Aivan täysi elämäkertaelokuva kirjailija, kielitieteilijä J.R.R. Tolkienista kertova Tolkien ei ole, sillä aika lapsuudesta koulu- ja opiskeluvuosien kautta sotakokemuksiin ensimmäisessä maailmansodassa kattaa hädin tuskin puolet 81-vuotiaaksi eläneen kirjailijan elämästä. Ennemminkin sitä pitäisi kutsua kasvukertomukseksi, koska Tolkien-elokuvaa käyttää into näyttää millaisten kokemusten kautta kielellisesti lahjakkaasta, varhain orpoutuneesta koulupojasta kasvoi maailmankuulu kirjailija. Elokuva käyttää runsaasti takaumia ja muistoja sisältävää kerrontatapaa. Elokuva vie meidät seuraamaan Tolkienia hänen näkökulmastaan, missä menneen muistot sekoittuvat ensimmäisen maailmansodan mutakuoppien nykyhetkeen. Juonen sekaan on siroteltu päähenkilön tajunnan esiin tuottamilta näyiltä tai enteiltä näyttäviä fantasiamaisia kuvia hevostaan pystyasentoon kannustavasta hirviömäisestä ratsumiehestä.
• • •
Sommen taistelukentän yllä nähdyn pilven muodossa voi häämöttää lohikäärme tai muu olento. Nämä visiot tuntuvat kumarruksilta Peter Jacksonin Tolkienien teoksista tekemien elokuvien faneille ja sellaisinaan päälleliimatuilta. Jos pilvilohikäärmeet ja hirviöratsastajat ovat se kaupallinen elementti jota on tarvittu elokuvan rahoittamiseksi, niin olkoot sitten. Paljon kiinnostavampia ovat ne kuvat missä ei ole mitään näin ilmeistä; kuten idyllisellä maaseudulla lapsuuttaan viettäneen Tolkienin kotimökkiin astuvan katolisen papin, isä Francisin (Colm Meaney) saapuminen yhdessä mustan viittansa lehahduksessa. Hänessä on sekä auktoriteettia että ilkikurista pilailijaa aivan kuten monissa kirjailija Tolkienin myöhemmin kuvittelemissa hahmoissa.
• • •
Tai kun Tolkien käy lapsuutensa leikkisotia puumiekalla elokuva ottaa ihastellakseen puita ja niiden lehvästöjen läpi siivilöityvän valon kauneutta. Puut ja metsät tulivat olemaan merkittävässä osassa Taru sormusten herrasta -trilogiassa. Älykäs ja pikkuvanha Tolkien muuttaa lapsuutensa maaseudun idyllistä Birminghamin teollisuuskaupunkiin melun ja saasteiden keskelle, mutta pääsee samalla myös kouluun ja sosiaalistumaan ikäistensä kanssa. Kuvatessaan birminghamilaisia seurapiirejä ja peribrittiläisiä teehuoneita elokuvasta tulee likimain englantilaisen kulttuuriperinnön monumentti. Tolkien onkin amerikkalaisilla tuotantoarvoilla tehty brittiläinen laatuelokuva. Kaiken muun ohella elokuva on tarina myös siitä, kuinka John Ronald Reuel Tolkienista ja neiti Edith Brattista (Lily Collins), samassa sijaisperheessä Tolkienin kanssa kasvaneesta nuoresta naisesta tuli herra ja rouva Tolkien.
• • •
Edith Bratt on mitä ilmeisimmin ihanien entvaimojen sekä haltianeitojen Lúthien Tinúvielin ja Arwenin esikuva. Edith Bratt on enemmänkin kuin pelkkä muusa, sillä elokuvassa on kohtaus jossa hän hyvin tomerin elkein vaatii itselleen oikeuksia myös älykkäänä ihmisenä, joka kärsii arkensa älyllisten haasteiden puutteesta ja sen takia haluaa nauttia intellektuellista seurasta eikä hänen pyrkimyksiään saa vähätellä. Tolkien ei aluksi näyttänyt hänessä muuta näkevänkään kuin hurmaavan innoittajan. Tolkien-elokuvan ihmiset ovat, kuten Tolkienin kirjojen hahmotkin hämmentävän aseksuaalisia, vaikka ennemminkin on kyse Tolkienin oman kasvatuksen ja arvomaailman viktoriaanisuudesta.
