Kun vihdoin viimein sain katsottua Spike Leen elokuvan Da 5 Bloods, niin ihmettelin mistä kaikki intoilu sen liepeillä oli syntynyt. Se ei ollut lainkaan niin nerokas teos kuin intomielisimmät sen puolestapuhujat olivat antaneet ymmärtää, vaan päinvastoin liian pitkä, hidas, junnaava ja saarnaavuudessaan pitkäveteinen. Elokuvan yhteydessä on puhuttu sen ”tärkeydestä ja ajankohtaisuudesta.” Da 5 Bloods on myyttien tasolla toimiva kertomus mustien miesten muistoista ja sotakokemuksista Vietnamissa. Siinä Lee on löytänyt loistavan aiheen, joka sopii nimenomaan hänelle itselleen. Mustien sotilaiden Vietnam-kokemuksista lienee kirjoitettu romaaneja tai asiaproosaa, ja jokunen televisiolle tehty dokumenttiohjelmakin saattaa olla olemassa, siinä missä ehkä dokumenttielokuvakin, mutta pitkää, koko illan fiktiivistä elokuvaa aiheesta ei ole tehty.

• • •

Elokuvan alussa Melvin (Isiah Whitlock Jr.), Eddie (Norm Lewis), Otis (Clarke Peters) ja Paul (Delroy Lindo) ovat koolla Hồ Chí Minh Cityssä lähteäkseen etsimään kaatuneen joukkueenjohtajaansa ”Stormin’ Normanin” jäänteitä. Normanin, josta he puhuvat omana ”Martininaan” (Luther King) ja ”Malcolminaan” (X), mikä vain korostaa sitä myyttistä asemaa, jonka Norman on saavuttanut heidän mielissään. Veteraaneilla ei ole yhtenevää käsitystä mitä he tekisivät joukkueenjohtajan kanssa haudatulla kulta-aarteella jos sattuisivat sen löytämään. He ovat joutuneet turvautumaan Jean Renon esittämän gangsterin apuun ylipäätään päästääkseen niille main viidakkoa mistä toivovat etsimänsä löytyvän. Gangsterilla on omat ideansa siitä mihin kulta pitäisi käyttää, aivan kuten matkaan tuppautuneella Paulin David-pojalla (Jonathan Majors). Retkue kohtaa matkallaan vapaaehtoistyötä tekevien kansainvälisten miinanraivaajien ryhmän, jonka jäsenten esittäjät Mélanie Thierry, Paul Walter Hauser ja Jasper Pääkkönen pärjäävät tässä seurassa oikein hyvin.

• • •

Veteraaniretkueen Vietnamin-matka johtajan jäänteineen ja kultaharkkoineen on hatara juonenrepale, joka antaa Leelle tilaisuuden morkata amerikkalaista imperialismia, jonka julmaa ironiaa on, että mustien sotilaiden on vaarannettava henkensä taistelemalla vieraan maan vapauden puolesta samalla kun heidän oma maansa on evännyt vapauden heiltä itseltään. Alun perin tällaisen synopsiksen piti päätyä Ilmestyskirja . Nyt -henkiseksi suoraviivaiseksi seikkailuelokuvaksi. Siinä seikkailuelokuvassa valkoisten sotaveteraanien joukkue olisi taivaltanut halki nykypäivän Vietnamin etsimään kadonnutta joukkueenjohtajaansa joka ilmeneekin hyvin elossa olevaksi. Danny Bilsonin ja Paul De Meon kynäilemä The Last Tour -nimen saanut hahmotelma oli tarkoitus myydä Oliver Stonen ohjattavaksi.

• • •

  Entinen Vietnam-veteraani Stone on tehnyt jo kolme Vietnam-aiheista elokuvaa; Platoon – nuoret sotilaat (1986), Syntynyt 4. heinäkuuta (1989)  sekä Taivas ja maa (1993). Stone  jätti  The Last Tourin   käyttämättä. Hahmotelma päätyi Spike Leen työpöydälle joka kirjoitti siitä yhdessä  Kevin Willmottin kanssa elokuvan  Da 5 Bloods. Kiinnostavaa on, että Leen edellinen elokuva, BlacKkKlansman (2018) kävi läpi samantyyppisen pallottelun:  BlacKkKlansman oli saanut alkunsa muiden keksimänä ideana ennen päätymistään Leen ja Willmottin työpöydälle. Se on vain osoitus sitä, millaisia vaiheita tarinanrangat voivat käydä läpi ennen kehittymistään tyystin toisenlaisiksi elokuviksi mikä on ehkä alkuvaiheissa ollut tarkoitus.

