Pitkään mahdottomana dramatisoitavana pidetty Neil Gaimanin fantasiasarjakuva Sandman päätyi Netflixin ohjelmistoon yhden tuotantokauden sarjana, jonka jatkosta on vasta alustavia toiveita.Englantilaisen kirjailija ja sarjakuvakäsikirjoittaja Neil Gaiman tuli kuuluisaksi 1980-luvulta 1990-luvulle julkaistun Sandman-sarjakuvan ansiosta. Kasvuiässään Gaiman innostui Narnia-tarinat kirjoittaneen C. S. Lewisin ja Tolkienin, Harlan Ellisonin sekä G. K. Chestertonin teoksista. Sandman on pohjimmiltaan tarina tarinoista. Kasvu- ja kouluiän kokemustensa ansiosta Gaiman tuntee hyvin sekä kristinuskon että juutalaisuuden perinteen ja mytologiat, mikä myös näkyy hänen teoksissaan, kuten myös skandinaavisen taruston tuntemus.
• • •
Sarjan päähenkilö Sandman on unen henkilöitymä, jolla on monien kymmenien tarinoiden mittaan eri nimiäkin; Unien valtias, Morpheus, Kai’ckul, Oneiros. Sarjakuvan ja sarjan päähenkilöitä ovat loputtomiksi kutsutut Sandman ja hänen kuusi sisarustaan: Epätoivo, Intohimo, Houre, Kuolema, Kohtalo ja Tuho. Nämä seitsemän eivät Gaimanin mukaan ole jumalia, vaan he olivat olemassa jo ennen kuin ihmiskunta uneksikaan jumalista. Sarjan sisältöä on seurata, miten Sandman hoitaa velvollisuuksiaan hallitsijana unien valtakunnassa eli paikassa, jonne ihmiskunta menee nukahdettuaan.
• • •
Aloitusjaksoissaan Sandman-sarja keskittyy tarinalankaan, jossa päähenkilö valtansa ja vapautensa menetettyään pyrkii vapauteen ja sinne päästyään kokoilee valtaansa, sen merkkeinä toimivia esineitä sekä paikkailee pitkän vankeutensa aikana rappiolle joutunutta unien valtakuntaa. Sarjan alku on vielä kankeaa haparointia, eikä se saa pontimekseen niin suurta uskottavuutta, että sarja imaisisi mukaansa niin täydesti kuin intomielisimmät fanit väittävät tapahtuvan. Toki ymmärrän, että aloituskaudet voivat olla kankeita.
• • •
Sarjan maailmaa ja hahmoja rakennetaan perusteellisesti. Maailman rakennuksen vielä kestäessä draama, sen hahmot ja tunteet eivät ole saavuttaneet sellaista voimaa, joka veisi mukanaan. Ongelma on myös Morfeuksen esittäjä Tom Sturridge, joka puhuu ja liikehtii kuin puukuva. Hahmoon on tavoiteltu juhlavuutta, mutta jäykistely ei sitä tuo. Samankaltainen jäykkyys vaivaa sarjan kerrontaakin. Juoni etenee laahaavan hitaasti. Aina kun kerrontaa pitäisi vähän nopeuttaa, sarjassa seisahdutaan ihastelemaan digiavusteisesti luotuja kuvia, kekseliästä puvustusta ja fantastisia tehosteita. Itseään ihailevampaa sarjaa ei helpolla löydä.
• • •
Ensivaikutelman jälkeen, jos sarjaa malttaa katsoa, se paranee. Otteen tiivistyminen johtuu eniten Gaimanin alkuperäissarjakuvan käsikirjoituksen vahvuudesta, sillä Gaimanin tekstissä on sellaista moniulotteisuutta, jota harvoissa suoratoistosarjoissa tapaa. Katkelmallinen, muutamien minuuttien, lyhimmillään kahdenkin minuutin kohtauksina etenevä kerronta sopii varmasti hyvin äkkiä kyllästyville ihmisille. Sandman-sarjassa on samaa vikaa, mitä oli supersankarisarjakuva Vartijoista tehdyssä Watchmen-elokuvassa, ohj. Zack Snyder (2009). Myös Sandman-sarjassa vitkasteleva kerronta jättäytyy ihastelemaan kuin suurennetuiksi sarjakuvaruuduiksi vangittua kuvaa. Sandman -sarja voisi jättää teosuskollisuutensa vieläkin vähemmälle, mitä se tekee.
