En jostain syystä tullut aikanaan nähneeksi yli kaksi vuotta sitten elokuvateattereihin tullutta elokuvaa Phantom Thread. Nyt se näyttää saavan esityskierroksia tv-kanavilla ja suoratoistona ja osoittautuu kaikkien helmikuussa 2018 saamiensa kehujen arvoiseksi. Kamaridraaman tuntuisessa elokuvassa brittiläisestä seurapiirirouvien ja prinsessojen muotisuunnittelijasta on kuitenkin suuren melodraaman uhkeutta. Phantom Thread on elokuva useista rakkauksista, intohimosta ja kilpailusta. Päähenkilöitä on kolme; Luovuudestaan ammatin, persoonan ja identiteetin tehnyt muotisuunnittelija Reynolds Woodcock (Daniel Day-Lewis), tämän Cyril-sisko (Lesley Mannville) ja yhdessä asuvien sisarusten kanssa saman katon alle muuttava nuori, ilmeisesti saksalaissyntyinen nainen, alkuaan tarjoilijana työskennellyt Alma (Vicky Krieps), jonka kehitystä elokuva seuraa. Elokuvan hallitsevin henkilö on itsensä taiteilijaksi mieltävä äkeä muotisuunnittelija.

• • •

Hänen esittäjäkseen Daniel Day-Lewis on mitä sopivin näyttelijä, vaativuudesta itseään kohtaan tunnettua Day-Lewisia sopii näyttelijänä kutsua perfektionistiksi. Nyt kun perfektionisti päässyt esittämään perfektionistia jollainen Reynolds Woodcock on, niin onhan siinä valo- ja vetovoimaa. Woodcockin liepeillä leijuu hyssyttelyn ilmapiiri, jonka ilmaisuun paras olisi kyltti, jossa lukee ”Hiljaa! Nero työssään.” Sellaista kylttiä elokuvassa ei koskaan nähdä, mutta sen voi aavistaa. Täydellisimmin se näkyy kohtauksessa missä Woodcock astelee ateljeestaan alas huoneeseen, johon hänen alaisensa ovat kokoontuneet seuraamaan uuden puvun sovitusta. Mestari astuu saliin, jossa ompelijattaret seisovat rivissä – hyvä kun eivät asennossa – ja katsovat herkeämättä Woodcockin uuteen pukuun kohdistamia tutkivia katseita ja mikroilmeitä. Kuin itsevaltiaan kuninkaan audienssia seuraisi. Day-Lewis esittää viimeiseksi elokuvaroolikseen mainitsemaansa hahmoa kaikella keräämällään taidolla ja voimalla.

• • •

Phantom Thread alkaa päähenkilönsä aamutoimien seuraamisella. Näemme, kuinka ikääntyvä muotisuunnittelija levittää kasvoilleen partavaahtoa, leikata nipsauttaa häiritsevän nenä- ja korvakarvan poikki, vetää jalkaansa purppuranväriset polvisukat. Siinähän on jo pikamuotokuva herra taiteilijasta: Kerrassaan mikään ei saa häiritä tämän miehen keskittymistä. Pienimpienkin yksityiskohtien on oltava juuri kuten hän haluaa, tai päivä on pilalla. Auto, jota Reynolds Woodcock ajaa on punainen Bristol 405, se sopii hänelle hyvinkin luonteenomaisesti. Kyseessä on aikansa aerodynaamisen muotoilun mestarinäyte. Bristol 405 oli sodan jälkeen tuotantolinjaansa muuntamaan joutuneen Bristol-lentokonetehtaan tuotos. Tehdas valmisti mm. Bristol Bleinheim -pommikoneita. Alumiinirunkoisella Bristol 405 -autolla pystyi hurjastelemaan jopa 160 km tuntivauhdilla. Paljon käsityötä vaatineen auton hinnat olivat paljon silloisten Jaguarien hintoja kalliimpia. Reynolds Woodcockin kaltaisen muotisuunnittelijan ei voi kuvitellakaan ajavan minkään muunkaltaisella autolla kuin paljon käsityötä vaatineella huippumuotoilun tuotteella.