• • •
Vanhan sanonnan mukaan pitää elää sellainen elämä joka synnyttää kirjailijan. Sitä sanontaa Tolkien kuvittaa. Kuten ohjaaja Dome Karukosken edellinen elokuva, joka oli sekin elämäkertaelokuva, Tom of Finland (2017), on Tolkien-elokuvakin hyvin kiltti kohteelleen. Se tuntuu enemmän innokkaan fanin kuin kohdettaan täysimittaisesti tarkastelevan taiteilijan tekemältä muotokuvalta. Tolkien pitää johdonmukaisesti esillä piirin, kehän tai sormuksen symboliikkaa, mikä taipuu tarkoittamaan niin ystäväpiiriä kuin Richard Wagnerin Ring-oopperoista vaikutteita saanutta Tarua sormusten herrasta. Taide ei koskaan ole niin suoraa todellisuuden jäljentämistä, että yhtä ihmistä tai paikkaa voitaisiin osoittaa ja sanoa sen olevan jokin tietty osa taideteoksessa, koska taide on kuitenkin välittynyttä, useiden vaikutteiden ja suodattimien kautta kulkeneiden mielleyhtymien muovaamaa.
• • •
Elokuvan huumori on pitkään melko mietoa. Tolkienin huumori tulee parhaiten näkyviin näyttelijöiden roolisuorituksissa pieninä eleinä ja äänenpainoina, enemmän tunnelmana kuin rehvakkuutena. Elokuva romantisoi nuoren iän poikuusvuosia maagisena aikana jolloin todelliset ystävyydet olivat mahdollisia. Hauskasti tulee skaalaa siitä, miten sinänsä pienistä ja vähämerkityksistä asioista tulee keskenkasvuisuuden iällä valtavia draamoja. Tolkienin päähenkilön arvomaailman viktoriaanisuus on luontevaa ensimmäisen maailmansodan aikaan, sillä Englannissa aivan kuten Ranskassakin elettiin vielä pitkälle 1920-luvulle ensimmäisen maailmansodan päättymisen jälkeiseen aikaan aivan kuin 1800-luku ei olisi koskaan päättynytkään. Arvot, henki ja mentaliteetti säilyivät entisinä, vaikka vuosituhat oli nimellisesti vaihtunut.
• • •
Tolkienin perhe-elämää elokuva vain sivuaa näyttämällä liudan lapsia ja hetken jolloin perheenpää vetäytyy huoneeseensa ja kastaa kynänsä mustetolppoon alkaakseen kirjoittaa. Elokuva tekee kohteestaan taidehistoriallisen termin mukaisen laatukuvan. Sana tarkoittaa jokapäiväisen elämän tapahtumia kuvaavaa maalausta. Laatukuvat voivat olla realistisia, kuviteltuja tai romantisoituja. Tolkien-elokuvalla on kaikkia edellämainittuja ominaisuuksia. Tosielämän Tolkien pysytteli sormustarun julkaisemisen jälkeenkin pitkälti omissa oloissaan oxfordilaisprofessorina. Hän oli samantapainen kuin Narnia-kirjat kirjoittanut kollegansa, keskiajan ja renessanssin kirjallisuuden tutkija ja kirjailija C. S. Lewis. He eivät liitäneet julkkiksina etusivuilta toisille kuten nykyajan fantasiakirjailijoista tunnetuimat George R. R. Martin ja J. K. Rowling. Tolkien ja Lewis nyppivät papereitaan Oxfordissa ja tapailivat toisiaan ja tutkijatovereitaan The Inklings -nimiseksi nimettynä kirjallisuuspiirinä The Eagle and Child -pubissa 1930-luvulta alkaen.
Tolkien.
Ohjaus: Dome Karukoski.
Käsikirjoitus: David Gleeson, Stephen Beresford.
Kuvaus: Lasse Frank Johannessen.
Musiikki: Thomas Newman.
Ikäraja: 12.
Kesto: 1 h 52 min.
