Viime viikkojen ja kuukausien katsotuimpia elokuvia suoratoistoyhtiö Netflixin ohjelmistossa on ollut   ilmastokriisistä ja siihen suhtautumisesta ponnistava mediaparodia ja satiiri Don’t Look Up. Leffan juoni on selkeä. Tähtitieteestä tohtoriopintoja tekevä Jennifer Lawrencen esittämä Kate Dibiasky bongaa jättimäisen tunnistamattoman komeetan. Hän laskee yhdessä professorinsa Randall Mindyn (Leonardo DiCaprio) kanssa komeetan lentoradan, joka osoittaa, että komeetta törmää muutamassa kuukaudessa maapalloon ja uhkaa tuhota kaiken ihmiselämän. Tästä he lähtevät kertomaan Valkoiseen taloon Washingtoniin. Presidenttiä eivät innosta tähtitieteilijöiden yritykset synnyttää huolestusta lähestyvästä maailmanlopusta, koska hänen huomionsa vie mediaskandaali Yhdysvaltain korkeimman oikeuden ehdokasjäsenen julki tulleista alastonkuvista. Presidentin sijaan tieteilijät kääntyvät median puoleen saadakseen havainnoilleen huomiota.

• • •

Elokuvan on tarkoitus sekä parodioida että satirisoida poliitikkojen ja median suhdetta, erityisesti Yhdysvalloissa, mutta satiirin kohteen voinee yleistää pelkästä länsimaisesta yleismaailmalliseksi ja siten koko ihmiskuntaa koskevaksi. Elokuvassa esiintyvät mm. Meryl Streep Yhdysvaltain fiktiivisenä presidentti Orleanina, Jonah Hill hänen poikanaan ja henkilökuntapäällikkönään ja Cate Blanchett ja Tyler Perry korkean profiilin toimittajina. Koko elokuvan ajan draaman kaikkia tieteenharjoittajia hämmästyttää osallisten kyvyttömyys ymmärtää tilanteen vakavuutta. Se heijastaa tosielämän poliitikkojen haluttomuutta – tietoista tai ei – toimia ilmastokriisin ratkaisemiseksi. Minua Don’t Look Up ei naurattanut, koska ollakseen parodia tosielämän tilanteesta, jossa ihmiskunta odottaa kädet ristissä kotiplaneettansa tuhoutumista elokuva on aivan liian realistinen. Saatoin kyllä hymähtää Blanchettin esittämän hahmon itsekeskeisyydelle amerikkalaisen aamulätinä-ohjelman juontajana.

• • •

Eniten kummastutti Streepin esittämä presidenttihahmo, joka on eriskummallinen Donald Trumpin ja Hillary Clintonin hybridi. Kumpaakaan kuvitteellista presidenttihahmoa elokuva ei osaa pilkata, niin että se naurattaisi, koska Trump on jo itsessäänkin vanha vitsi. Hillary Clintonin tyylisestä sietämättömästä omahyväisyydestä elokuva ei saa nauruja irti.  Elokuvan käsikirjoituksen ovat tehneet ohjaaja Adam McKay ja Bernie Sandersin puheenkirjoittajana toiminut David Sirota. Ohjaaja McKaystä tuli valveutuneen kansanosan suosikki hänen ohjattuaan pankkikriisiin johtaneesta finanssikeinottelusta kertoneen The Big Short -elokuvan (2015). Siinä väännettiin rautalangasta talouden toimintamekanismeja. Don’t Look Up vääntää rautalankansa sosiaalisen median ehdoilla toimivan journalismin tavasta trivialisoida vakavatkin asiat puuroksi, jota määrittelevät tykkäysten ja katsojalukujen ehdot. Elokuvan ainoastakaan ihmisestä ei voi välittää pätkän vertaa, koska he ovat kaikki yhden ominaisuuden paperinukkeja. Koko leffa muuttuu itsensä parodiaksi nopeammin kuin ehtii sanoa ”maailmanloppu.”

• • •

Elokuva on löysä, mistä viimeistään todistaa sen pöyhkeä 2 tunnin 18 minuutin kestokin.  Jutun trimmaus kolmella vartilla olisi tehnyt siitä huomattavasti tiukemman. Elokuva ei ole hauska, koska se naurattaa sen verran kuin television muinaiset valmiiksi nauretut komediasarjat, eli ei yhtään. Niin sanottu huumori on kankeaa ennalta-arvattavaa ja alistettu elokuvan tekijöiden ohjelmallisuudelle. Elokuvan mediasatiirissa keskeistä on se, että kuolemanvakavasta aiheesta puhuvat tieteilijät eivät saa media-aikaa on sikäli huti, että tuomiopäivän ennusteet ne vasta media-aikaa ja isoja otsikoita saavatkin. Nykypäivän media ei kerta kaikkiaan voi saada tarpeekseen maailmanlopun kauhujen ennusteluista. Hupaisinta elokuvassa on katsella Cate Blanchettia, joka näyttää hyvin ymmärtävän miten absurdiin roskaelokuvaan hän on päätynyt työpäiväänsä tekemään.

• • •

Elokuvan kaikki vitsit oli mahdollista nähdä puoli tuntia etukäteen, niin arvattavia ne ovat. Elokuva saa sanottua kolme asiaa: Ensimmäiseksi: Don’t Look Up on vertauskuva ilmastokriisistä – voi se olla koronaepidemiankin metafora ja omalle välinpitämättömyydellemme niistä, Toiseksi: Konservatiivit ne ovatkin typeriä, kun eivät usko tieteeseen. Kolmanneksi älypuhelimet, sosiaalinen media ja television ajankohtaisviihde ovat tehneet koko ihmiskunnasta älyttömiä vellipäitä. Elokuvan sisällön voisi tiivistää lauseeksi: Hah hah, kyllä ihmiset ovat tyhmiä, katsokaa vaikka. Elokuvan suurin vika on kohteen hajauttaminen; pilkka osuu tarkemmin, jos tähtää vain yhteen maalitauluun, eikä useampaan yhtä aikaa. Paitsi metaforana ilmastokriisistä, Don’t Look Up -elokuvan voi nähdä irvailevan suuren yleisön, ns. karvalakkikansan oletettua piittaamattomuutta tieteestä.

• • •

Leffa irvailee myös teknomiljonäärien muodostaman bisneseliitin ja poliitikkojen ahneutta, joka yllyttää heitä ajamaan maailmaa kohti täystuhoa, kunhan vain komeetan arvometallit ja muut mineraalit saadaan talteen ja hyödyttämään bisnestä. On kovin ankeaa huumorin, komedian, elokuvataiteen ja ylipäätään taiteenteon kannalta, jos taiteen ensisijaiseksi tehtäväksi nähdään iskulauseiden ja maailmaa parantavan hyvän sanoman levittäminen, koska silloin kaikki taide muuttuu propagandan alustaksi.

Don’t Look Up

Ohjaus: Adam McKay.

Käsikirjoitus: Adam McKay & David Sirota.

Pääosissa: Jennifer Lawrence,  Leonardo DiCaprio, Meryl Streep,  Mark Rylance.

Kesto: 2 h 18 min.

Ikäraja: 12.

Ensi-ilta: 24.12.2021.

Suoratoisto: Netflix.