Ohjaaja Tom Tykwer on ilmeisen tietoinen 1920- ja 1930-lukujen Hollywood-elokuvien ja niiden parhaiden tekijöiden – jotka olivat kaikki saksalaisia emigrantteja –   Ernst Lubitschin, Fritz Langin, F. W. Murnaun, Henry Kosterin,Billy Wilderin ja Carl Mayerin töistä ja niiden urbaanin henkevästä ilmapiiristä. Babylon Berlin-sarjassa se heijastuu siitä suvereeniudesta jolla sekä sarjan ihmiset että sen tekijät ottavat haltuun 1920-luvun kaupunkilaisen elämäntavan. Yksi sarja tunnelmaan vaikuttavimmista tekijöistä on kuvattujen ihmisten epävakaus; Melkein kuka tahansa voi sanoa olevansa mitä ja kuka vain ja  se voi tai ei voi pitää paikkaansa. Paras esimerkki on naishenkilö  joka antaa ymmärtää olevansa ruhtinatar Sorokin. Öisin tai päivisinkin silloin kun se hänelle sopii, hän sonnustautuu viiksiin ja miehen asuun ja villitsee juhlakansaa androgyyninä laulaja Nikorosina. Neuvostoliiton suurlähetystössä asioidessaan sama henkilö antaa surutta ilmi rakastajansa Alexei Kardakovin (Ivan Shvedoff) trotskilaisena.

• • •

Erinomaisen upea on ensimmäisen kauden toisen jakson pitkä kohtaus, jossa rinnastetaan neljä tapahtumakulkua eri suunnilla, mutta samassa kaupungissa ja tarinassa; Moka Eftin tanssilattialla kuin viimeistä päivää jazzin tahtiin joraava yleisö, Charlotte Ritterin sivutyö Moka Eftin prostituoituna/dominana, Sorokin/Nikorosin mietteliäs puvunvaihto peilin edessä ja Kardakovin piileskely kirjapainon huusissa samalla kun NKVD:n kätyrit saapuvat tappamaan kirjapainon henkilökunnan  ja Kardakovin ystävät. Kohtaus kertoo, että niin Berliinissä kuin maailmassa yleensäkin ihmiset tekevät outoja, kauheita tai sanoinkuvaamattomia asioita useimmiten vain pysyäkseen hengissä. Yksi sarjan hiljaisessa toteavuudessaan traagisimpia kohtauksia on se, missä Charlotten äiti Minna Ritter  (Hildegard Schrödter) käydessään lääkärissä valittamassa ihottumaa saa kuulla sairastavansa kuppaa. Naislääkärin kysymykset mahdollisista monista, vaihtuvista seksikumppaneista johdattavat sekä potilaan että katsojan ajatukset kauas, elettyyn elämään ja jo kuolleisiin ihmisiin.

• • •

Vain yksi varomaton hetki lihallista ilonpitoa ja ihmisen tulevaisuudennäkymiä leimaa enää vain parantumaton sairaus ja hidas, vääjäämätön kuoleman odottelu löyhkäävän kurjuuden keskellä. Paremmissakin piireissä, kuten komisario Bruno Wollterin kotona ahdistus on  löytänyt sijansa.  Wollterin sävyisä Emmi-vaimo (Marie Gruber) saattaa istua nojatuolissaan tuntikausia vajoamassa hiljaa epätoivoon. Oloaan hän parantelee naukkailemalla teräviä  pitkin päivää. Sarja pitää johdonmukaisesti esillä Sorokinien kullan sisältävän junan juonilankaa. Ajoittaiset vierailut Svetlana Sorokin-Nikorosin asuntoon tuovat esiin  maalauksen, jossa Sorokinien lapset leikkivät pienoisjunalla jonka vaunuista yksi on maalattu kultaiseksi. Koko kultajunan arvoitusta pidetään katsojien silmien edessä kuin ilkkuen. Maalaus jää jatkuvasti taustalle rekvisiitaksi, kunnes on sen aika tulla esiin.

