Oman ajankohtaisohjelmansa toimittaja-juontaja France de Meursilla (Léa Seydoux) on megatähden status, hänellä on henkilökohtaisen avustajan kaltainen tuottaja, joka ohjaa hänen joka askeltaan, opastaa kaikkialla vuorosanoissa. France on toimittaja, joka ei puhu spontaanisti. Hänen jokainen repliikkinsä on mietitty reaktio ennakoituun tilanteeseen. Siinä mielessä France ei ole toimittaja laisinkaan, vaan tarkasti julkikuvaansa varjeleva mediapersoona. Ranskalainen elokuvaohjaaja Bruno Dumont kuuluu niihin harvoihin elokuvantekijöihin, jolla on useampia Cannesin elokuvafestivaalin Grand Prix -palkintoja. Cannesin kakkospalkintoina ne viestivät hänen statustaan yhtenä maailman kovatasoisimmista auteur-elokuvan ohjaajista.
• • •
Dumontilla on maine ankarien elokuvien ohjaajana, joka ei maailman ja ihmisten raadollisuutta peittele. Hänen läpimurtoelokuvansa Inhimillisyys (1999) on hänen ainoa elokuvateatterilevitykseen Suomessa päässyt teoksensa. Siinä hyväluontoinen poliisi tutkii pikkutytön raiskausta ja murhaa. Dumontin elokuvia esitetään Suomessa harvakseltaan. Useimmiten hänen elokuvansa jäävät täällä muutamiin festivaaliesityksiin. Televisio, yleensä Yle korjaa tilannetta minkä voi. Nyt kun Dumontin uusimmalla France -elokuvalla on yksi näytös elokuvateatteri Orionissa, on harvinainen tilaisuus nähdä Dumontia valkokankaalta.
• • •
France-elokuvan juoni seurailee päähenkilöään töissä ja kotona menossa palasiksi. Yksi asia on heilauttanut hänen säädellyn elämänsä raiteiltaan. Eräänä aamuna viedessään poikaansa Jojoa kouluun, France ei katso eteensä ja törmää edessään ajavaan skootterilähettiin, joka joutuu sairaslomalle ja talousvaikeuksiin. Tapaus päätyy lehtiin, ja kansikuva onnettomuudesta otsikoidaan Tähden turmio? Yhtä suurella innolla kuin julkisuus on hellinyt Francea, niin sitä tarmokkaammin se alkaa nyt riepotella mehukasta kohdetta. Francen oma elämä jää elokuvassa pelkälle sivuamiselle. Hänellä on tosin puolisontapainen kirjailijamies Fred (Benjamin Biolay), jonka kanssa ei puhuta mistään oikeasta, suudellaan vain ilmaa.
• • •
Heidän suhteessaan riennetään Pariisin hienostokaupunginosa Marais’ssa sijaitsevan kummallisesti sisustetun lukaalin toiseen päähän. France-elokuva yritteleekin tulla myös kokonaisen elämäntavan satiiriksi. Päähenkilön lähimpiin ihmisiin kuuluu hänen tuottajansa Lou (Ranskassa suosittu koomikko Blanche Gardin), joka varjelee France-suojattinsa brändiä väsyttävän tarkasti. Elokuvassa on kohtauksia, joissa näkyy, miten Francen tuottaja on hänen suurin faninsa, joka ei osaa puhua kuten täysi-ikäiset aikuiset, vaan turvautuu lasten ja teinien käyttämiin onomatopoeettisiin ääniin. Bang! Crashh! Lou kommunikoi Francen kanssa emojeita muistuttavilla eleillä ja äännähdyksillä.
• • •
Elokuvan näyttämät Francen ulkomaankeikat ovat suurta teatteria. Päähenkilö ohjaa ja vääntää haastateltavia näyttämään just tietynlaisilta. Luonnollisuutta ei sallita. Francen median nimi on lyhykäisesti i, se ei merkitse mitään, se on vain pelkkä kirjainmerkki nimen kohdalla. France esittää, että toimittajalle sota olisi tapahtuma, jonka traagisuuden hän tuntee syvästi. Kuvaustilanne kavaltaa, että kyseessä on sotaturismi: Juoksentelua hengästyneenä, jotta vaikuttaisi tärkeältä ja tapahtumien polttopisteessä olevalta. Sodasta ja pakolaisista tehdään toimittajan kulissi. Vartin verran päälle kaksituntinen elokuva saa katsomaan uutisankkureita, tv-toimittajia ja -juontajia toisin silmin. Dumontin elokuva on kaukana täydellisestä, mutta sellaisena kiinnostava. France ei ehkä naurata, koska todellisuudesta on tullut liikaa irvikuvansa näköinen.
Ainoa esitys: Su 13.11.2022 Elokuvateatteri Orion,Eerikinkatu 15, Helsinki. Klo 16.30.
Tämä juttu on julkaistu aiemmin syksyllä 2022 Espoo Cinén yhteydessä.
