Valmistautukaa uskomaan. Tämän arvostelun kirjoittaja näki elokuvan Helsingin ainoassa Imax-esitystekniikalla varustetussa elokuvateatterisalissa. Imax-teknologian toimittajien kanssa tehty sopimus vaatinee, että salissa esitettävien elokuvien alussa tulee teknologiaa itseään mainostava insertti joka takoo yleisön päähän, että Olette nyt katsomassa parhaalla mahdollisella tekniikalla toteutettua esitystä. Yksi insertin iskulauseista on “Be prepared to believe.” Se sopii paremmin kuin hyvin Star Wars: Rise of Skywalker -elokuvaan, koska koko Star Wars-elokuvasarjan opinkappaleisiin kuuuluu nimenomaan usko ja luottamus Voimaksi kutsuttuun George Lucasin luoman uskonnon perusperiaatteeseen, jonka mukaan voimaa voi olla hyvää tai pahaa ja sitä omaavat ihmiset kuuluvat jedi-säätyyn, säätyyn jonka jäseneksi synnytään.

• • •

Star Wars: Rise of Skywalker on  tintattu niin täyteen Star Wars -elokuvasarjan tyyppitilanteita, -hahmoja ja repliikkejä, että  se on kuin katselisi kokoelmaa parhaista klipeistä. Sehän on tekijöiltä vain pelkkää pelkuruutta. Jntevää kunnon tarinaa leffaan ei ole vaivauduttu tekemään. Elokuva nostaa päähenkilöikseen jediksi kouluttautuvan sädemiekan käyttäjä Reyn (Daisy Ridley) ja  mentaliteetiltaan murrosikäisen pimeän prinssin, Adam Driverin esittämä Kylo Renin. Iso osa elokuvan alkupuolta menee kun  päähenkilöt seurueineen etsiskelevät milloin mitäkin  maagista tarvekalua tai ihmistä. Muutamia taistelukohtauksia on ja nekin tuntuvat pakollisilta ohjelmanumeroilta. Viimeisimmät Star Wars -elokuvat ovat alkaneet muistuttaa italialaista commedia dell’artea  siltä osin, ettei tunnu olevan väliä kuka mitäkin roolia esittää commedia dell’artelle on ominaista, että se perustuu tyyppihahmoihin, joilla on tarkat ennaltamäärätyt suhteet toisiinsa. Tämä on rekrytointileffa, aivan kuten kaikki edeltävätkin Star Warsit  joka innostavat katsojiaan liittymään sotaan hyvien puolella pahuutta vastaan. Molemmat; hyvän ja pahan nämä elokuvat ottavat aika lailla annettuna. Muulla ei ole väliä, kunhan soditaan.

• • •

Koko Star Wars -elokuvasarja on ollut ajamassa sisään sitä aikakautta, jolloin elokuvat on harmonisoitu osaksi viihdeteollisuutta, jonka pienintä yksityiskohtaa myöten hiotut ja  viimeistellyt tuotteet juntataan  yleisön tajuntaan niin massiivisilla markkinontikampanjoilla että ne syövät julkisuudessa hapen kaikilta muilta kulttuuriaiheilta, saati sitten pienemmiltä  tai vaikeaselkoisemmilta elokuvilta.

• • •

Jokin mahdollisuus uuteen Star Wars: The Rise of Skywalker -elokuvassa avautuu. Yksi elokuvan avainkuvista on se, missä Rey ja Kylo Ren lasermiekkataistelunsa tiimellyksessä lyövät   pahuuden voimien vanhan sotapäällikön Darth Vaderin  kuvan ja kypärän säpäleiksi. Se jos mikä on symbolinen isänmurha, siinä uuden sukupolven edustajat tyrkkäävät syrjään alkuperäistrilogian pelottavimman hahmon. Pois tieltä Skywalkerit, ele sanoo. On vain hyvä, että  Star Wars -elokuvasarjan Skywalkereiden suvusta kertova osuus päättyy, koska Skywalkereiden tarina on ollut yhtä eriarvoistavan perintöaateluuden propagandaa. Se on tehnyt elokuvasarjasta aivan liian saippuaopperamaisen, kun on selvitelty kuka on kenenkin isä  tai äiti.