• • •

Elokuva on esillä myös sarjan ykköskauden kolmannessa jaksossa, missä Charlotte Ritter nähdään elokuvateatterissa katsomassa Robert Siodmakin ja Edgar G. Ulmerin  ohjaamaa ja Billy Wilderin kirjoittamaa elokuvaa Menschen am Sonntag. Asia sinänsä on, että Charlotte ei olisi mitenkään voinut nähdä  elokuvaa vuoden 1929 vappuna, koska sen ensi-ilta oli vasta helmikuussa 1930. Epäilemättä sarjan tekijät olivat halunneet katkelman Babylon Berlinin aikakauteen oleellisesti kuuluvasta elokuvasta.  Katkelmaa, jossa sunnuntaitaan viettävät nuoret naiset nähdään ilakoimassa Wannsee-järven rannalla saattaisi pitää enteenä sarjan siitä jaksosta, missä Charlotte ja hänen Greta-ystävänsä hupsuttelevat  poikien kanssa tismalleen saman järven rannalla. Kauttaaltaan sarjassa nähdään sen lopputekstien aikana  otteita Walter Ruttmannin kokeellisesta animaatiosta Lichtspiel: Opus II.

• • •

Gustav Mahlerin laulun Olen vieraantunut maailmasta soidessa itsekin kuulovammainen etsivä Stephan Jänicke (Anton von Lucke) tulkkaa laulua kuulovammaisille vanhemmilleen. Kohtaus herättää moninaisia mietteitä sekä myötätunnon että melankolian sekaisia tuntemuksia; Kuinka nuoren Jänicken onkaan onnistunut pärjätä poliisivoimissa? Huuliltalukutaitonsa ansiosta Jänicke kykenee  urkkimaan Bruno Wollterin ja kenraali Seegersin keskustelua, jossa valmistellaan vallankaappausyritystä. Ja kuinka huonosti hänen tulisikaan käymään tulevassa natsi-Saksassa, jossa ei tulisi olemaan tilaa fyysisesti epätäydellisille miehille. Samanaikaisesti Mahlerin laulun vielä soidessa Gereon Rath tutkii vuokrahuoneensa sängyllä Kardakovin laukun sisältöä, kun Kardakov itse pyyhkii verta rinnastaan Svetlana Sorokinan asunnolla. Laulu loppuu kuviin Charlottesta asettumassa pikkusiskonsa viereen nukkumaan.

• • •

Berliinin paikoista Hermannplatz nousee sarjassa ja romaaneissa esiin yhtenä keskeisenä 1920- ja 1930-luvun Berliinin paikkana. Hermannplatzille rakennettiin Karstadtin komea tavaratalo ja Hermannplatzin U-bahn aseman laiturilla, kioskin luona on poliisin ja sen vasikoiden tapaamispaikka. Ykköskauden 4. jakson vappumielenosoitus alkaa Neuköllnin Hermannplatzilta. Vappumarssin tukahduttaminen näytetään poliisin puolelta silkkana väkivaltana, lyödään vain ketään katsomatta ja punaisellakin puolella pääasia tuntuu olevan  väkivalta. Osana vappumielenosoitusten tukahduttamista poliisi tekee kotietsintöjä laittomien aseiden takavarikoimiseksi. Sen sarja esittää pelkkänä mielivaltana, ovien sisäänpotkimisena, kotien irtaimiston tuhoamisena ja kaikkiaan barbaarisena käytöksenä sen itsensä takia. Kaikki oikeutetaan lupalapulla jota kukaan ei ehdi tarkastaa, saati kyseenalaistaa.

• • •

Veriseen vappuun liittyy kohtaus ,joka antaa täydellisen sikamaisena esitetylle Bruno Wollterille myös inhimillisyyttä. Joutuessaan Kreuzbergissa omien poliisikollegoiden tulituksen kohteeksi Wollter ja Rath päätyvät kerrostaloon, jonka asukkeihin on parvekkeella osunut luoteja. Yhtään kyselemättä  Wollter auttaa kuin tuntisi sen velvollisuudekseen. Mutta poliisille on yhdentekevää mitä kaupungissa oleskelevat lukuisat venäläiset tekevät toisilleen: ”Stalinistit, trotskilaiset, anarkistit, tsaristit, tappakoot vain toisiaan. Siinähän vähenevät,” kuten murharyhmää johtava komisario Böhm (Godehard Giese)  kuivasti huomauttaa. Rath joutuu aikanaan hakauksiin komisario Böhmin kanssa. Böhm ei katso hyvällä poliisijohtajien suosioon noussutta nuorta kölniläistä, joka saa  oman tapauksen ja käyttöönsä tutkintaryhmän aivan kuin ajaisi ohituskaistaa jättäen taakseen virkaiältään vanhemmat, kokeneemmat paikalliskollegat. Eikä Rathin itsevarmuus yhtään paranna asiaa.