• • •

Nopealla lelullaan Woodcock hurauttaa kohti maaseudun lepoa ja rauhaa, onhan hän joutunut hankkiutumaan eroon taas yhdestä rakastajattarestaan, mikä onkin kovin rasittavaa. Maaseutuhotellin ravintolassa Woodcockin huomiota kiinnittää nuori sirkeäsilmäinen Alma-naistarjoilija (Vicky Krieps) joka muistaa viimeistä makkaraa myöten oikein Woodcockin tilaaman aamiaisen, jossa olisi ulkotyöläisellekin syötävää pariksi päiväksi. Räätäli ja tarjoilija tutustuvat. Hetkeksi Almasta tulee Woodcockin malli, ajan mittaan saman katon alla elävä muusa ja mahdollinen rakastajatar. Tapahtuma-aikansa, 1950-luvun puolivälin tavoin elokuva on seksin suhteen kovin vaitelias. Kaikki menee päällisin puolin hyvin, mutta Alma joutuu huomaamaan, että Reynolds on äärimmäisen riippuvainen saman katon alla myös asuvasta muotitalon bisnesjohtajana toimivasta lujatahtoisesta Cyril-sisarestaan.

• • •

Cyriliä esittää Lesley Mannville, lukemattoman monien tv-sarjojen veteraani. Tutuin hän saattaa olla Cranford-sarjan Mrs. Rosena tai viimeisimpänä Maailma liekeissä -sarjan Robina Chasena. Phantom Threadissa Mannvillen roolia alati läsnä olevana Cyrilinä on verrattu Hitchcockin Rebecca-elokuvan (1940) Manderleyn kartanon kylmäkiskoisen taloudenhoitajan Mrs. Danversin hahmoon. Elokuva rakentaa hyvin pienesti, tuskin havaittavasti sen jännitteen, joka syntyy Cyrilin ja Alman välille; Cyrilille Reynolds-veljen kaikki naiset ovat potentiaalisia häiriötekijöitä, jotka voivat haitata muotitalon loistavaa bisnestä. Almaa näyttäisi kismittävän Cyrilin valta mieheensä, jonka intohimoisin rakkaus tuntuu kohdistuvan työhön. Almakin tahtoisi saada vaikuttaa perheen asuttaman ja työtilana toimivan upean viisikerroksisen lontoolaistalon asioihin.

• • •

Reynolds Woodcock on rakentanut elämänsä ympärille sääntöjen, tapojen ja ehdottomuuksien järjestelmän, jonka murtamiseen Alma ryhtyy, mistä draamaa syntyykin. Elokuvassa on koomisetkin hetkensä, etenkin silloin, kun talon herran rauhan rikkumattomuutta rauhaa häiritään, ja voiveitsi käy Alman paahtoleivän pintaan odottamattoman äänekkäästi. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun ohjaaja Paul Thomas Anderson on tehnyt elokuvan samantyyppisestä oman elämänsä itsevaltiaasta. Andersonin There Will Be Blood (2007) kertoi öljymagnaatin ja uskonnollisen kulttijohtajan tahtojen taistelusta. Myös Andersonin Mestari-elokuvassa (2012) oli kyse tahtojen taistelusta, kun Philip Seymour Hoffmanin esittämä huijarisaarnaaja muokkasi nöyryytyksillä Joaquin Phoenixin esittämästä joutomiehestä lahkonsa kuuliaista jäsentä. Anderson, joka rakastaa perinteistä elokuvaa on tiettävästi itse kuvannut Phantom Threadin. Hän on saanut siitä hyvin viehättävän näköisen. Pyrkimys 1950-luvun visuaaliseen estetiikkaan tekee elokuvasta aavistuksen piktorialistisen. Asia, jota Anderson myös rakastaa, ovat yksityiskohdat.

• • •

Phantom Threadissa näytetään tuhansittain räätälintyöhön liittyviä pikkuseikkoja, työtapoja ja asioita jotka kertovat elokuvantekijän tarkasta perehtymisestä aiheeseensa.  Se tiedetään, että suunnitellessaan elokuvaa Anderson luki espanjalaisen muotisuunnittelija Cristóbal Balenciagan elämäkerran, mutta hänestä Phantom Thread ei kerro, vaan oudon dynamiikan valtaamasta rakkaudesta. Andersonin intohimo detaljeihin on nyrjäyttänyt elokuvan aavistuksen muotopuoleksi. Nyt elokuva korostaa hahmojensa ja tilanteidensa kuvailua tarinankerronnan kustannuksella. Ja se Phantom Thread, aavelanka sitten? Se on vaatturintyöhön liittyvää perinnettä. Se voi olla vaatteen vuoriin tai päärmeiden alle näkymättömiin neulottu viestin sisältävä lanka tai kankaanpala. Reynoldsin ja Alman suhteen aavelanka on heitä yhdessä pitävä kummankin tuntema voima.

Phantom Thread.

Ohjaus, käsikirjoitus ja kuvaus: Paul Thomas Anderson.

Pääosissa: Daniel Day-Lewis, Vicky Krieps, Lesley Mannville.

Kesto: 2 h 10 min.

Ikäraja: 12.

Suoratoistona: Amazon Prime, Apple tv, Google Play.