• • •

Kaikki prinssit eivät saa prinsessaa; Poe Dameronin (Oscar Isaac) flirtti salakuljettaja Zorii Blissin (Keri Russell) kanssa ei johda kuin hämmentyneeseen hetkeen. Loppuratkaisun tultua kuvataan hyvien puolen porukoiden  yleistä riehaantumista juhlimaan ja sen sekaan mahtuu kahden sivuosaa esittäneen naishahmon suudelma, parin miehen halailua joka onkin enemmän toverillista luonteeltaan. Vilahtaapa jossain ihmisen ja eläimen, vai oliko se koneen syleilyä.  Koska minkäänlaista syrjintää ei haluta esittää, ei edes lajisyrjintää, niin halauksia jaellaan kuin ämpäreitä ostarin avajaisissa. Kohtalokkaaksi pariksi asemoidun Reyn ja Kylon suhde johtaa vain joihinkin hetkiin, eikä niilläkään ole lopulta merkitystä. Muu olisi liian heteronormatiivista nykyajalle jolle korrektius on tärkeämpää kuin liian tylsäksi ymmärretty  vanhoista saduista muistuttava onnellinen loppu. Päällimmäisin tunne jälkeenpäin oli että kaikki on samaa: Tietyt muutettavat muuttaen leffa oli sama kuin kaikki edeltävät jatko-osat ja originaalikin aivan kuin joka toinen henkilö oli “kaikki edeltäjänsä.”

• • •

 Ikävintä elokuvassa on  hahmottomuus, sen juonelta puuttuu selkeä draaman kaari. Jossain määrin ilotonta puurtamista tämä sankareiden säntäily paikasta toiseen on. Kukaan ei kerkiä olemaan hyvällä tuulella kun on maailma pelastettavana. Yhtään ikimuistettavaa kohtausta elokuva ei kykene tuomaan katsottavaksi. Kaikki on vain pelkkiä kaikuja menneestä. Muistojen muistoja, nostalgiaa ja turhauttavaa tuttuutta.  Vanhan kertauksen lisäksi elokuva viittailee muutamilla piirteillään muihinkin viime vuosien fantasiaelokuvasarjoihin. Eikö vain ensimmäisen ritarikunnan valmistautuminen sotaan ole kuin örkkien aseiden takomista Rautapihassa Taru sormusten herrasta: Kaksi tornia -elokuvassa (2002)?  Ja Palpatine syö salamoillaan Reystä ja Kylo Renistä voimia aivan kuin Harry Potter -elokuvien  ankeuttajat syövät uhreistaan ilon ja toivon. Star Wars: The Rise of Skywalker -elokuvaa luonnehtii huumorittomuus ja persoonattomuus. Sitä katsoessaan tuntee todella katsovansa viihdeteollisuuden tuotetta joka yrittää liian kovasti miellyttää kaikkia, ja siitä  ne muutamat sekunnissa ohikiitävät LBTQ -hetket kertovat, eivät  muusta periaatteesta kuin viedä yleisöltä rahat ja saada se vielä hurraamaan sille.

Tähtien sota: Episodi IX (Star Wars: The Rise of Skywalker).

Ohjaus: J. J. Abrams.

Pääosissa: Daisy Ridley, Adam Driver, Billie Lourd, Keri Russell, Carrie Fisher, Mark Hamill, Ian McDiarmid, Kelly Marie Tran, Andy Serkis, Oscar Isaac, John Boyega.

Kesto: 2 h 21 min.

Ikäraja: 12.

Ensi-ilta: 18.12.2019.

Edit: Jutun kappaleiden keskinäistä järjestystä muutettu ja tehty tekstiin pieniä lisäyksiä lauantaina 21.12.2019 klo 16.44.