• • •

Kahdelle nuorelle naiselle Moka Efti -yökerho tarjoaa mahdollisuuden olla jotain muutakin kuin vain harmaa työväenluokkainen tyttö. Sekä Charlotte Ritter (Liv Lisa Fries) että Greta Overbeck (Leonie Benesch) hyödyntävät täysin siemauksin tilaisuutta antautua 1920-luvun huvittelulle, tanssille ja samppanjalle. Tärkeintä on olla olematta tylsä.Mielenosoitukset pääpoliisiaseman ympärillä konkretisoivat ajan ilmapiirin. Kommunistipuhujista punainen tohtori syöksee retoriikkaa, jota tulisieluisinkin agitaattori kadehtisi: ”Väkivalta on jokaisen uuden yhteiskunnan kätilö. Niin Marx opettaa.” ”Jokaista tapettua toveria kohti pitäisi likvidoida ainakin yksi sortaja. Sitä kieltä hekin ymmärtävät.”

• • •

Mielenosoituksen aikana Fritz tulee ensimmäisen kerran kuvaan. Sonnustautuneena tyypilliseen työläisnuorukaisen lippalakkiin hän kyselee jäseneksi liittymisestä, mikä ilmaisee ettei hän vielä ole jäsen, vaan ulkopuolinen, periaatteessa kuka tahansa. Juuri sutaistuaan nimensä jäsenkaavakkeeseen Fritz yhtyy ympärillään nyrkkiä puivien mielenosoittajien ”Murhaajat!” -huutoon. ”Vallankumous oikeuttaa joukkoteloitukset, sanoo Fritz synkkänä  katsellessaan pois järvelle soutavia Gretaa, Charlottea, Stefania ja Rudia. Ja hänen kaverinsa kysäistyä tarkentavan kysymyksen: ”Hitlerkö noin sanoo?” “Lenin”, vastaa Fritz. Fritz kavereineen sanoo Wannseellä olevansa jostain pohjoisesta, Wismarin, Stralsundin tai Kielin suunnalta. Se voi olla totta tai olla olemattakin.

• • •

Ykköskauden viides jakso alkaa kohtauksella, jossa Hans-niminen pikkupoika ottaa aamuhämärissä poliisi-isänsä kotelosta pistoolin, kieltäytyy antamasta sitä isälleen ja vahingossa laukaisee sen. Sarjassa nähdään myöhemminkin  aseisiin ihastuva keskenkasvuinen poika. Gereon Rathin veljen, Anno Rathin Moritz-poika ( Ivo Pietzcker) näyttäisi kovasti kompensoivan  joko isän tai oman vielä kypsymättömän miehuuden puutettaan viehtymyksellä aseisiin. Hänet on helppo nähdä  hahmona, joka altistuu natsismin viettelyksille miehisen sankaruuden palauttamisesta ja miehisen auktoriteetin antamisesta niille jotka sitä  haluavat. Natsismihan oli myös sukupolvikapina, joka lupasi kukistaa vanhan polven jahkailun ja antaa nopeat, suorat vastaukset vaikeisiin kysymyksiin.

• • •

Naishahmoista kiinnostavimmat ovat Charlotte, urbaani selviytyjä ja maalta tai esikaupungista suurkaupunkiin saapunut Greta, jonka minäkuva on yhtä kipeänä kuin halvalla tehdyn  keisarileikkauksen punoittava arpi hänen alavatsassaan. Charlotte on älykäs, tarkkasilmäinen, lojaali ja nokkela. Hän muistaa Rathin pudonneen  morfiiniputkilon ja hakee sen talteen  miesten vessasta. Hänen hahmossaan katsojat viedään kohtaamaan 1920-luvun lopun Saksan vanhoillisuus mitä naisten etenemiseen työelämässä tulee. Greta on Berliiniin tultuaan vielä arka, mutta muuttuu, eniten aloitettuaan suhteen Fritziin. Gretassa on ujon, vieraaseen ympäristöön asettuneen ihmisen hyväksynnänkaipuuta.

