotka näkyvät sarjassa pula-ajan köyhyytenä, jota on tuotu esiin niin voimallisesti, että vähempikin riittäisi. Los Angelesilla meni kuitenkin hyvin; vuoden 1932 olympialaiset olivat tulossa, mikä toi kaupunkiin taloudellista vipinää, öljy- ja elokuvateollisuus tahkosivat isoja voittoja, amerikkalaisuudesta kertova yksityiskohta on, että isoimmalta showlta koko kaupungissa vaikuttaa uskonto.
• • •
Saarnaajanainen, sister Alice (Orphan Black– sarjan Tatiana Maslany) villitsee kansanjoukkoja ”Säteilevän herran kirkko” -uskonlahkon herätyskokouksissa puhuen kielillä, yritellen henkiparannustakin. Kokouksissa istuu Hollywood-pomoja eturivissä hymyilemässä leveästi. He kyllä tunnistavat huijarin sellaisen nähdessään. Perry Mason -sarjan paikalliskulttuurisia kytköksiä on sekin, että Los Angelesin kaupunkia sellaisessa muodottomaksi levinneen megalopoliksen mielessä kuin me sen nykyään tunnemme, ei ole vielä olemassakaan. Ainoa lentokenttä, joka nähdään, on pieni, pölisevä heinäpelto, jolle laskeutuu muutamia pienkoneita päivässä. Perry Masonin itsensä hahmo on sarjan alussa vielä alkutekijöissään. Hänelle annetaan historia ja menneisyys pienen perheyrityksen, paikallismeijerin omistajan poikana, joka on joutunut jäämään asumaan autioituneen maitotilan rapistuviin rakennuksiin. Entisellä kotitilalla häntä ei odota kuin paljon pölyä, karhulaskuja ja muisto suuttuneesta ex-vaimosta. Pieni vilunkikaan ei ole tälle Masonille vierasta: hän saattaa yrittää pikku kiristystäkin kassatilanteensa tervehdyttämiseksi. Tilaisuuden saatuaan hän uskottelee erään filmiyhtiön johtajalle omistavansa salaseksikuvia yhtiön nousevasta tähtösestä.
• • •
Mutta kiristysyrityksen käy miten käy, sillä vanhana maantierosvona filmiyhtiön johtaja tietää miten hoidella kiristäjät. Tämä Perry Mason -sarja on tehty aikuisille, kuten HBO-yhtiön sarjoilla on tapana olla. Seksiä, väkivaltaa ja karkeuksia ei kaihdeta. Masonilla itselläänkin on seksistä ja viinanjuonnista käyttövoimansa saava suhde Veronica Falcónin esittämän meksikolaissyntyisen naislentäjä Lupen kanssa. Lupella on aggressiiviset sänkytavat ja himo mescaliin. Masonin esittäjä Matthew Rhys löi itsensä läpi The Americans-sarjan amerikkalaista matkatoimistovirkailijaa esittävänä KGB-agenttina. Eksyneen koiran naamoineen Rhys sopii Perry Masonin rooliin mainiosti. Sarjassa on melko paljon suhteellisen vähän nähtyjä näyttelijöitä. Se tulee muuttumaan, sillä sivuosissa ahertavat lahjomattomana mustana katupoliisina Chris Chalk ja losangelesilaisessa lakiasiaintoimistossa sihteeri-osakas Della Streetinä puurtava Juliet Rylance ja kylmäsilmäisen tappajan hyytävän roolin tekevä Andrew Howard, he tekevät sellaisen vaikutuksen että heitä tullaan näkemään lähivuosien elokuvissa ja tv-sarjoissa useammankin kerran.
- • •
Kieltolakisarja Boardwalk Empiressa päähenkilö Nucky Thompsonin Elias-pikkuveljenä nähty Shea Wigham vetää Perry Masonissa osansa Perry Masonin taustaselvityksiä ja varjostushommia tekevänä työtoverina Pete Stricklandina tasaisen luotettavasti. Erityisen jännittäviä 8-osaisen minisarjan jaksoista ei ole yksikään. Koko sarjan tekemisessä suurimmat paukut näyttää pannun epookin, tyylin ja tunnelman luomiseen, siinä mielessä se vaikuttaa aivan samanlaiselta kuin brittiläinen ITV:n tuottama Hercule Poirot -sarja, jota tuskin kukaan katsoo rikosmysteerinä tai jännityksen vuoksi, koska loputtomasti uusittavia Poirot-jaksoja katsellaan vain, jotta voitaisiin ihastella 1930-luvun art deco – sisustuksia, – arkkitehtuuria tai -muotia. Perry Mason tarjoaa – muutettavat muuttaen – samaa, mutta se tuo ihastelun kohteiksi vanhat amerikkalaiset autot, vaatteet ja koristeellisesti kurjan köyhyyden, jotta oletettu keskiluokkainen katsoja voi onnitella itseään siitä, ettei ole päätynyt yhtä kurjaan jamaan.
Suoratoistossa: Perry Mason alkaa HBO:lla maanantaina 22.6.