• • •

Lee on tehnyt elokuvansa oikaisemaan elokuvahistoriaa, johon ei ole kirjattu mustien sotilaiden kokemuksien määrää ja syvyyttä. Tässä tehtävässään Lee käyttää kaikkea sitä velmua viihdyttävyyttä, mitä hän on myös monissa edellisissä elokuvissaan osoittanut. Hän pilkuttaa draamansa kuvilla tosielämän hahmoista, uutiskuvaklipeillä ja sydämeltään cinefiilinä ohjaajana viitteillä muihin elokuviin. Takaumat Lee näyttää epookkityylisinä kuvina – siinä hän ryhtyy leikittelyyn kuvasuhteen muutoksilla. Silloin kun hänen nyt jo ikääntyneet näyttelijänsä esittävät takaumissa 40 vuoden takaisia roolihahmojaan ilman minkäänlaista digitaalisesti toteutettua nuorennusta, käy selväksi, että Leen elokuvan roolihahmot näkevät itsensä ja muistonsa kuin elokuvasankareiden toimina. Delroy Lindon rooli on monitasoisin ja vaikein kantaa, sillä hänen esittämänsä Paul on sodan pahasti psyykkisesti vaurioittama ja nykyisellään Donald Trumpin intomielinen kannattaja, mitä hänen ystävänsä kummeksuvat.

• • •

 Elokuvan myötä kuva Spike Leestä amerikkalaisen elokuvan ja Amerikan kulmikkaana, ellei peräti riidanhaluisena rakastajana vain vahvistuu. Mitäpä muuta hänen uransa on kuin Hollywood-elokuvan vääristymien ja unohdusten korjaamista. Elokuva elokuvalta, lajityyppi lajityypiltä Lee on osoittanut juuri ne sokeat pisteet, joissa Hollywood on tietoisesti tai tietämättään nähnyt parhaaksi olla piittaamatta mustan väestönosan olemassaolosta. Leen elokuvat ovat niin kyllästettyjä hänen asenteillaan hänen väestönosansa kärsimistä vääryyksistä, ettei hänen tarvitse erikseen saarnata –ainakaan kovin paljon. Da 5 Bloodsin elokuvahistorialliset viitteet ovat helposti paikannettavissa; salaisen kultakätkön esiin kaivamisen ja ahneuden kohtalokkaat seuraukset ovat kuin kaikua B. Travenin romaaniin pohjautuvasta John Hustonin ohjaamasta elokuvasta Sierra Madren aarre (1948). Juttu matkasta, joka lähtee Hồ Chí Minh Citystä eli entisestä Saigonista jokea pitkin resonoi Ilmestyskirja. Nyt-elokuvan (1979) kanssa. Spike Leen elokuvan hahmot ovat kaikki nähneet Coppolan elokuvan.

• • •

Spike Lee ei olisi Spike Lee, ellei hän antaisi elokuvansa muotoutua kuin omalakiseksi oliokseen. Se ei suinkaan pysy kasassa, mutta kiinnostava se on. Da 5 Bloods sulauttaa itseensä monia Hollywood-elokuvan lajityyppien piirteistä. Siinä on westerniä enemmän kuin kotitarpeiksi. Lojaalius, kunnia ja kosto ovat ne voimat, jotka Da 5 Bloodsin sankareita käyttävät. Mustat veteraanit ovat kuin vanhat ja vähemmän viisaat pioneerit tiedusteluretkellä intiaanien metsästysmailla. Intiaanien asemassa ovat osaansa Vietnamin sotasaaliista vaativat vietnamilaiset itse. Kummallista kyllä, että niin paljon kuin Lee pauhaa Hollywoodin mustiin kohdistamasta sorrosta, että häneltä ei riitä pisaraakaan solidaarisuutta vietnamilaisten suuntaan. Heidät hän kuvaa aivan yhtä yksioikoisesti, miten valkoinen Hollywood on kuvannut intiaaniroistot. Muutenkaan Spike Lee, joka ei ole elokuvantekijöistä tasaisimpia, eikä varsinkaan koherenteimpia, ei löydä teokseensa tasapainoista johdonmukaisuutta.

Da 5 Bloods.

Ohjaus: Spike Lee.

Käsikirjoitus: Danny Bilson, Paul De Meo, Steven Willmott, Matthew Billingsly ja Spike Lee.

Kuvaus: Newton Thomas Sigel.

Musiikki: Terence Blanchard.

Pääosissa: Delroy Lindo, Jonathan Majors, Clarke Peters, Norm Lewis, Isiah Whitlock jr., Mélanie Thierry, Paul Walter Hauser, Jasper Pääkkönen, Johnny Nguyen, Sandy Huong Pham, Chadwick Boseman, Jean Reno.

Kesto: 2 h 34 min.

Ikäraja: Ei määritelty Suomessa, mutta nykyisillä standardeilla se epäilemättä olisi 16.

Suoratoistossa: Netflix.