Draaman aineksina ovat Winston Churchillin julkinen kuva kansakuntansa suurimpana härkäpäänä ja hänen yksityinen ahdistuneisuutensa. Elokuva ei tuo päähenkilöään esiin ennen kuin hänelle on valmisteltu näyttämö arkistofilmien kuvilla toiseen maailmansotaan joutuvasta Euroopasta. Arkistokuvien historiallisuus sulautuu fiktiivisessä elokuvassa nähtävän parlamentin raivoisaan keskusteluun Iso-Britannian tuolloisen eroavan pääministerin Neville Chamberlainin (Ronald Pickup) seuraajasta. Kun elokuva lopulta tuo Churchillin esiin se tehdään sopivan teatraalisesti pimeydessä syttyvän tulitikun valossa. Tuolloin Churchill murehtii sängyssä maaten, onko hänestä virkaan, jota hän on himoinnut koko elämänsä.
• • •
Ohjaaja Joe Wrightin oivallus on tuoda esiin päähenkilönsä sisäinen ristiriita. Churchill, joka käyttäytyi politiikassa kuin jyrisevä bulldoggi, oli Iso-Britannian politiikan voimahahmo vailla vertaa ja kuitenkin altis masennuskohtauksille ja epäilyksille oman toimintansa oikeutuksesta. Synkin hetki –elokuva toimii tiukan rajauksensa vuoksi. Se keskittyy niihin viiteen viikkoon, jotka kuluivat Churchillin noususta pääministeriksi toukokuussa 1940 brittijoukkojen evakuointiin Dunkirkistä kesäkuussa 1940. Tuolloin britit pelkäsivät natsi-Saksan maihinnousua enemmän kuin koskaan. Lordi Halifaxin (Stephen Dillane) tapaiset poliitikot haikailivat rauhanneuvotteluita natsi-Saksan kanssa nähtyään Wehrmachtin marssivan Keski-Euroopan maihin vailla vastarintaa. Elokuvalla on dramaattinen juoni, jonka pääosaan Gary Oldman tuo ymmärryksensä intensiteetin ja hiljaisten hetkien vuorottelusta.
• • •
Mielessäni on kohtaus, jossa Churchill saa tiedusteltua sihteeriltään neiti Laytonilta (Lily James) ja kuulla, että hänen pöydällään olevassa nuoren asepukuisen miehen valokuvassa on hänen sodassa menehtynyt veljensä. Siinä kohtauksessa ns. neljäs seinä rikkoutuu sillä tavalla, että ilmeisen liikuttuneen Churchillin kasvoissa näkyy tovin verran näyttelijä Gary Oldman, eikä sittenkään näy. On muutamia hetkiä, joiden aikana Oldmanin kasvoille lastattu meikkikasa ikään kuin katoaa ja kuvaan tuleekin vanha vastuun painama pääministeri. Silti energisimmillään Oldmanin Churchill marssii maanalaisessa sotapäämajassaan kuin vauhdilla eteenpäin vyöryvä ukkosrintama.
• • •
Elokuvan kuvannut ranskalaiskuvaaja Bruno Delbonnel tyylittelee film noir -henkisellä valaistuksella. Hän esittää kansansa suurena ymmärtäjänä pidetyn Churchillin useammankin kerran jumalan kaltaisesti rahvasta ylhäältä päin tarkastelevana yläluokan hahmona. Paljon hyvää ja tyydyttävää katsottavaa Synkimmässä hetkessä on, mutta pohjimmiltaan melodraaman tekijänä ohjaaja Wright ei voinut vastustaa kohtausta, jossa Churchill katoaa hetkeksi askelmerkkiensä rajaamasta elämästä sukeltaakseen Lontoon metroon.
• • •
Siellä, metrovaunussa matkustaessaan hän tapaa kansalaisia kysyäkseen heiltä mielipidettä natsi-Saksan kanssa käytäväksi ehdotetuista rauhanneuvotteluista. Kohtaus on oivallisesti rakennettu manipuloimaan katsojan tunteita. Samaa säveltä päästään soittamaan elokuvan huipentavaan Churchillin puheeseen, missä hän valoi kuulijoihinsa uskoa vakuuttamalla brittien taistelevan kukkuloilla, maihinnousupaikoilla, pelloilla ja kaduilla ja kukkuloilla, muttei koskaan antautuvan. Synkimmässä hetkessä on nostalgiaviihteelliset tuokionsa, mutta se ei nojaa yksinomaan niihin tarjotessaan päähenkilöstään kuvan ei pelkkänä ristiriitaisena poliitikkona, vaan myös omien julkisten esiintymistensä voiman tajuavana diivana.
Synkin hetki.
Ohjaus: Joe Wright.
Käsikirjoitus: Anthony McCarten.
Kuvaus: Bruno Delbonnel.
Musiikki Dario Marianelli.
Pääosissa: Gary Oldman, Kristin Scott Thomas, Ben Mendelsohn, Lily James, Ronald Pickup, Stephen Dillane, David Strathairne.
Kesto: 2 h 5 min.
Ikäraja: 12.
Ensi-ilta oli elokuvateattereissa jo 19.1. 2018.
Suoratoisto: Netflix.
