The Darkest Minds-elokuva sijoittuu tulevaisuuteen, jolloin maailmanlaajuinen epidemia on tappanut valtaosan maailman lapsista. Neurodegeneraatiotauti on sairaus, joka antaa psyykkisiä voimia, mm. telekineettisiä tai telepaattisia taitoja, joita niiden kantajat voivat käyttää manipuloidakseen muita. ”Hallitus” eli oikeamminkin yhteiskunta tai yleensäkin viranomaiset, toisin sanoen aikuiset julistavat em. kyvyt vaarallisisiksi ja uhkaksi yhteiskunnalle. Elokuvaa käyttää voimakkaasti sukupolvien välisen ristiriidan ajatus. On syytä olla luottamatta yhteenkään aikuiseen tai ylipäätään keneenkään, jota ei tunne. Idea lasten ja nuorison vaarallisuudesta on yksinkertaistettu metafora auktoriteetit kyseenalaistavan nuorison uhkaavuudesta. Koska nuoriso on elokuvan maailmassa vaarallista, niin se täytyy luokitella, merkitä ja eristää. Kykyjen perusteella lapset luokitellaan väreittäin vihreiksi, sinisiksi, keltaisiksi, oransseiksi ja punaisiksi ja vangitaan työleireille.
• • •
Rotusortoon ja -erotteluun viittaava vertauskuva on pöhkön yksinkertainen ja populaarikulttuurissa vanha tuttu Harry Potter-tarinoista Outolintu-elokuvista.The Darkest Minds-elokuvassa nähtävässä vainoharhaisessa eristäytymisessä voi nähdä viittauksen nykymaailman tilaan, missä sekä Yhdysvaltain että Venäjän tyypillisintä ulkopolitiikkaa on nimenomaan isolaatio. Elokuva on monin osin hyvin, miltei äärimmäisen amerikkalainen, perinteinen suorastaan, myös uskossaan siihen, että mystiset ”ne” ovat aitojen ja hyvien ihmisten vihollisia. Pahvikuvamaisissa ihmisissä ei ole pätkääkään moniulotteisuutta, elokuvan tarina on pelkkää juonivetoisuutta. Hyvin paljastava on kohtaus ostoskeskuksella jonne nuoret menevät etsiessään legendaarisen maineen saanutta nuorison kapinajohtajaa Slip Kidiä ja hänen joukkojaan. Nuoret iloitsevat tilaisuudesta olla ostarin valtiaita, täysin ilman muiden ihmisten, mm häiritsevien aikuisten, pikkulasten ja ylipäätään muiden ihmisten läsnäoloa. Voisi luulla heidän ajattelevan, että muista ihmisistä ei ole muuta kuin haittaa ja harmia. Käsitys on äärimmäisyydessään atomistinen.
• • •
Elokuva seuraa Amandla Stenbergin esittämän ”oranssin” Rubyn pakomatkaa, jonka aikana hän tutustuu kaltaistensa erikoiskyvykkäiden nuorten kaveriporukkaan, ihastuu ja taistelee pahoja virkamiehiä vastaan. Outoa elokuvassa on se, että vaikka useimpien alle 30-vuotiaiden kuoltua tai jouduttua kuntoutusleireihin on mainittu talouden romahtaneen, on silti olemassa motelleja, toimivaa mediaa, joka kertoo presidentin (!) puheista ja toiminnasta. Tarinassa ei ole muuta yhteiskuntaa kuin väkivaltainen sortokoneisto, mikä on tyypillinen itsekeskeisen murrosikäisen ajatus. Muuta ei ole olemassa kuin minä ja minun tunteeni. Minä, juuri minä ja ystäväni olemme niin tärkeitä, että yhteiskunta keskittää sotilaallisen voimansa juuri meihin. Se, että Slip Kid, kuiskuteltu ja palvottu kapinajohtaja on presidentin poika vie ajatukset ikävästi perintöaatelisiin. Elokuvan myöhemmät tapahtumakulut tukevat ajatusta vallankäyttäjien jälkeläisten hakeutumisesta aina vain suurempaa valtaa kohti.
• • •
Rubyn, ”oranssin” erikoisvoima on telepaattinen valta. Hän pääse eroon tunkeilevaksi käyvästä partiotarkastuksesta kuin Star WarsinObi-wan Kenobi: kädenliikkeellä vartijaa käsivarresta kiinni ja istutetaan vartijaan ajatus matkalaisten päästämisestä ongelmitta se tapahtuu likimain samoilla sanoilla kuin Tähtien sota-elokuvassakin. The Darkest Minds tulee osaksi samaa kapinoivan nuorison kuvausten jatkumoa kuin Star Wars-tarinat ja Harry Potter-elokuvat. Pottereihin The Darkest Mindsissa suoraan viitataankin muutamassa repliikissä. Näitä kaikkia tarinoita yhdistää valta, vallankäyttö ja auktoriteettien uhmaaminen. Ikäviä, ankeita aikuisia uhmaava nuoriso tekee mitä haluaa. Ruby paljastuu lopulta pohjimmiltaan samanlaiseksi fasistiseksi vallankäyttäjäksi kuin muutkin. Omia tarkoituksiaan varten hän pyyhkii ihastuksensa Liamin mielestä pois kaikki muistot itsestään. Kenties siksi, jotta muistot eivät tekisi Liamia katkeraksi ja kostonhaluiseksi. Teollaan Ruby julistautuu asiat paremmin tietäväksi auktoriteetiksi. Elokuvan kuvaama presidentti väkivaltakoneistoineen ja vallankäyttäjäksi pyrkivine poikineen on kuin huono pilakuva itsestään Trumpista.
• • •
Elokuva perustuu samannimiseen romaaniin, jonka kirjoittaja Alexandra Bracken työskenteli lastenkirjakustantamossa kustannustoimittajana ennen ryhtymistään kirjailijaksi. TheDarkest Minds-romaani on tähän mennessä kuusiosaiseksi edenneen romaanisarjan aloitusosa. Merkillepantavaa koko kertomuksessa on lasten muuttuminen yhteiskunnan silmissä tappavan vaarallisiksi juuri murrosiän alussa, heidän alkaessaan saada aikuisen ihmisen voimia ja tärkeimpänä lasten alkaessa epäillä vanhempien järkevyyttä ja oikeassaoloa. Kertomusta käyttää dystopioille tyypillinen sukupolvien välinen kauna: aikuisten kateus nuorempien suurempia ja tuoreempia voimia kohtaan sekä murrosikäisten katkeruus aikuisten vallan ehdottomuudesta. Teinimutanttien syntytarinana, alkuperäkertomuksena The Darkest Mindsjää varsin viitteelliseksi verrattuna toisiin teinimutanteista kertoviin elokuviin, kuten Marvel Comicsin Ryhmä-X -sarjakuvasta ponnistaneista X-Men-elokuvista. Niiden joukossa lähin vertailukohta The Darkest Mindsilleon X-Men: First Class (2011), jonka sankarit olivat elokuvakriitikko Kari Salmisensanoin: ”Pallonsa hukanneita teinifriikkejä, joita erilaisuus ja vaino riivaavat.” Mitä ilmeisimin The Darkest Mindson haluttu tehdä elokuvasarjan avausosaksi, joten samaa epätietoisuutta omista voimista ja roolista maailmassa lienee luvassa lisääkin jos näyttää siltä, että jatko-osat menestyisivät.
