Tv-sarja Babylon Berlinin kolmatta mahdollisesti syksyllä 2020 Suomessa nähtävää tuotantokautta odotellessa voi jo nyt lukea sen kirjan johon kauden juoni pohjautuu. Babylon Berlinissä juoni ei juurikaan tunnu pääasialta, sillä huomio kiinnittyy eniten ilmapiiriin, epookkiin, aikakauden yksityiskohtiin, luotuun maailmaan eli siihen kaikkeen mikä saa liki sadan vuoden takaiset ihmiset ja tapahtumat tuntumaan eläviltä. Tv-sarjassa se kaikki on tuntunut erityisen asiantuntevasti ja uskottavasti toteutetulta. Tv-sarjan ja siihen investoidun rahamäärän ja ammattitaidon saatua päähuomion on voinut jäädä huomaamatta miten suurimman työn on itse asiassa tehnyt kirjailija Volker Kutscher, jonka romaaneihin tv-sarja pohjautuu.
• • •
Romaanisarjan toisessa suomennetussa osassa Mykkä kuolema tapahtumat alkavat helmikuussa 1930, jolloin komisario Gereon Rath kärvistelee kiinnostavien tapausten puutteessa Berliinin poliisin murharyhmän johtajan ylikomisario Böhmin rohmutessa mielenkiintoisimmat tapaukset joko itselleen tai suosikeilleen. Rath pääsee kuitenkin tonkimaan tapausta jossa suuri mykkäfilmitähti Betty Winter on kuollut uuden äänielokuvan kuvauksissa valonheittimen pudottua hänen päälleen. Rath löytää kuvauspaikalta jälkiä jotka hänen mielestään viittaavat murhaan ja kun muitakin mykkäfilmin tähtikaunottaria katoilee löytyäkseen kuolleina alkaa Rath uumoilla sarjamurhaajan olevan liikkeellä.
• • •
Mykkä kuolema on melkoista tyhjäkäyntiä. Se on pitkälti kerran keksityn universumin käyttöä ja juoni on ikävimmillään velttoa löntystelyä, mutta parhailla hetkillään romaanin juoni saa hienosti puhtia historiallis-yhteiskunnallisen tilanteen juonelle elimellisesti tarjoamasta kasvualustasta. ”Horst Wesselin maahanpanijaisten jälkimainingit teettivät poliisilla edelleen töitä. Lähestulkoon jokaisessa työläiskorttelissa velloivat tappelut punaisen ja ruskean työväen välillä.” Mykässä kuolemassa on teollisuusaikakauden luonteeseen mainiosti sopivia lauseita Fordin Berliinin tehtaasta:
”Mutta tällä työllä ei ollut tulevaisuutta, niin houkutteleva kuin palkka saattoi ollakin. Tämä täällä oli tilapäisratkaisu, ei mikään oikea autotehdas. Pelkkä kokoonpanohalli varastossa, jolle ei ollut löytynyt muuta vuokralaista. Ei ihmekään, että Ford halusi muuttaa.”
Tällaiset huomiot tehdastyön tulevaisuudesta ja työttömyyden odotettavasta kasvusta ovat mahdollisesta anakronistisuudestaan huolimatta tarpeellisia, koska ne sekä pohjustavat Saksan 1930-luvun natsismin kasvualustaa että antavat toisen näkökulman tehdastyöhön, jota vanhempiemme sukupolvi uskoi ikuiseksi.
• • •
Gereon Rath välttelee järjestelmällisyyttä, koska se on hänestä sisällötöntä puurtamista, jähmeästi etenevää ja yksitoikkoista. Hänestä on hauskempaa sooloilla villisti vailla valvontaa. Hän rakastaa toheltamista omin päin. Päädyttyään poliisitarkastaja Gennatin ja ylikomisario Böhmin nuhdeltavaksi komisario Gereon Rath joutuu tiukan silmälläpidon kohteeksi. Rathin arkkiviholliseksi Berliinin poliisin murharyhmän sisällä ankkuroituvan ylikomisario Böhmin ja komisario Rathin erot käyvät romaanin aikana selvemmiksi ja jyrkemmiksi. Rath tykkää improvisoida, Böhm ei: ”Meidän sarkaamme ovat tosiseikat, ei epämääräinen luulottelu”, marisi Böhm. Mykässä kuolemassa taustoitetaan lisää Rathin vaikeaa suhdetta vanhempiinsa, lapsuudenkotiinsa ja kotikaupunkiinsa Kölniin sekä siihen kuolemantapaukseen joka sai Rathin etsiytymään Berliiniin, kuin maanpakoon. Vaikka asiaa kosketeltiin lyhyesti Babylon Berlin-romaanissakin, niin nyt siihen piirtyy ääriviivoja enemmän varjostusta.
• • •
Hiukan puisevaa komisariota kiehtovampia ovat kuvaukset silloisesta saksalaisesta elokuvateollisuudesta, joka oli taiteelliselta ja tekniseltä tasoltaan monin paikoin Hollywoodia edellä. Kutscher on tutkinut elokuvahistoriaa mikä näkyy yksityiskohdista kuten maininnassa äänielokuvan tuloon liittyneestä patenttisodasta missä amerikkalainen Warner-konserni sai pääsyn Saksan markkinoille. Romaani on elokuvaviitteitä bongailevien keräilijöiden aarreaitta. Erään romaanihenkilön huomautus on kuin meidän ajaltamme: ”Mitä jos äänifilmi onkin vain muodin oikku, jonka perään kaikki nyt ryntäilevät, mutta hetken päästä se jo unohtuu, kuka sen tietää?” Juuri näin voisi kuvitella digitaalisuuteen ja 3D-intoiluun skeptisesti suhtautuvien cinefiilien puhuvan.
• • •
Mykän kuoleman murhaaja on melkoisen ainutlaatuinen hahmo. Riittäköön hänestä maininta taiteen puhtaudelle fanaattisesti omistautuneena cinefiilinä, jonka vaikuttimia saattaa pitää ennakointina tulevaisuudesta eli vuoden 1960 elokuvahistoriallisesti merkittävimmästä kauhuelokuvasta. Jo romaanin nimenkin Mykkä kuolema voi nähdä viitteenä Fritz Langin elokuvaan Der müde Tod (Väsynyt kuolema, 1921). Romaanin juonessa keskeistä osaa esittävä kuvitteellinen Lemmenjylyä-elokuva vaikuttaa sekin Fritz Lang -tyyppiseltä teelmältä, ehkäpä Nibelungen 1: Siegfriedin kuolema (1924) voisi tulla mieleen tarinasta, jossa kreivi Thorwald eli ukkosenjumala Thor rakastuu maiseen neitoon.
Volker Kutscher: Mykkä kuolema. Bazar 2019, suom. Veera Kaski. 669 s.
