The Rider on pitkästä aikaa syvästi perinnetietoinen amerikkalainen elokuva, jossa voi ihastella sekä kuvien ilmaisuvoimaista runollisuutta että myös elokuvan realistisuutta. Jutun juoni lähtee liikkeelle päästä. Elokuvan päähenkilön, rodeocowboyna toimineen Brady Blackburnin (Brady Jandreau) pää on saanut pahoja vammoja onnettomuudessa rodeoareenalla. Kallomurtumaa seuranneiden aivovammojen jäljiltä Bradyn toiminta on hidastunut ja motoriikka heikentynyt ja ratsastuksessa tarvittavaa toista kättä vaivaavat kouristukset. Elokuva seuraa kunnioittavan uteliaana Bradyn ponnisteluja kuntoutua takaisin hevosen selkään, vaikka lääkärit ovat varoitelleet häntä rodeoon palaamisen hengenvaarallisuudesta. Rodeosta ja etenkin ratsastamisesta on tullut niin kiinteä osa Bradyn identiteettiä, ettei hän tahdo kuvitellakaan elämää ilman niitä. The Riderin poikkeuksellisuus elokuvana on sen läheisyydessä todellisuuteen, koska pääosissa olevat kolmen hengen perheen jäsenet Brady, Lilly ja Tim Jandreau esittävät kuvitteellisia versioita itsestään. Päähenkilön esittäjä Brady Jandreau on tosielämän vammautunut rodeocowboy.
• • •
On hetkiä, jolloin The Rider tuo mieleen Terrence Malickin elokuvan Julma maa (Badlands) 1973, eikä vähiten molemmissa elokuvissa näkyvien kuvien levollisuuden takia. Julman maan Kitin (Martin Sheen) ja Hollyn (Sissy Spacek) suhteessa on jotain samantapaista sisarellisuutta, mitä on The Riderin sisarusparin, Bradyn (Brady Jandreau ja Lillyn (Lilly Jandreau) suhteessa. Elokuvan ympäristöä on Etelä-Dakota, Yhdysvaltain osavaltio, josta iso osa on suurille tasangoille levittäytyvää aavaa preeriaa. Osavaltio on köyhtyvää, hitaasti autioituvaa seutua, jossa on vajaat miljoona asukasta. Kuvauksena tapahtumaseudustaan The Rider tuo vähäeleisesti esiin sen, miten lakota-intiaanien reservaatissa nuorilla miehillä ei ole muita mahdollisuuksia sosiaaliseen ja taloudelliseen nousuun kuin rodeotähteys. Vain se antaa tilaisuuksia itsensä merkitykselliseksi tuntemiseen. Toki voi harjoittaa hevoskauppaa ja panna kaikkensa uhkapeliin kuten Bradyn Wayne-isällä (Tim Jandreau) on ajoittain tapana tehdä. Mahdollista on myös mennä hypermarketiin töihin hyllyjä täyttelemään, kuten Bradykin tekee silloin kun muu ei auta.
• • •
The Rider sivuaa myös lännenelokuville tyypillistä miehisyyden eetosta. Sitä, jossa sankari kätkee tuskansa hammasta purren ja on aina valmis uhkayrityksiin. Vammautuminen on tehnyt Bradystä mietteliään. Se näkyy hienosti kohtauksessa, jossa hän on kavereidensa kanssa ulkona viettämässä iltaa. Kavereiden kisaillessa koiranpentujen lailla pitkin kukkuloita Bradyä miellyttää enemmän olla ajatuksissaan nuotion äärellä. Elokuvan hengästyttävimpiä kuvia ovat kuvat preerian ukkosenkarvaisista isoista taivaista sekä kuvat, joissa Brady kesyttää vielä ratsastamatonta hevosta. Brady on ihminen, joka ymmärtää hevosia. Hänen liikkeissään niiden luona on jotain taianomaista. Suomalaisena on jotensakin helppo ymmärtää Bradyn vaiteliaisuutta ja umpimielisyydeltä näyttävää suhtautumista isäänsä. Miksi hän alkaisikaan yhtäkkiä puhua ahdistuksestaan isälle, jonka opetus maailmasta on kuulunut ” Miehisty nyt siitä, äläkä valita.” The Riderin voi nähdä kuvauksena intohimoisesta suhteesta jonkin asian tekemiseen. Se voi olla mitä tahansa ratsastuksesta elokuviin, kirjoittamiseen tai maalaamiseen. Se voi olla työ tai harrastus. Mitä vain josta on tullut niin kiinteä ja pysyvä osa elämää, että se on minuuden rakennusosa. Sellaisena se ei ole maailman yksinkertaisin asia viskattavaksi kevyesti pois. Hiukan kenties zeniläisittäin sanoen voisi ajatella, että vasta sitten, kun Bradystä on tullut niin taidokas ratsastaja, että hän on liki yhtä ratsunsa kanssa silloin hän voi jättää rodeoareenan ja luopua ratsastamisesta koska hän ei tarvitse sitä enää.
The Rider
Ohjaus ja käsikirjoitus: Chloé Zhao.
Pääosissa: Brady Jandreau, Lilly Jandreau, Lane Scott.
Kesto: 1 h 44 min.
Ikäraja: 12.