• • •

Gretaa kuvailee parhaiten sana myötäjuoksija, sillä poikaystävänsä Fritzin  seurassa hän osittain myötätunnosta, osittain ihmissuhteen paineesta tai yksin jäämisen pelosta hiljalleen omaksuu tämän toistelemat äärivasemmistolaiset iskulauseet. Fritzin saatua surmansa mitä ilmeisimmin poliisien käskystä yksi Fritzin ystävistä ruokkii Gretan  surua, mielipahaa ja kostonhalua ja radikalisoi Gretan tekemään pommi-iskun työnantajaansa, poliisin palveluksessa olevaa korkeaa virkamiestä, hallintoneuvos August Bendaa (Matthias Brandt) vastaan. Greta ei varsinaisesti ajattele, hän vain menee lauman, tässä tapauksessa Fritzin ja tämän tovereiden mukana ja ohjauksessa. Myötäjuoksijuudella on selitetty Saksan lankeamista natsien pauloihin. Klassinen myötäjuoksija ei toimi tietoisesti ajatellen, vaan ennemminkin passiivisesti mukana, koska muutkin niin tekevät.

• • •

Greta Overbeckin kaltaisessa myötäjuoksijan hahmossa tiivistyvät Saksan historian kaksi diktatuuria,Natsi-Saksa ja Saksan demokraattinen tasavalta DDR, jotka suosivat samantyyppisiä helposti manipuloitavia persoonallisuuksia. Pidän uskottavana, että Gretan kaltaiset persoonat ovat palvelleet kumpaakin sortovaltaa, jotka olivat pohjimmiltaan samoja. Neuvostoliiton miehitysjoukot tiettävästi ottivat miehitysalueellaan, jota myöhemmin kutsuttiin Itä-Saksaksi käyttöön entisiä natsien keskitysleirejä. Kolmannen valtakunnan armeijan, Wehrmachtin univormujen kauluslaattamalli siirtyi miltei sellaisenaan Itä-Saksan kansanarmeijan univormuihin. Hyvin luultavaa on, että useat Natsi-Saksan salaisen poliisin Gestapon miehet alansa täysammattilaisina saivat myöhemmin töitä Itä-Saksan salaisen poliisin, Stasin palveluksessa.

• • •

Charlotte Ritter sanoo haluavansa komisarioksi, koska tietää että hänestä on siihen, ja on epäilemättä oivaltanut sen olevan ainoa saavutettavissaan oleva sosiaalisen nousun väylä. Armenialaisella on käytössään ”armeija”, vammautuneita sotaveteraaneja, joita hän hallitsee Anno Schmidtin annostelemilla huumeilla. Se on taas yksi viittaus lisää Fritz Langin Tohtori Mabuse-elokuviin. Perusteellisesti Berliinin ja Saksan historiaan perehtyneen Volker Kutscherin  Babylon Berlin –aiheisista romaaneista on suomennettu kaksi ensimmäistä; Babylon Berlin ja Mykkä kuolema. Jälkimmäisestä tehdään tv-sarjan kolmas tuotantokausi. Siinä päästään lähelle Weimarin Saksan elokuvateollisuutta ja sen murrosvaihetta äänielokuvan tehtyä läpilyöntinsä. Mykän kuoleman juoni koostuu  saksalaisen mykän elokuvan kaunottaria esittävien näyttelijöiden murhaajan jäljittämisestä. Kutscher on tiettävästi kirjoittanut jo ainakin seitsemän Gereon Rathista kertovaa romaania, hän jatkaa kirjoittamista kunnes pääsee tarinoissa vuoteen 1938.

Babylon Berlinin kahden ensimmäisen tuotantokauden jaksot ovat nähtävissä Yle Areenassa vappuaattoon saakka.

Babylon Berlinin seuraava, kolmas tuotantokausi nähdään Suomessa Ylen ohjelmistossa aikaisintaan kesällä 2020.