• • •
Suoratoistosarja ja sarjakuvan päähenkilö Morfeus on yksiulotteisuudessaan myös sen tylsin tyyppi. Kiinnostavin hahmoista on mustissa designer nahkaluomuksissaan stoalainen Belsebub, Lucifer Morningstar, joka poikkeaa selvästi aiempien tv-sarjojen ja elokuvien rietastelevan machoista paholaishahmoista hallitussa tyyneydessään. Huvittavaa sinänsä, että sarjan helvetti on kylmä paikka. Lucifer Morningstarista kerrotaan, että hän oli ennen Samael-niminen jumalan kaunein ja voimakkain enkeli. Sarjan todellisuudessa enkelit eivät suinkaan ole halinallemaisia hyvyyden ruumiillistumia, vaan ennemminkin kylmiä, ironisia patsaita. Luciferin esittäjä on Gwendoline Christie joka tunnettiin Tarthin Briennenä Game of Thrones –sarjassa.
• • •
Morfeus ja muut loputtomat suhtautuvat ihmiskuntaan kuin ikuisina lapsina, jotka kompastelevat, kaatuvat ja parkuvat– eipä heidän suhteensa muuta voi kuin odottaa ja katsoa.Kuolema-siskonsa (Kirby Howell-Baptiste) kanssa hengaillessaan Morfeus tapaa 1600-lukulaisen näyttelijän ja kirjailijan Will Shaxbergin, jolla on kovasti haluja tehdä ikimuistettavia näytelmiä. Gaimanin Sandmanin viehätys on suvereeniudessa, jolla tekijä hyödyntää kaikkia mahdollisia legendoja ja mytologioita luodakseen niiden avulla persoonallisia tarinoita. Yhden tuotantokauden suhteellisesta suppeudesta huolimatta on mahdollista aistia sarjan ja sen alkuperäisaineiston tavaton laajuus. Ensimmäisellä kaudellahan vasta raapaistaan Sandman-hahmon ja sen maailman pintaa. Parhaat tarinat jäävät jatkossa kerrottaviksi. Intohimo ja Epätoivo pitävät Unta omahyväisenä ja itsekeskeisenä, mitä hän onkin, mutta perheenjäsenten juonittelu muuttuu vielä isoksi osaksi tätä draamaa. Sarja sujuvoittaa originaalin ajoittain sykeröistä draamaa välittömämmin tajuttavaksi. Tarinaa virtaviivaistettaessa joitain fanien rakastamia detaljeja on voinut jäädä pois, mutta kokonaiskuva ei siitä kärsi, vaan pikemminkin hyötyy.
• • •
Sarjan eräässäkin jaksossa päädytään seuraamaan Sarjamurhaajafanien kokoussuunnittelua, mikä on hilpeää nörttiparodiaa. Sarjamurhaajien tähtihahmon, Korinttilaisen puhe ”murokonferenssissa” on kuin kenen tahansa äänestäjiään mielistelevän poliitikon suusta.iihen nähden, että päähenkilöt ovat ideoita, abstraktioiden ruumiillistumia, Sandman toimii ihmeen hyvin. Koko ensimmäinen kausi tiivistyy ja paranee loppuaan kohden. Viimeinen, kahteen osaan jaettu jakso kissojen unelmista ja Calliopesta on toteutettu puolittain animaationa ja siinä on – unenomaista kauneutta.
Sandman
Ohjaajat: Seitsemän eri ohjaajaa, mm. Jamie Childs, Louise Hooper, Mairzee Almas, Andrés Baiz ja Coralie Fargeat.
Käsikirjoitus: Neil Gaiman (omasta sarjakuvastaan), David S. Goyer, Allan Heinberg.
Pääosissa: Tom Sturridge, Patton Oswalt, David Thewlis, Mason Alexander Park, Gwendoline Christie, Kirby Howell-Baptiste, Jenna Coleman.
Suoratoisto: Netflix, vain ensimmäinen kausi, jossa kaikkiaan 11 jaksoa, kestoltaan noin 45-48 -minuuttisia.
